Heli havahtui jo nuorena käsien tärinään – Syynä vapinaan olikin yleinen mutta huonosti tunnettu sairaus

Jaa kaverilleTilaa Seura
Heli Etu-Sihvola
Heli Etu-Sihvola tutkii viikinkiajan luiden ja hampaiden sisältämiä alkuaineita Luonnontieteellisen keskusmuseon Ajoituslaboratoriossa. Työkaverit ovat auttaneet aina tarvittaessa hienomotoriikkaa vaativissa tehtävissä. © tommi tuomi / otavamedia
Aluksi Heli Etu-Sihvola kuvitteli, että käsien tärinä johtui vain jännittämisestä. Lääkärikäynti paljasti kuitenkin, että kyseessä on yllättävän yleinen sairaus.

Parikymppisenä turkulainen Heli Etu-Sihvola, 36, huomasi, että hänen kätensä alkoivat usein juhlissa täristä niin, että oli vaikea kantaa kahvikuppia tai ottaa ruokaa. Se tuntui nololta, vaikka tilanteet menivät nopeasti ohi. Muutama vuosi sitten taipumus alkoi kuitenkin pahentua.

Kädet rauhoittuivat vasta, kun menin nukkumaan

”Reilut neljä vuotta sitten syksyllä käteni alkoivat yhtäkkiä täristä aivan jatkuvasti. Yleensä ne rauhoittuivat vasta, kun menin illalla nukkumaan. Olin juuri saanut rahoituksen väitöskirjan tekoon, ja tilanne tuntui todella stressaavalta. Mietin koko ajan, mistä oli kyse ja paheneeko vaiva vielä lisää.

Olen ammatiltani arkeologi, ja tutkin yliopistolla ihmisten luita ja hampaita. Pyrin selvittämään, mitä viikinkiajan ihmiset söivät ja mistä he olivat peräisin. Työ vaatii paljon laboratoriossa olemista ja pikkuruisten näytteiden ottamista ja käsittelyä. Tärisevillä käsillä hienomotorisen työn tekeminen tuntui kuitenkin lähes mahdottomalta.”

Vapinaan betasalpaajalääkitys

”Minulla oli samaan aikaan tärinän kanssa olkapäävaiva, jonka takia menin lääkäriin. Vastaanotolla mainitsin myös tärinän, ja sain saman tien lähetteen neurologille.

Neurologi totesi, että kyse oli todennäköisesti essentiaalisesta eli hyvänlaatuisesta vapinasta, johon ei liity toista sairautta tai ulkoista tekijää. Vaiva oli siis lähinnä kiusallinen, ei vaarallinen.

Lääkäri määräsi hoidoksi betasalpaajalääkityksen, joka yleensä vähentää vapinan laajuutta.

Aluksi diagnoosi sekä masensi että ärsytti. Googlasin levottomana potilaskertomuksia. Niissä kerrottiin tapauksista, joissa vapina oli yltynyt niin pahaksi, että normaalit asiat, kuten syöminen, eivät onnistuneet enää kunnolla. Pelkäsin, mitä tulevaisuus toisi tullessaan.

Lisäksi huomasin betasalpaajalääkkeen tuoteselosteesta, että se ei sovi ihmisille, joilla on luonnostaan hyvin matala verenpaine, kuten minulle.

Puhuin asiasta vielä puhelimessa lääkärin kanssa, ja yhdessä tulimme siihen tulokseen, että minun oli parasta olla ottamatta lääkettä.”

Haastavia tilanteita

”Käyn säännöllisesti Helsingissä Kumpulan kampuksella tekemässä laboratoriotyötä. Meillä on siellä pieni ja tiivis työyhteisö. Diagnoosin jälkeen kerroin työkavereilleni tärinästä, ja moni lupautui heti auttamaan hienomotoristen töiden kanssa. Työkavereiden avulla olen siis pystynyt jatkamaan töitäni.

Olen myös oppinut elämään sairauden kanssa. Pärjään arjessa hyvin ilman lääkitystä. Ainoastaan jotkin sosiaaliset tilanteet tuntuvat haastavilta, sillä tärinä usein pahenee julkisilla paikoilla.

Esimerkiksi juhlissa kahvikupin tai kuohuviinilasin kantaminen on minulle vaikeaa. Lisäksi ruoan ottaminen tarjoilupöydältä voi tuottaa hankaluuksia.

Yleensä kuitenkin kerron ihmisille avoimesti, että minulla on neurologinen sairaus ja pyydän heitä auttamaan. Olen aina saanut apua, kun olen vain rohjennut sitä pyytää.”

Hienoin motoriikka käsistä on osin kadonnut

”Olen ehtinyt tottua vapinaan, ja suhtaudun puutteisiini huumorilla. Käsieni hienoin motoriikka on osittain kadonnut, mutta pystyn vielä tekemään käsitöitä. Aikaisemmin ompelin paljon ja tein metallitöitä, mutta niissä piti väännellä ja käännellä niin paljon, etten pysty enää tekemään niitä kuin vähän aikaa kerrallaan. Sen sijaan olen alkanut neuloa ja virkata.

Uskon, että käsitöiden jatkaminen auttaa osaltaan motoriikkaa säilymään hyvänä.

Jostain myös luin, että essentiaalinen vapina saattaa vaikuttaa muistin toimintaan. En ole huomannut mitään muuta ongelmaa kuin sen, että joskus käytän hassua sanajärjestystä. Pystyn kuitenkin itse havaitsemaan sen heti, ja korjaan virheen.”

X