Opiskelijan viivästynyt unirytmi väsyttää koko perhettä – Näin unihoitaja neuvoo siirtämään vuorokausirytmiä

Minna ja Anssi nuokkuvat aamukahvipöydässä ja kaatavat lisää kahvia. Viisikymppisen pariskunnan uniongelma kuorsaa huoneessaan peiton alla, vaikka kello on jo kahdeksan. Kalle on 23-vuotias insinööriopiskelija, joka asuu opintojensa vuoksi vielä kotona. Kallella on erilainen unirytmi ja hän nukkuu yli puolenpäivän, eikä usein jaksa herätä luennoille.

Minna ja Anssi kärsivät Kallen arkirytmistä. He heräävät usein öisin siihen, kun Kalle tulee kotiin opiskelijariennoista tai biljardisalilta. Kalle sanoo, että ei mahda vuorokausirytmeilleen mitään – hän saa unta vasta kello 2–3 yöllä.

Viivästynyt unirytmi murrosiästä asti

Unihoitajan vastaanotolla Kalle kertoi kärsineensä murrosiästä lähtien viivästyneestä unirytmistä, mutta nyt hän koki itsekin tilanteen karanneen hallinnasta.

Viivästyneen unirytmin taustalle oli rakentunut tyypillinen kierre, joka vaivaa paitsi nuoria, myös monia työikäisiä: stressaavan opiskelun vastapainoksi teki mieli rentoutua, ja Kallen iltapainotteinen vapaa-aika venähti usein pikkutunneille. Kun Kalle meni sänkyyn, hän tunsi itsensä vieläkin virkeäksi ja odotteli unen tuloa joskus tuntikausia somea selaten tai kavereiden kanssa viestitellen.

Energiajuomia ja kahvia kului pitkin päivää 6–8 kuppia, ja kavereiden seurassa maistui olut tai pari lasillista viiniä.

Näin unihoitaja neuvoo Kallea, jotta unirytmi aikaistuisi

1. Lisää unipainetta – sitä tarvitaan yli 15 tunnin valveillaolo

Unihoitaja kertoi Kallelle unipaineesta. Unipaine tarkoittaa nukkumisen tarvetta, joka kertyy valveillaoloaikana. Mitä kauem­min valvotaan, sitä enemmän aivoihin kertyy muun muassa adenosiini-nimistä ­välittäjäainetta, joka lisää nukkumisen tarvetta.

Kallella unipainetta oli riittävästi vasta ­aamuyöllä. Kello 12 yöllä hän oli ollut valveilla vasta 12 tuntia, kun kunnolliseen unipaineeseen usein tarvitaan yli 15 tunnin valveillaolo. Heikkoa unipainetta pahensi se, että Kallen hereilläoloaika oli enimmäkseen passiivista oleskelua.

2. Tue parempaa unta elintavoilla

Kalle käytti alkoholia pari, kolme kertaa viikossa, koska koki sen parantavan unensaantia. Hoitajan mukaan alkoholi saattoi kyllä helpottaa nukahtamista, mutta lisäsi aamuyön mikrohavahtumisia, jotka rikkovat unen rakennetta.

Sovittiin, että Kalle vähentäisi kofeiinipitoiset juomat pois illasta ja koettaisi rajoittaa myös alkoholinkäyttöä. Aktiivisuutta piti ­lisätä, mutta Kalle ei ollut kovin liikunnallinen. Tavoitteeksi sovittiin 40–60 minuuttia kävelyä vähintään neljänä päivänä viikossa. Kalle lähti myös kaverinsa kanssa kokeilemaan sulkapalloa opiskelijoiden liikuntajärjestöön.

3. Sisäisen kellon ajastus – vuorokausirytmi asteittain aikaisemmaksi

Kallen vuorokausirytmiä ryhdyttiin siirtämään asteittain puoli tuntia aikaisemmaksi. Tavoiteuniajaksi sovittiin 23:30–7:30.

Pubissa notkumisen ja puhelimen selaamisen sijaan unihoitaja suositteli kirjan lukemista tai rauhallisen musiikin kuuntelua viimeisinä valveillaolon tunteina. Vaikka uni ei tullutkaan, kello soi kahdeksalta, ja silloin oli noustava ylös.

Kalle osti aamuja helpottamaan kirkasvalon. Valo tahdistaa suprakiasmaatista tumaketta, jota kutsutaan myös elimistön keskuskelloksi. Keskuskello tahdistaa elimistön muita soluja ja auttaa pitämään huolta vuorokausirytmistä. Valolla annettiin kehon keskuskellolle ”aikamerkki”, jotta viivästyneelle unijaksolle tyypillinen aamuinen melatoniinineritys lakkaisi.

Parin kuukauden kuluttua Kallen unirytmi oli saatu käännettyä kuntoon, ja vanhemmatkin saivat menetetyt yöunensa takaisin.

Tapauskertomus perustuu todellisiin Uniklinikalla ratkottaviin uniongelmiin, mutta kaikki yhteydet tosielämän henkilöihin on häivytetty tietosuojasyistä.

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Kotilääkärissä 3/21.

Lue myös: Hyvä uni rakennetaan jo päivällä – Lue unilääkärin neuvot, jotta nukut paremmin

Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti