Alastomuus hävettää puolisoa – miten silloin käy seksielämän?

Jaa artikkeliLähetä vinkki
© anssi keränen
Lauran ja Timon makuuhuoneen valo on useimmiten sammuksissa.

Timo ja Laura ovat olleet jo vuosia yhdessä ja viihtyvät toistensa seurassa hyvin. Heitä vaivaa kuitenkin erittäin häiritsevä ongelma.

Laura ei ole kertaakaan kehdannut olla miehensä Timon seurassa alasti vetämättä mahaansa sisään, vaikka he ovat olleet naimisissa jo viisi vuotta.

Ongelmaa ei auta edes se, että Timo pitää vaimonsa vartalosta juuri sellaisena kuin se on eikä toivo Lauran laihtuvan. Laura on varma, että Timo ei pitäisi, jos näkisi hänen roikkuvan mahansa kokonaan.

Laura verhoaa vartalonsa löysiin vaatteisiin. Yöllä hän käyttää pitkää paitulia. Tämä on Timon mielestä turhaa, sillä hän tuntee kyllä vaimonsa vartalon muodot vaatteiden läpi eikä niissä ole mitään vikaa.

Timo ei haaveile mallivartaloisesta naisesta, vaan siitä, että näkisi oman vaimonsa useammin alasti.

Seksi on Lauran mielestä hiukan epämieluisaa, sillä hän ei voi keskittyä nautintoonsa. Laura miettii kaiken aikaa, miltä oikein näyttää.

Mahan heilumisen paljastavat asennot ovat pahimpia. Laura haluaa käyttää paitaa myös seksin aikana. Mieluiten hän rakastelee pilkkopimeässä, mikä häiritsee visuaalisia ärsykkeitä kaipaavaa Timoa.

Timo on usein pyytänyt saada nähdä vaimonsa kokonaan, mutta huonoin tuloksin. Laura ei suostu käyttämään edes eroottisia vaatteita seksin aikana, vaan verhoutuu löysiin kaapuihin.

Pariskunnan seksikertojen määrät ovat vähentyneet, sillä kumpikaan ei oikein nauti enää makuuhuoneessa. Se on vähentänyt myös pariskunnan muuta hellyyttä, kuten halailua ja pussailua, vaikka Timo ja Laura rakastavatkin toisiaan.

Voisiko Timo auttaa vaimoaan suhtautumaan kehoonsa lempeämmin? Onko pariskunnalla tulevaisuutta, vaikka seksi olisi näin estynyttä jatkossakin?

Myönteinen puhe parantaa

Ihmiselle on tärkeää, millaisena hän itsensä näkee. Puhutaan minäkuvasta. Se, millaisena itsensä näkee, kertoo siitä millaisena arvelee muiden ihmisten itseään pitävän. Olenko hyväksytty vai pelkästään siedetty?

Niin kuin usein, kysymys esitetään seksuaalisuuden ongelmana, mutta pohjimmiltaan on kysymys aivan muusta.

Epävarmuus nousee syvistä kokemuksistamme, siitä miten meitä on elämän eri vaiheissa ja erityisesti sen varhaisvuosina katsottu. Onko katseissa ollut rakkautta ja ylpeyttä? Merkittävien läheisten ihmisten sanomiset vaikuttavat meihin myöhemminkin. Ne joko vahvistavat tai horjuttavat lapsuudessa syntynyttä minäkuvaa. Siksi tapa, jolla puhumme kumppanistamme, on niin tärkeä. Se hoitaa tai haavoittaa.

Ulkonäöstä ja erityisesti vartalon ympärysmitasta on tullut ihmisarvon mitta. Joskus tuntuu, että ihminen saa olla vaikka miten itsekäs, kunhan vyötärömitta on riittävän pieni. Erityisesti naisiin kohdistetaan tällaisia paineita.

Laura häpeää itseään. Se kahlitsee ja rajoittaa häntä. Lauralle on tärkeämpää keskittyä häpeän kuin vatsan pienentämiseen. Vaikka häpeävä ihminen laihduttaisi miten paljon, ei mikään kilomäärä ole tarpeeksi häpeän poistamiseen.

Häpeän pienentäminen voi alkaa miettimällä vastauksia muutamaan kysymykseen. Mistä itsessään tai osaamisessaan Laura on iloinen ja ylpeä? Missä hän on hyvä? Mistä Laurassa Timo erityisesti pitää? Mihin hän Laurassa ihastui niin paljon, että halusi sitoutua juuri häneen? Mistä Lauran ystävät hänessä pitävät? Ja sitten se tärkein kysymys: miltä Laurasta tuntuu ajatella omia hyviä puoliaan ja kuunnella Timon myönteistä puhetta itsestään?

Jokaiselle on hyvä harjoitus kokeilla puhua kumppanilleen mahdollisimman myönteisesti ja arvostavasti. Samaa on hyvä harjoittaa sisäisessä puheessaan itselle. Emme me myönteisesti puheesta mene rikki emmekä ylpisty. Sellainen puhe parantaa meitä.

Heikki Syrjämäki, pari- ja seksuaaliterapeutti, Tampereen seurakuntien Perheasiain neuvottelukeskus

X