Aikuisen ADHD saatiin hyvälle tolalle

Jaa kaverilleTilaa Seura
© Mikko Nikkinen
Sirpa Suokkaan impulsiivisuus, valtavat tunteet ja kohkaaminen paljastuivat adhd:ksi. 
Nyt hän tasaa elämäänsä lääkkeillä ja arjen rutiineilla.

Kuka?

Sirpa Suokas, 44

Asuu Lappeenrannassa.

Perheeseen kuuluvat 
mies ja 7-, 10-, 13- ja 
18-vuotiaat lapset.
Työskennellyt muun 
muassa it-alalla ohjelmistotukihenkilönä ja käsityöalan yrittäjänä.

Jälkeenpäin ajateltuna adhd on aina ollut osa elämääni. Olen vain oppinut luovimaan asian kanssa. Yksin eläessäni pärjäsin kaahottavalla luonteellani, mutta sitten tulivat ruuhkavuodet: pienet lapset, iso talo ja paljon velkaa. Kuormitus oli minulle liikaa. Uuvuin ja masennuin. Masennuksen taustalta löytyi lopulta adhd.

Tunteet pinnassa

Minulla on paljon sokeaa intoa, mutta toisaalta myös aloitekyvyttömyyttä. Saatan innostua siivoamaan keittiökaappeja niin, että unohdan kaiken muun. Sitten en jaksakaan enää laittaa tavaroita paikoilleen. Ne lojuvat pöydillä jopa pari viikkoa, koska en kykene ryhtymään toimeen.

Motorista levottomuutta minulla ei ole, mutta aivoni käyvät ylikierroksilla. Aivoistani puuttuu jarru. Jos normaalin ihmisen tunnereaktiot ovat miinus kymmenestä plus kymmeneen, adhd-tyypillä ne ovat miinus sadasta plus sataan. Tunteeni ryöpsähtävät nopeasti, ja silloin saatan sanoa jotakin loukkaavaa.Minun on myös vaikea säädellä stressita soani. Ahdistun helposti pikkuasioista. Ongelmieni takia muut pitävät minua helposti laiskana, saamattomana ja töykeänä. Pidin aiemmin itsekin itseäni huonona ihmisenä. Mietin, miksi en kykene samaan kuin muut.

Paljastui tutkimuksissa

Olin jo toipumassa masennuksesta, kun törmäsin netissä taulukkoon, jossa oli lueteltu aikuisen naisen ja teini-ikäisen tytön adhd-oireet. Toisesta oirelistasta tunnistin itseni ja toisesta esikoistyttäreni.

Hakeuduin heti tutkimuksiin mielenterveyspoliklinikalle. Ensimmäisissä testeissä oli viitteitä adhd:sta. Lievää adhd:ta on usein vaikea tunnistaa, koska aikuinen on jo löytänyt keinoja luovia ja selviytyä. Kuormituksen lisääntyes sä lievempikin adhd voi aiheuttaa huomattavia ongelmia.Myöhemmissä testeissä ja tutkimuksissa adhd piirtyi kuitenkin selvästi esiin. Lisäksi olen perfektionisti. Minulla voi olla sata projektia menossa, ja kaikki pitäisi tehdä täydellisesti.Diagnoosi auttoi minua ymmärtämään, etten ole laiska ja huono, vaan haas-
teeni johtuvat aivojen ke-miasta.

ADHD (attention deficit hyperactivity disorder) on neuropsykiatrinen häiriö, jonka oireita ovat keskittymiskyvyn puute, yliaktiivisuus ja impulsiivisuus. Adhd:n voidaan ajatella olevan joidenkin ihmisten ominaispiirre, joka voi näyttäytyä erilaisena eri elämänvaiheissa.

Oirekuvaan voivat vaikuttaa muun muassa perinnölliset tekijät, synnynnäiset ominaisuudet ja erilaiset psykososiaaliset tekijät.

Hoito alkoi

Sain diagnoosin syksyllä 2013, jolloin olin juuri aloittanut terveydenhoitajaopinnot. Jaksoin keskittyä kuuntelemaan luentoja parin tunnin ajan, minkä jälkeen olin lopen uupunut, koska keskittyminen vei voimat.

Lopulta löytyi oikea annostus adhd-lääkkeelle. Oli huikea tunne, kun jaksoin opiskella koko päivän. Lääke vei kuitenkin yöunet, ja jouduin turvautumaan unilääkkeisiin.Elämätilanteeni oli silloin muutenkin hyvin kuormittava, ja jäin sairauslomalle uupumuksen vuoksi. Pikkuhiljaa oivalsin, että hoitoala ei ole minua varten. Keväällä 2014 aloin syödä lääkärin ehdotuksesta myös masennuslääkettä adhd:n hoitoon. Siinä missä adhd- lääke auttaa vireystilaan, masennuslääke lievittää ahdistusoireita. Yhdistelmä tepsi. Minun ei tarvinnut enää turvautua uni- eikä rauhoittaviin lääkkeisiin.

Musiikin avulla Sirpa saa aivojen loputtoman ajatusvirran katkeamaan. © Mikko Nikkinen

Tukea ja turvaa

Sain avukseni toimintaterapeutin, joka työskenteli kanssani puolitoista vuotta. Kotikäynneillä kartoitimme arkeamme, stressitekijöitä ja asioita, joista saan voimaa.

Juttelimme paljon terapeutin kanssa, mutta teimme myös ihan käytännön askareita. Jos minulla oli kuusi pyykkikorillista puhtaita vaatteita, joita en ollut saanut kaappeihin, viikkasimme ja pinosimme ne yhdessä. Toimintaterapeutti neuvoi minua rajaamaan asioita ja näin hillitsemään impulsiivisuutta: Älä siivoa koko eteistä. Järjestä vaikka hatut ja huivit, ja laita munakello soimaan lopettamisen merkiksi. Aloin myös käyttää vain yhtä käsilaukkua, jotta lompakkoni, kännykkäni ja avaimeni eivät olisi aina kateissa. Avaimet kiinnitin laukkuun renkaalla.  Opettelin merkitsemään kaikki menot kalenteriin. Katson kalenteria joka ilta ja heti herättyäni, jotta en unohtaisi mitään. Mieheni Esa on ollut suurena tukena. Toimintaterapeutin ehdotuksesta sovimme, että Esa hoitaa ruokaostokset ja ruoanlaiton. Vaikka rakastan ruoanlaittoa, saatan uppoutua vaikkapa soittamaan selloa ja havahtua tuntien kuluttua siihen, että kaikilla on kiljuva nälkä eikä ruoasta ole tietoakaan.

Hyvällä tolalla

Kun vihdoin sain oireilleni nimen, oli helpompaa olla armollisempi ja hyväksyvämpi itseä kohtaan. Toisaalta diagnoosi ei saa olla mikään tekosyy, vaan ongelmia on työstettävä. Olen oppinut näkemään adhd-piirteet positiivisen kautta. Samat luonteenpiirteet, jotka aiheuttavat toisinaan ongelmia, voivat olla myös vahvuuksia. Olen luova ja herkkävaistoinen ja osaan yhdistellä asioita uudella tavalla. Adhd-ihmiset ovat tutkimusmatkailijoita ja uuden keksijöitä.

Stressaannun ja ahdistun yhä nopeasti. Toisaalta nousen pohjalta yhtä nopeasti. Ahdistusta helpottaa se, että rajoitan tietotulvaa. En katso televisiota ja pidän paastoja somesta. Tällä hetkellä olen työtön. Tavoitteenani on musiikkiterapeutin ammatti. Minulla ei ole kuitenkaan kiire rynnätä opiskelemaan, sillä lapset ovat vielä pieniä.  En aio taas uuvittaa itseäni. Sen polun olen jo kulkenut.

Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti

X