Huolehdi luustostasi

Luustosta huolehtiminen on muutakin kuin maidon juomista ja hyppelyä. Ehjä tukiranka vaatii avarampaa ajattelua. Pidä luusi lujina näillä askelmerkeillä.

Juo maitoa, harrasta luuliikuntaa. Näillä eväillä me suomalaiset olemme tottuneet pitämään luukadon loitolla.

Runsas maitotuotteiden käyttö ja kuntoiluhulluus eivät kuitenkaan näytä suojaavan meitä murtumilta: Luustoliiton verkkosivuilla kerrotaan, että osteoporoosi tai sen esiaste osteopenia on 800 000 suomalaisella – lähes viidesosalla. Miten tämä voi olla mahdollista?

Diagnoosista kumileimasimeksi

Ennen vanhaan osteoporoosi diagnosoitiin, kun potilaan selkänikamat alkoivat painua kasaan. Nykyisin lääkärit voivat ennakoida murtumariskiä luuntiheysmittausten avulla.

Diagnosointi on ollut tehokasta: jokseenkin kaikissa rikkaissa länsimaissa roihuaa osteopenia- ja osteoporoosipandemia. Nykykriteerien perusteella esimerkiksi USA:ssa 75 prosenttia yli 65-vuotiaista naisista on murtumien riskiryhmässä.

Mittauksissa käytetään vertailuarvona nuoren aikuisen luuntiheyttä, vaikka tiedetään, että kaikkien ihmisten luuntiheys harvenee iän myötä luonnostaan. Harventunut luu määritellään siis automaattisesti sairaaksi, vaikka kyseessä olisi keski-ikäinen tai sitä vanhempi ihminen.

Niin tai näin, 40 000 suomalaista saa vuosittain luunmurtuman, jonka syyksi määritellään liian heikko luuntiheys. Mutta jos luu on vaarassa murtua, eikö ongelmaa voisi hoitaa pois pillerillä tai pistoksella?

Kovaäänistä kritiikkiä

Osteoporoosilääkkeet estävät luun hajoamista. Niillä luun kunto pystytään pitämään siinä tilanteessa, jossa se oli kun sairaus todettiin. Osteoporoosilääkkeet ovat kuitenkin olleet jo vuosikausia hyvin kiistelty lääkeryhmä, ja keskustelu jatkuu.

Ne, jotka ovat seuranneet viime aikojen otsikoita osteoporoosista, eivät ole välttyneet kuulemasta Teppo Järvisestä. Helsingin yliopiston ortopedian ja traumatologian professori on kritisoinut kovaäänisesti osteoporoosin ylidiagnosointia ja ylihoitoa. Hänen mukaansa osteoporoosia ei voi hoitaa lääkepurkkeja jaellen.

Viimeiset parikymmentä vuotta osteoporoosilääkkeet ovat olleet yksi keskeisimpiä keinoja ikäihmisten murtumien ehkäisyssä. Tähän asti tutkimustieto on tukenut osteoporoosilääkkeiden käyttöä, ja niistä on katsottu olevan selvästi hyötyä murtumien ehkäisyssä. Kuitenkin kansainvälisen tutkimusryhmän tekemässä isossa meta-analyysissa havaittiin, että lääkehoidolla saavutetaan parhaimmillaankin vain marginaalinen hyöty.

Osteoporoosin ehkäisyyn käytetään yleisesti kalsium- ja D-vitamiinivalmisteita, joskin niiden merkitys murtumien ehkäisyssä on osittain epäselvä. Vaihdevuosiin liittyvä estrogeenihormonihoito parantaa luuntiheyttä ja estää murtumia, mutta voi lisätä naisen rinta- ja kohtusyöpäriskiä. Apua murtumiin on haettu myös lisäkilpirauhashormonista.

Jo todetun osteoporoosin lääkehoitona käytetään yleisimmin bifosfonaatteja. Niiden käyttäjiä on Suomessakin kymmeniä tuhansia. Bifosfonaatit estävät luun rakenteen edelleen huonontumisen, mutta eivät paranna sitä oleellisesti. Ne ovat yllättävän hyvin siedettyjä, mutta niillä on joitakin sivuvaikutuksia. Lievimmät oireet ovat ruuansulatuskanavan oireita ja lihaskipuja, vakavin ja onneksi harvinainen haittavaikutus on luukuolio.

Ongelmana on myös se, että osteoporoosi vaatii vuosikausien hoidon, mutta lääkkeiden pitkäaikaisvaikutuksista on vielä epäselvyyttä. Osteoporoosilääkityksen aloittaminen vaatiikin aina painavat syyt.

Mikä mielenkiintoisinta, osteoporoosi ei edes ole pääsyyllinen ikäihmisten vakaviin murtumiin, vaan ne johtuvat ennen kaikkea kaatumisista. Jotta murtumia voisi ehkäistä, niiden syitä on opittava ehkäisemään kokonaisvaltaisemmin.

Vihreää lautaselle

Suomessa lapsikin tietää, että maitoa on juotava luuston vuoksi. Silti osteoporoosi on yleisintä juuri niissä maissa, joissa maitoa juodaan eniten.

Kalsiumin imeytyminen elimistöön on kuin joukkuepeli, jossa lopputulos on monen pelaajan yhteistyötä. Kun kalsiumia saadaan paljon, elimistö myös poistaa sitä paljon. Kun kalsiumin saanti ravinnosta on vähäistä, se taas imeytyy tehokkaammin. Lisäksi imeytymistä vähentävät esimerkiksi suola, kahvi, eläinperäinen proteiini ja fosfori. D-vitamiini taas edesauttaa kalsiumin imeytymistä.

Luun lujittamiseen osallistuu myös K-vitamiini. Se saattaa parantaa jonkin verran sekä luuntiheyttä että luun laatua. K-vitamiinin saanti on suomalaisilla niukkaa. Sitä on muun muassa vihreissä vihanneksissa, kasviöljyissä sekä hapatetuissa maitotuotteissa. Japanilainen soijapavuista valmistettu natto on ylivoimainen K-vitamiinin lähde.

Monen sortin liikuntaa

Suomessa on tehty uraauurtavaa tutkimusta murtumien ehkäisystä liikunnan keinoin. Erikoistutkija, FT Saija Karinkanta UKK-instituutista toteaa, että liikunnasta on luille hyötyä monella tavalla.

Tärähdyksiä sisältävä liikunta vahvistaa luuta, mutta toisaalta yksi tehokkaimmista keinoista ehkäistä murtumia on kaatumisten ehkäiseminen. Pystyssä pysymisessä taas auttavat tasapaino ja lihasvoima.

”Tutkimme, mikä olisi tehokkain luita, lihasvoimaa ja tasapainoa vahvistava liikuntamuoto. Parhaat tulokset saavutettiin harjoittelulla, jossa yhdisteltiin tasapaino- ja lihasvoimaharjoittelua sekä hyppelyä. Harjoittelu ehkäisi tehokkaasti myös kaatumisia. Viiden vuoden seurannassa näin liikkuneilla ihmisillä oli puolet vähemmän murtumia”, Karinkanta kertoo.

UKK-instituutin tutkimuksessa pelkkä D-vitamiinin syöminen ei vähentänyt kaatumisia eikä parantanut suorituskykyä.

”Jos ihminen on vaarassa murtaa luunsa, olisi nimenomaan olennaista saada liikuntaharjoittelu alkuun. Ei kalkkia ja D-vitamiiniakaan tarvitse unohtaa, mutta liikunnan avulla murtumien ehkäisy on tehokkainta”, Karinkanta pohtii.

Tunne riskisi

Luiden pitäminen ehjinä on huomattavasti monimutkaisempaa kuin olemme tottuneet ajattelemaan.

Luunmurtumille altistavat merkittävästi myös tupakointi ja runsas alkoholinkäyttö. Moni sairaus heikentää luuntiheyttä – esimerkiksi diabetes, kilpirauhasen liikatoiminta, keliakia sekä kaikki kortisonihoitoa tarvitsevat sairaudet. Myös monet lääkkeet ja sairaudet altistavat kaatumiselle. Hyvin usein hauraat luut johtuvat perimästä. Ei toki sovi unohtaa sitäkään, että elämme maassa, jossa pitkä ja liukas talvi tekee kaatumisesta huomattavan helppoa.

Mutta vaikka riskejä on pitkä liuta, aina voi tehdä jotakin. Hankekoordinaattori, fysioterapeutti Anni Kuivinen työskentelee UKK-instituutin KaatumisSeula-hankkeessa, jonka tavoitteena on ehkäistä murtumiin ja vammoihin johtavia kaatumisia. Niille, joita omien luiden kohtalo arveluttaa, hän suosittelee riskien kartoitusta.

”Luiden hyvinvoinnista huolehtiminen on elämänpituinen tehtävä. Vaikka olisi saanut heikot luut perimänä, ei kannata ikinä ajatella, että peli on menetetty. Elintapoja voi aina parantaa, liikkumista lisätä ja muita riskitekijöitä korjata. Huono tasapaino kohenee harjoittelemalla yllättävän nopeasti. Liukuesteet, turvallinen kotiympäristö ja tarvittaessa liikkumisen apuvälineet ehkäisevät kaatumisia”, Kuivinen listaa.

LÄHTEET JA LISÄTIETOA:
Booth SL et al. Dietary vitamin K intakes are associated with hip fracture but not with bone mineral density in elderly men and women. Am J Clin Nutr. 2000 May;71(5):1201-8.
Cockayne S et al. Vitamin K and the prevention of fractures: systematic review and meta-anaysis of randomized controlled trials. Arch Intern Med. 2006 Jun. 26;166(12):1256-61.
Vanhuksen lonkkaa ei murra osteoporoosi vaan kaatuminen. Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan julkaisu 2015. www.med.helsinki.fi

Teksti: Nina Sarell
Kuva: 123 RF

Kotilääkäri 2/2016

Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti