ADHD oireilee vielä eläkeiässäkin – Harvalla aikuisella on diagnoosi

Adhd tuo ongelmia ihmissuhteisiin, olitpa parikymppinen tai eläkeläinen. Harva iäkkäistä oirehtivista kuitenkaan menee adhd-tutkimuksiin.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Adhd periytyy vahvasti

Adhd tuo ongelmia ihmissuhteisiin, olitpa parikymppinen tai eläkeläinen. Harva iäkkäistä oirehtivista kuitenkaan menee adhd-tutkimuksiin.
(Päivitetty: )
Teksti:
Laura Savolainen

Adhd-aikuiset elävät usein elämäänsä ilman hoitoa.

En jaksa kuunnella, mitä toinen sanoo. Koko ajan on sata projektia kesken. Laskupino kasvaa keittiön pöydällä, koska en osaa tarttua siihen.

Näin adhd-aikuiset saattavat kuvata arkeaan psykiatri ja psykoterapeutti Sami Leppämäen vastaanotolla. Leppämäki on hoitanut pitkään adhd-potilaita ja nähnyt, miten ”poikien vilkkaustautina” pidetty häiriö kuormittaa aikuisten elämää.

Adhd ei häviä mihinkään eläkeiässäkään. Se voi muuttaa iän myötä muotoaan. Kun työelämä on jäänyt taakse, ongelmat saattavat ilmetä etenkin ihmissuhteissa”, Leppämäki sanoo.

Adhd-aikuiset jäävät usein diagnosoimatta

Sami Leppämäki on ollut laatimassa adhd:n Käypä hoito -ohjeita ja diagnosoinut uransa aikana satoja adhd-potilaita. Heistä vain alle kymmenen on tullut tutkimuksiin yli 65-vuotiaana.

”Kun työelämän haasteet ovat helpottaneet, saatetaan kokea, ettei tarvetta avulle enää ole. Moni kuitenkin hyötyy hoidosta vielä iäkkäänäkin.”

Aikuisilla diagnosoidaan häiriötä vain vähän siihen nähden, kuinka yleinen adhd on. On arvioitu, että 75–80 prosenttia aikuisista, joilla on adhd, ei tiedä kuuluvansa tähän erityiseen joukkoon. Häiriö on arviolta 3–4 prosentilla väestöstä.

Adhd-aikuiset siis elävät elämäänsä usein ilman diagnoosia ja hoitoa. Mitä enemmän ihmisellä on ikää, sitä harvempi menee enää tutkimuksiin.

Leppämäki arvelee yhdeksi syyksi sen, että kaikkiin neuropsykiatrisiin häiriöihin liittyy yhä vahva stigma – ei haluta leimautua ”sairaaksi”,

”Itsemääräämisoikeutta täytyy tietysti kunnioittaa. Ketään ei voi hoitaa eikä diagnosoida pakolla.”

Ympäristön vaatimukset vaikuttavat vahvasti, millaisena adhd näyttäytyy. Mitä enemmän elämä vaatii, sitä enemmän oireet haittaavat.

Lapsena silmiinpistävä motorinen vilkkaus saattaa vähentyä iän myötä. Ihminen ei enää poukkoile duracell-pupuna ympäriinsä. Aikuisilla kaikkein tyypillisimmät vaikeudet ilmenevät keskittymisessä ja toiminnan ohjaamisessa. Mielessä pörrää sata asiaa, joten ei tule tartuttua niistä mihinkään. Opinnot jäävät kesken, työpaikka ja puoliso vaihtuvat tiuhaan.

Toisaalta adhd-aikuiset saattavat uppoutua kiehtoviin asioihin hyvinkin intensiivisesti. He voivat olla äärimmäisen luovia, innostuneita ideanikkareita. Älykkyydellä pystyy kompensoimaan paljon.

”Ihminen voi olla koulutukseltaan tohtori, mutta ei saa luettua yhtäkään romaania kannesta kanteen. Hän vitkastelee viimeiseen asti, ettei tarvitsisi tarttua tylsiin asioihin.”

Adhd-aikuiset saattavat tehdä joka päivä muita enemmän työtä. Adhd-potilas on saattanut koko elämänsä yrittää olla normaali. Se vaatii, että opiskellessa ja työelämässä pitää tehdä enemmän kuin muut, jotta saisi aikaan saman kuin muut. Jatkuva pinnistely käy raskaaksi. Moni kärsii rinnakkaisoireista, kuten masennuksesta, ahdistuneisuudesta sekä päihde- ja uniongelmista.

”Toisaalta jos oireet ovat vähäisiä, ihminen voi pärjätä hyvin ilman diagnoosia ja hoitoa.”

Lue myös: Väkivaltainen lapsi, jota apu ei tavoita – Mistä ADHD-nuori saa apua?

Ihminen hyväksyy itsensä

Adhd-aikuiset tuntevat usein koko elämänsä ajan, että jokin on pielessä. Että on jollain tapaa viallinen. Diagnoosi voikin olla suuri helpotus: en olekaan tyhmä, laiska ja saamaton.

”Häiriö antaa selityksen sille, miksi elämä on mennyt, kuten se on mennyt. Ymmärrys itseä kohtaan lisääntyy. Ihminen saattaa vihdoin hyväksyä itsensä ja tulla armolliseksi itseään kohtaan”, Leppämäki summaa.

Diagnoosin ja hoidon vaikutus on yksilöllinen. Parhaimmillaan Leppämäki on todistanut, kuinka adhd-aikuisen elämä on alkanut vihdoin rullata.

”Elämänlaatu ja psyykkinen hyvinvointi paranevat. Ihminen kokee, että on viimein samalla viivalla muiden kanssa. Ei tarvitse enää lähteä puolen kierroksen takamatkalta.”

Lääkehoidon aloitus tuo usein suoria hyötyjä: mieli rauhoittuu ja tulee rauhallisempi olo. Keskittyminen paranee ja asiat pysyvät paremmin mielessä.

Myös välilliset seuraukset voivat olla mullistavia. Saa ehkä suoritettua opinnot loppuun ja löytää työpaikan, jossa jaksaa pysyä pidempään kuin puoli vuotta.

Diagnoosi kypsemmällä iällä voi toki synnyttää myös kriisin. Ihminen turhautuu, kun alkaa miettiä, millaista elämä olisi voinutkaan olla, jos häiriö olisi tunnistettu aiemmin.

”Jos on joutunut työkyvyttömyyseläkkeelle psyykkisistä syistä, kuten depression vuoksi, ja nähdään, että adhd on ollut siinä myötävaikuttava tekijä, se voi aiheuttaa surua. On musertavaa todeta, että asialle on liian myöhäistä tehdä mitään.”

Iäkkäänä adhd-tutkimus mutkistuu

Seniori-iässä tutkimuksiin tullaan tyypillisesti läheisen, kuten puolison tai lapsen, tuuppaamana. Osa on puolestaan saattanut etsiä vastausta ominaisuuksiinsa koko elämänsä, ja havahtuu asiaan vasta, kun on törmää aiheeseen lehdessä tai telkkarissa.

Adhd:n tunnistaminen on vielä alkuvaiheessa. Tietoisuus kuitenkin lisääntyy koko ajan.

”Iäkkäämmät ovat usein selviä tapauksia. Heillä on ollut ylivilkkautta lapsesta asti ja saattaa olla edelleen.”

Adhd:n diagnosointi on kuin palapelin kasaamista. Diagnostisessa haastattelussa yritetään päästä jyvälle ihmisen elämänkaaresta. Millaisia haasteita elämässä on nyt? Jos nykyhetkessä kriteerit täyttyvät, tutkitaan mennyttä – nuoruutta ja lapsuutta.

Lapsuuden kaivelussa auttaa, jos omat vanhemmat ovat vielä elossa. Muutoin on toimittava tutkittavan omien muistikuvien varassa.

Tutkimuksissa seulotaan laajalla kammalla myös muita mielenterveyden häiriöitä, eli selvitetään, voisivatko oireet johtua esimerkiksi depressiosta tai ahdistuneisuushäiriöstä.

Prosessiin voi kuulua myös laboratoriokokeita ja pään kuvantamista. Häiriöön viittaavat oireet kun voivat johtua myös pään vammasta. Joskus tehdään neuropsykologiset testit, joissa tutkitaan muistia, tarkkaavaisuutta ja toiminnan ohjausta.

Tutkimukset kestävät niiden laajuudesta riippuen parista kolmesta viikosta muutamiin kuukausiin. Ongelma on, että tutkimuksiin saattaa joutua jonottamaan joillakin paikkakunnilla pitkään.

”Joskus prosessi venyy, mutta jos aika pysyy kohtuudessa, lähes kaikki kokevat tutkimukset myönteisinä.”

Diagnoosi hyödyttää Leppämäen mukaan myös iäkkäämpiä. Korkea ikä kuitenkin mutkistaa tutkimuksia, koska iän myötä muiden häiriöiden ja sairauksien todennäköisyys kasvaa.

”Alkava muistisairaus voi oireilla adhd:n tavoin. Sydän- ja verisuonisairaudetkin voivat dementoida ja vaikuttaa muistiin. Muut sairaudet vaikuttavat siihenkin, millaista hoitoa häiriöön voidaan harkita.”

Adhd:ta hoidetaan lääkkeillä ja terapialla. Lääkkeettömiä hoitomuotoja ovat esimerkiksi psykoterapia, neuropsykologinen kuntoutus ja neuropsykiatrinen valmennus. Joillekin riittää pelkkä lääkehoito, toisille terapia, mutta usein hoitomuotoja yhdistellään.

Lue myös: Muistisairaus olikin ADHD – Lääkitys rauhoitti Oskun ajatusruuhkan: ”Diagnoosi oli yllätys ja helpotus samaan aikaan”

Ärtyisyys vähenee, suhde paranee

Adhd voi saada ihmisen toimimaan impulsiivisesti. Ihminen saattaa ärsyyntyä herkästi ja loukata meuhkatessaan muita. Toisaalta hän saattaa sen jälkeen unohtaa tapauksen hetkessä ja siirtyä aivan toiseen aiheeseen.

Mutta vahinko on jo tapahtunut.

”Loukkaantunut puoliso kokee, että tapaus vaatii selvittelyä, vaikka toisella koko asia on jo unohtunut. Tämä on yleinen pulma. Tarvetta pariterapialle on paljon.”

Myös häiriön aiheuttamat keskittymisvaikeudet voivat rassata parisuhdetta. Turhauttaa, jos toinen ei pysty sen vertaa pysähtymään, että kuuntelisi, mitä puolisolla on sanottavana. Adhd-aikuiset saattavat kärsiä vaikeudesta olla läheisilleen läsnä, myös lapsilleen.

Adhd:n aiheuttamat ihmissuhdeongelmat näkyvät tilastoissa. Diagnoosin saaneiden parisuhteet päättyvät muita useammin eroon. Pitkät parisuhteet ovat harvinaisempia.

Diagnoosi ja oikeanlainen hoito voivat auttaa pärjäämään muiden ihmisten kanssa. Osa voi bonuksena saada parisuhteen, joka kestää vielä vuosienkin jälkeen.

”Impulsiivisuus ja ärtyisyys vähenevät ja tämä voi parantaa parisuhteen laatua. Suhde lapsiinkin voi parantua, kun pystyy olemaan heille läsnä. Parhaimmassa tapauksessa välit aikuisiin lapsiin lämpenevät.”

Toisaalta jos adhd-aikuisella on eläkeiässä parisuhde, joka on kestänyt kaiken, se tuskin kaatuu siihen, ettei adhd:ta hoidettaisikaan.

Joskus voi käydä jopa toisin päin.

”Olen sellaiseenkin törmännyt, että kun muuten alkaa mennä paremmin, niin parisuhde menee. Ehkä suhteen asetelma on ollut sellainen, että toista on pitänyt auttaa ja tukea. Ja kun hän on alkanut pärjätä itsenäisesti, parisuhteen tasapaino on järkkynyt, eikä se olekaan tuntunut enää hyvältä.”

”On kuitenkin paljon yleisempää, että seurantakäynnillä potilaalla on mukanaan puolisolta sellaiset terveiset, että lääkitystä kannattaa jatkaa. Että nyt on hyvä.”

Lue myös: Adhd hankaloittaa Terhin, 54, ihmissuhteita – ”On vaikea saada ystäviä, kun tuntuu, että olen kuin eri maailmasta”

Artikkelia on muokattu 13.4.2023 klo 13:18

adhd-aikuiset aiheuttavat läheisilleen usein päänvaivaa hajamielisyydellään

Terhi Rantasella on usein monta rautaa tulessa. Adhd-lääkkeet auttavat viemään askareita loppuun, mutta kaikkeen nekään eivät tepsi. Tytär hermostuu usein äitiinsä, joka myöhästelee ja unohtelee asioita. © Tommi Tuomi

X