Saako kalanmaksaöljystä D-vitamiinia? Näin ravitsemusterapeutti vastaa
D-vitamiinin tarve vaihtelee eri ihmisillä. Myös sen imeytyminen ruoasta ja valmisteista on hyvin yksilöllistä.
Meillä vallitsevan D-vitamiinisuositusmäärän riittävyydestä on kiistelty.
Auringonvalon vaikutuksesta D-vitamiinia muodostuu iholla maaliskuun ja lokakuun välisenä aikana. Jotta D-vitamiinia saa tarpeeksi, sitä täytyy nauttia vitamiinivalmisteena. Näin neuvoo laillistettu ravitsemusterapeutti Pirjo Saarnia.
Auringonottaja saa kesäaikaan laiturilla iholleen jo 15 minuutissa riittävästi aurinkoa, jotta päivän D-vitamiiniannos täyttyy. D-vitamiinia muodostuu Suomessa auringonvalolle altistuttaessa huhtikuulta elokuun lopulle. © Leena Kuoppa-Aho / SKOY
Vitamiini- ja kalanmaksaöljypitoisuudet vaihtelevat
Markkinoilla on monia kalanmaksaöljyjä, joiden vitamiini- ja kalaöljypitoisuudet vaihtelevat. Useimmat kalanmaksaöljyt sisältävät D-vitamiinia noin 10 mikrogrammaa päiväannoksessa, joissain valmisteissa pitoisuus on vähäisempi.
10 mikrogrammaa on tämänhetkinen D-vitamiinisuositus aikuiselle, joka syö kalaruokia sekä käyttää vitaminoituja levitteitä ja maitovalmisteita.
Saatko riittävästi D-vitamiinia?
Yli 75-vuotiaalle suositellaan lisäksi 20 mikrogramman D-vitamiinilisätäydennystä talviaikaan. Myös tätä nuorempien on hyvä turvata riittävä D-vitamiinin saanti talvikuukausina D-vitamiinivalmisteella.
Meillä vallitsevan D-vitamiinisuositusmäärän riittävyydestä on kiistelty.
Kotilääkäri vastaa -palstalla kysymyksiin vastaa ravitsemusterapeutti Pirjo Saarnia.
Määrä ei välttämättä ole riittävä kaikille tai ylipäänsä ihanteellinen terveyden kannalta. D-vitamiinin imeytyminen ruoasta ja valmisteista on hyvin yksilöllistä. Osalla jo pieni D-vitamiinilisä nostaa hyvin veren D-vitamiinitasoja, toisilla ei.
Kevättalvella D-vitamiinitaso vuoden alhaisin
Jos mahdollista, kannattaisi oma D-vitamiinitaso mittauttaa kevättalvella, jolloin kehon D-vitamiinivarastot ovat yleensä vähäisimmillään. Luuston ja terveyden kannalta veren D-vitamiinitaso (kalsidioli) olisi hyvä olla noin 75–80 nmol/l.
Artikkeli on julkaistu ensi kerran Kotilääkäri-lehdessä 8/20.
Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti