Henkisesti uskoton?
Petteriä epäilyttää Mirjan uusi ystävyys. Jos kaveruuteen ei kuulu mitään romanttista, miksi vaimo tapaa miespuolista ystäväänsä salaa?
Petteri huomasi salatut tapaamiset sattumalta. Mirja-vaimon avonainen kalenteri oli jäänyt yöpöydälle, ja sinne oli merkitty treffejä monta kertaa viikossa.
”Mitä nämä tapaamiset ovat? Miksei Mirja ole kertonut mitään”, Petteri ihmetteli ääneen.
Mirjan vastaus oli kiertelevä. Hän oli löytänyt uuden ystävän, joka sattui olemaan mies. Uskottomuudesta ei Mirjan mielestä ole ollut kysymys.
Petteri ei voi käsittää, miksei Mirja ole voinut puhua avoimesti uudesta ystävästään, jos tapaamiset kerran olivat aivan viattomia.
Mirjan mielestä hänellä sai olla myös omia menoja, eikä hän ollut tilivelvollinen jokaisesta liikkeestään aviomiehelleen.
Petteri oli loukkaantunut, eikä Mirjakaan ollut tyytyväinen tilanteeseen. Petteri ei voinut mitään kalvavalle mustasukkaisuudelleen.
”Miten minä voisin puhua läheisestä miesystävästäni Petterille”, Mirja miettii. ”Voisiko Petteri koskaan ymmärtää, että olen löytänyt uuden sydänystävän, todellisen bestiksen?”
Uusi ystävyys on Mirjalle todella tärkeä, eikä hän aio luopua siitä Petterin pyynnöstä huolimatta.
Mirja pystyy puhumaan ystävälleen syvällisemmin kuin miehelleen. Hän kokee rakastavansa ystäväänsä – mutta vain ystävänä.
”Nykyisin naiset ja miehet voivat olla ystäviä”, Mirja yrittää selittää Petterille.
”Kyse ei ole vain siitä, että hän on mies”, Petteri puolustautuu.
Häntä ei häiritse muut Mirjan miespuoliset tuttavat, vaan liika läheisyys tämän yhden kanssa.
Petterin mielestä ei ole normaalia, että ystävän kanssa treffaillaan monta kertaa viikossa, mutta avioliitolle ei jää juurikaan aikaa.
Mitä nelikymppinen pariskunta voisi tehdä ratkaistakseen ongelmansa?
Seura 46/2014
Suhteen pohjana luottamus
Ymmärrettävästi Petteri on huolissaan, kun huomaa Mirjan suuntautuvan enemmän suhteen ulkopuolelle kuin omaa suhdettaan kohtaan. Mirja taas kokee ärtymystä siitä, että Petteri puuttuu Mirjan ystävyyssuhteisiin, koska fyysistä pettämistä ei ole tapahtunut.
Suhteen koko pohja on turvallisuuden ja luottamuksen tunne toisen kanssa. Se ei tarkoita, että kaikki tehdään yhdessä tai ettei parilla saisi olla eriäviä kiinnostuksen kohteita tai omia menojaan ja mielipiteitään. Keskeiseksi nousee se, että toinen tuntee ja tietää riittävästi myös kumppaninsa omaa maailmaa.
Suhteessa ei olla tilivelvollisia toiselle, mutta toisaalta avoin jakaminen on hyvin keskeistä. Se tarkoittaa tässä tapauksessa esimerkiksi sitä, että Petteri voi kokea olevansa edelleen Mirjalle se tärkein suhde, oli kyse sitten fyysisestä tai tunneläheisyydestä. Tätä Petteri nyt epäilee ja saattaa epävarmuudessaan alkaa myös vaatia toista luopumaan jostain itselle tärkeästä, mikä taas ajaa Mirjan yhä ahtaammalle.
Suhteen fyysinen läheisyys ei välttämättä ole vedenjakaja, vaan tunnekontakti on. Mirjan ei tarvitse luopua uudesta ystävyydestään, mutta hänen on tärkeää miettiä sitä, rakentaako hän sinne nyt jotain sellaista, jota olisi tärkeämpää rakentaa myös omaan parisuhteeseen. Jääkö Petteri ulkopuoliseksi, vai pysyykö tärkeimpänä ja ensisijaisena suhteena avioliitto, johon luottaessa myös Petteri voisi antaa tilaa Mirjan uudelle ystävyydelle?
Maaret Kallio, Seksuaaliterveysklinikan erityisasiantuntija, Väestöliitto
Dinosaurus olohuoneessa
Mirjan läheisyysikkuna avautuu toisaalle ja keskinäinen läheisyys häviää. Petteri tuntee hylätyksi tulemisen tuskaa, joka vastaa suurinta fyysistä kipua – hän kokee, että hänen pelkojensa takana olevia tunteita vähätellään ja joista tämän pitäisi vain päästä pois. Jos tilanne jatkuu, se vie pohjaa pois suhteelta ja ainakin Petterin hyvinvoinnilta. Joskus ulkopuolisten ihmisten merkitysten esiin nouseminen ilmaisee tarvetta kehittää keskinäistä suhdetta.
Hyvässä suhteessa koen saavani rakkautta ja ihailua, joku ihminen näkee minut kiehtovana ja arvostettavana. Toinen ihminen ymmärtää minun tunteeni, ja minulla on turvallinen kokemus siitä, että hyvinvointini on toiselle tärkeä.
Turvattomassa suhteessa en koe olevani tärkeä toiselle. Toinen on kuin dinosaurus olohuoneessa heilauttaen häntäänsä ja satuttaen toista, mutta ei näe tehneensä mitään väärää: ”Kyllä minulla voi olla myös vastakkaiseen sukupuoleen kuuluvia läheisiä ystäviä”. Miten tästä voi päästä yli? Itsensä hylätyksi kokevan osapuolen pitää pystyä kertomaan tunteensa ilman syytöksiä: ”Sinä olet elämäni rakkain ihminen. En voi pakottaa sinua olemaan kanssani, mutta en voi myöskään jäädä tilanteeseen, jossa koen jääväni suhteessamme yksin.” Kun on ilmaissut tunteensa, joutuu tyytymään siihen, onko kumppani valmis vastaamaan tarvitsevuuteen. Toisaalle keskittyvä osapuoli joutuu kohtaamaan sen, mitä toisen epätoivo ja tarvitsevuus hänessä herättävät. Joutuuko toisen tunnereaktiot torjumaan ikään kuin väärinä, vai voiko pohtia kysymystä, miten parisuhteessa oikein menee?
Keijo Markova, Pari- ja perheterapeutti, Väestöliitto