Hengenahdistus yllätti kuntosalilla – syyksi paljastui ammatin aiheuttama astma

Jaa kaverilleTilaa Seura
© Suvi Elo
Vilma Kohonen, 42, joutui luopumaan ammattiastman takia kosmetologin työstään. Samalla moni asia meni uusiksi.

Vilma Kohonen asettelee valkoisen pölymaskin kasvoilleen. Vielä kiinnikkeet korvien taakse, jotta maski pysyy paikoillaan ja menoksi. Pyörä odottaa kotipihassa valmiina. Vilma hyppää sen kyytiin ja lähtee polkemaan Turun keskustaan.

”En enää välitä siitä, että ihmiset katsovat pitkään, mikä tuolla on kasvoillaan. Varsinkin keväällä maski on välttämätön pyöräillessäni. Olen hyväksynyt sairauteni”, Vilma sanoo.

Oikean diagnoosin saaminen ja uuden elämänsuunnan löytäminen eivät kuitenkaan tapahtuneet helposti.

Allergia puhkesi ripsiliimasta

2000-luvun alussa Vilma perusti oman kauneuskeskuksen, jossa hän työskenteli kosmetologina. Ripsienpidennyksiä tehdessään hän huomasi yhä useammin olonsa olevan tukkoinen ja silmien vuotavan. Tuntui kuin nuha olisi vaivannut viikosta toiseen.

Vilma sai lähetteen perusallergiatesteihin, mutta mitään erityistä ei selvinnyt: oireiden syynä ei ollut esimerkiksi kotona oleva koira.

”Meni pitkään, että osasin yhdistää oireitteni tulevan työstä. Syy selvisi lopulta ammattiaineiden allergiatestauksessa: olin tullut allergiseksi syanoakrylaatille eli ripsiliimalle, jota käytin päivittäin ripsien pidennyksissä.”

Syyn selvittyä Vilma ei osannut olla kovin huolissaan. Hän uskoi selviytyvänsä huolellisuudella. Muutama kuukausi menikin paremmin, koska Vilma käytti töissä suojahansikkaita. Sitten hengenahdistus yllätti kesken kuntosaliharjoittelun. Vilma epäili itsellään olevan keuhkoputkentulehduksen ja hakeutui lääkäriin.

”Seurasi monenlaisia diagnooseja, mykoplasmaepäily ja antibioottikuureja toisensa perään. Hetkellisesti oloani helpotti antibiootin ohelle saamani astmalääke.”

Työterveyslääkäri alkoi epäillä astmaa syksyllä 2011, kun PEF-seurannassa Vilman puhalluksessa ilmeni alenemia. Diagnoosia varten Vilma sai lähetteen Helsingin työterveyslaitokselle.

Kuukausi kuukaudelta työt kävivät entistä raskaammiksi ja erilaisia oireita ilmeni lisää. Rinnassa tuntui jatkuva painon tunne.

”Jouduin käymään kaksi kertaa altistustesteissä. Ensimmäisessä altistuksessa minulla todettiin astma, mutta ei työperäisyyttä.”

Vilma vaati toista altistusta, joka tehtiin paria päivää myöhemmin.

”Oireitteni rajuus yllätti kaikki. Astmakohtaus kesti yli kahdeksan tuntia. Jopa astmahoitajalla oli kova työ saada astmareaktio taltutettua. Lopulta sain ammattiastmadiagnoosin, mutta kehollani meni pitkään toipua testin rasituksesta.”

Rappusten noususta tuli raskasta

Jo Helsingissä yksi lääkäreistä oli suositellut Vilmalle alan vaihtoa. Sisukas nainen ei halunnut luovuttaa. Ei, vaikka tilanne oli pahentunut monikemikaaliyliherkkyydeksi.

Astmakohtauksen saattoi aiheuttaa asiakkaan parfyymi. Äänen lähteminen kesken päivän tuli tavalliseksi, ja pelkästään rappusten nousu tuntui raskaalta. Avaavia lääkkeitä tarvittiin kuusikin kertaa päivässä.

Kotona oireet vaikuttivat esimerkiksi siihen, että tytär ei voinut kutsua kavereitaan kylään, sillä tavallisella pesuaineella pestyt vaatteet laukaisivat astmakohtauksen.

”Itkien jouduin myöntämään, ettei työni kosmetologina ole enää mahdollista. Tunne oli musertava: olin unelma-ammatissani ja minulla oli paljon asiakkaita. Parhaiden työvuosien piti olla edessäni.”

Myös Vilman suolisto oireili, sillä ennen oikeaa diagnoosia hän oli syönyt useita vahvoja antibioottikuureja mykoplasmaepäilyn takia, ja kuurit olivat sekoittaneet suoliston toiminnan. Kun Vilma hakeutui voimakkaiden PMS-oireiden takia gynekologille, tämä kirjoitti masennuslääkereseptin.

”En tuntenut olevani masentunut, enemmänkin tuskastunut oireisiini ja vailla tietoa tulevasta. Päätin, että mielialalääkkeitä en ota.”

Vilma etsi uutta suuntaa työkokeilusta muun muassa mainostoimistossa. Siellä työkaveri näki lehdessä ilmoituksen Paula Heinosen ravintoluennosta. Vilma päätti mennä sinne.

”Moni luennon asia täsmäsi omaan olooni ja suolistoni oireiluun. Olin jo aiemmin tutkinut verkosta eri tapoja tehdä elämäntapamuutos ja havainnut esimerkiksi maidon ja sokerien jättämisen helpottavan oloani. Luennolla vakuutuin ruokavalion merkityksestä.”

Pasta- ja jauhelihakastikkeet vaihtuivat salaatteihin ja kalaruokiin. Vaaleat viljatuotteet jäivät pois ruokavaliosta ja lihan määrä väheni. Tilalle tuli muun muassa kasviksia ja hyviä kylmäpuristettuja öljyjä.

”Perussairauteni eivät hävinneet minnekään, mutta muutos olossani oli valtava. Samoihin aikoihin ryhdyin taas liikkumaan aktiivisesti, koska se on tärkeä osa astman hoitoa. Hengitysliiton kautta löysin vertaistukea. Se tuntui niin tärkeältä, että kun Turun seudulla ei ollut astmaatikkojen omaa ryhmää, ryhdyin luotsaamaan sellaista.”

Nykyään Vilma käyttää päivittäin hengitettävää kortisonisuihketta ja laukussa kulkee hengitysteitä avaava suihke. Erityisen tarkkana on kuitenkin oltava siitepölyaikaan ja muulloinkin flunssaisena, sillä keuhkoputket supistuvat nopeasti tulehduksesta ja ärsytyksestä.

”Esimerkiksi ravintolaan tai lounaalle mennessä haastattelen aina kokkia. Reagoin moniin voimakkaisiin mausteisiin, joista pahimpia ovat pippurit ja chili.”

Lääketasapaino on löytynyt pikkuhiljaa.

Astma vai monikemikaaliyliherkkyys?

”Olen oppinut tunnistamaan, milloin on kyse astmasta, milloin monikemikaaliyliherkkyydestä. Esimerkiksi kaupassa kierrän nykyään liikaa tuoksuvat hyllyjenvälit ja olen hyväksynyt sen, että tavalliseen konserttiin tai teatterinäytökseen on turha mennä altistamaan oloaan.”

Vilma ei ole katkera, vaikka on joutunut tekemään isoja ratkaisuja elämässään terveytensä takia. Omat suolisto-ongelmat ovat avanneet oven uudelle työlle, ja Vilma valmistui kaksi vuotta sitten FLT Ravintovalmentajaksi. Oma ravintoneuvonnan yritys on toiminut siitä asti.

Luopumisen, opiskelun ja uuden ammatin löytämisen keskellä tärkeimmät asiat ovat pysyneet. Puolison ja 14-vuotiaan lapsen tuki on ollut tärkeää.

Viime vuoden aikana puoliso on remontoinut uudeksi kodiksi perheelle vanhaa puutaloa, jossa Vilman on kevyt hengittää. Pihassa on ulkorakennus, joka voi tarvittaessa toimia yrittäjän työtilana, jos työskentely muualla käy mahdottomaksi.

”Työidentiteetistäni olen saanut sittenkin säilyttää tärkeimmän eli ihmisläheisen työn, jossa voin ilahduttaa ja helpottaa toisten oloa.”

Lue myös:

Susannan uupumuksen syy ei ollutkaan psyykkinen, vaan home ja jauhot

X