Ampiaisen pisto voi olla vaarallinen, milloin pitää mennä lääkäriin?
Ampiaisen ja mehiläisen tuikkaus tuntuu kipeältä, mutta vaaraa siitä on vain harvoin. Allergiselle voidaan tarvittaessa antaa siedätyshoitoa.
Vältät usein ampiaisen piston, kun et hätyyttele hyönteistä.
Ampiaisen pisto ei yleensä jää huomaamatta, sillä se on kivulias. Ampiaisen pistojäljen tunnistaa pistokohtaan nousseesta punaisesta, kipeästä ja kutisevasta paukamasta. Kysyimme erikoislääkäriltä 10 kysymystä ampiaisen pistosta.
1. Voiko ampiaisen pisto olla vaarallinen, vaikkei olisi allerginen?
Useamman ampiaisen pisto samaan aikaan voi aiheuttaa sokkitilanteen, varsinkin jos pistot osuvat kasvojen tai kaulan alueelle. Näille alueille osuessaan piston aiheuttama turvotus voi ahtauttaa hengitysteitä ja aiheuttaa tukehtumisvaaran.
Hyvin pienelle lapselle ja kovin iäkkäälle, heikkokuntoiselle vanhukselle tai muuten sairauden heikentämälle henkilölle ampiaisen pistosta voi olla muita enemmän vaaraa.
Kannattaa muistaa, että allergia voi kehittyä myös vanhemmiten. Eli jos ampiaisen pistoon liittyy palan tunnetta kurkussa, hengenahdistusta, hengityksen vinkumista ja huonoa oloa, kyse voi olla allergisesta reaktiosta ja silloin tarvitaan nopeasti apua.
2. Mikä on ampiaisen piston ensiapu, jos pisto osuu suuhun tai kaulaan?
Jos ampiainen tuikkaa suuhun, kohtaa kannattaa hautoa kylmällä, vaikka jääpalalla. Se lievittää ampiaisen myrkyn aiheuttamaa turvotusta ja kipua. Mikäli pistoja on useampi ja hengitys on vaarassa, soitetaan hätänumeroon 112 ja kysytään lisäohjeita.
Antihistamiinitabletti lievittää oireita vartissa puolessa tunnissa. Se ei kuitenkaan riitä ainoaksi avuksi, jos kyse on vaikeasta allergisesta reaktiosta.
3. Onko pisto allergikolle aina vaarallinen?
Allergiaa on monenlaista. Pahimmillaan se aiheuttaa yleisoireita, kuten verenpaineen laskua ja hengitysvaikeuksia, ja silloin pistosta on todellista vaaraa. Näillä henkilöillä pitäisi olla aina lääkärin määräämä adrenaliinikynä tai -sumute mukanaan. Mitä vakavampi reaktio, sitä nopeammin piston jälkeen se yleensä tulee. Jos vähänkin epäilee allergista yleisreaktiota eli anafylaksiaa, kannattaa ottaa adrenaliinia. Adrenaliinikynän tai -sumuttimen mahdollisesta tarpeettomasta käytöstä ei ole haittaa terveydelle. Myös allergikon läheisten kannattaa perehtyä pistoskynän käyttöön.
Ihminen voi olla allerginen ampiaiselle, muttei mehiläiselle ja päinvastoin. Harva on allerginen kummallekin.
4. Mikä auttaa ampiaisen piston kipuun?
Ampiaisen ja mehiläisen pisto aiheuttaa myrkytysreaktion, johon kuuluu kipua. Kun mehiläinen pistää, se kuolee ja jättää pistimen ihoon. Koska pistin tulehduttaa ja ärsyttää ihoa, se tulisi poistaa ihosta. Pistoskohtaa ei kannata puristella, sillä tällöin myrkky leviää laajemmalle.
Jos pistos on raajassa, raajaa kannattaa lepuuttaa. Kylmä lievittää kipua, ja kylmäksi käy juokseva vesi, kylmäpakkaus tai vaikka uittaminen viileässä rantavedessä. Mikäli kipu on oikein kovaa, voi ottaa apteekista ilman reseptiä saatavaa särkylääkettä.
5. Kannattaisiko kokeilla vesipullokikkaa?
Sosiaalisessa mediassa ahkerasti jaettu vinkki neuvoo täyttämään pullon vedellä ja laittamaan sen allassuin pistoskohdan päälle. Pulloa pitäisi painaa niin, että vesi pysyy pullossa. Niksin mukaan tämä helpottaisi kipua.
Kokeilusta tuskin on haittaa. Sen vaikutus perustunee ihon viilenemiseen. Saattaa myös olla, että paine imee pistoskohdasta myrkkyä ja helpottaa siten tuntemuksia.
6. Millä ampiaisen piston kutina laantuu?
Suun kautta otettu antihistamiini helpottaa kutinaa oli kyse minkä tahansa hyönteisen pistosta. Iholle voi sipaista kortisonivoidetta. Apteekista saa ilman reseptiä yksiprosenttista kortisonia, mutta jos kotona sattuu olemaan tätä vahvempaa, se tepsii vielä paremmin.
Suun kautta otettavat, ilman reseptiä saatavat kortisonitabletit voivat rauhoittaa jonkin verran iho-oireita.
Jos pisto aiheuttaa nokkosrokkomaisen, kutisevan ihottuman, kyse on allergisesta reaktiosta. Sen vakavuus kannattaa selvittää lääkärin vastaanotolla.
7. Miten ampiaisen pisto ehkäistään?
Loppukesällä ampiaisten ravinnokseen käyttämät hyönteiset ovat vähissä, ja ampiaiset alkavat hakea ruokaa ihmisten läheisyydestä. Ampiainen ja mehiläinen pistävät puolustautumistarkoituksessa. Jos vain mahdollista, niitä ei kannata hätyytellä ja huiskia, vaan liikkua niiden läheisyydessä rauhallisesti.
Kirkkaat värit, voimakkaat tuoksut ja makeat syötävät vetävät pörriäisiä puoleensa. Koska kesällä on kuitenkin mukava syödä ulkona, ampiaisia voi koettaa houkutella kauemmas omasta pöydästä laittamalla niille loitommalle makeaa mehua tai hilloa sisältävän kipon. Vaatteiden sisään eksynyt ampiainen voi hätääntyessään pistää, joten metsässä lahkeiden suut kannattaa tuupata saappaisiin.
8. Onko hyönteiskarkotteista mitään hyötyä?
Markkinoilla on olemassa hyttyskarkotteita, joiden sanotaan tehoavan myös ampiaisiin. Niiden teho ei liene kuitenkaan kovin hyvä.
Ampiaisten torjunnassa ja välttelyssä kannattaa muistaa, että ampiaisilla ja mehiläisillä on tärkeä tehtävänsä luonnossa, eikä niitä kaikkia saa hävittää. Ampiaiset syövät puutarhan tuhohyönteisiä ja mehiläisiä tarvitaan pölyttämiseen.
9. Voiko ampiaisen pistoihin totuttautua?
Varsinkin mehiläistarhaajat kertovat, että heillä oireet lievenevät, koska he saavat toistamiseen pistoja. Tällöin sietokyky niitä kohtaan voi kasvaa. Kyse on eräänlaisesta luonnon omasta siedätyshoidosta. Tämän takia ei kenenkään kuitenkaan pidä altistaa itseään ehdoin tahdoin pistoille, sillä tapa on uhkarohkea eikä toimi kaikilla. Useat pistot voivat myös johtaa allergisoitumiseen.
10. Kuka saa siedätyshoitoa?
Arviolta pari prosenttia suomalaisista on mehiläis- tai ampiaisallergikkoja. Siedätyshoitoa annetaan henkilölle, joka on saanut pistoista allergisen yleisreaktion ja jolla ihotesteissä tai verikokeessa todetaan pistiäisallergia. Lisäksi henkilön tulisi olla vaarassa altistua pistoille esimerkiksi asuinpaikkansa tai työnsä vuoksi.
Mehiläis- ja ampiaisallergian siedätyshoito kestää viisi vuotta. Hoidossa pistetään allergian aiheuttajaa vähitellen kasvavina annoksina ihon alle. Pistosväli vaihtelee alun viikoittaisista pistoksista ylläpitovaiheen kuuteen–kahdeksaan viikkoon. Hoito annetaan erikoissairaanhoidossa ja sitä voi kysyä terveyskeskuksesta. Sitä saa myös yksityisiltä lääkäriasemilta, mutta tällöin siedätettävä henkilö maksaa kustannukset itse.
Jopa 80 prosenttia siedätyshoitoa saaneista pääsee hoidon avulla eroon oireistaan. Sitä voidaan antaa yli viisivuotiaille, eikä yläikärajaa ole.
Asiantuntijana Risto Oksman, iho- ja sukupuolitautien erikoislääkäri, Mehiläinen ja Terveystalo.