Avaa naurun ovi - Miten saa lisää naurua elämään?
Onko naurusi hukassa? Nauru on supervoima, joka rentouttaa tunnelman, luo yhteisöllisyyttä ja edistää terveyttä.
Naurujoogaohjaaja Tarja Kupias huomasi ryhmiä vetäessään, että on ihmisiä, joita nauru hävettää ja että osa voi suhtautua nauramiseen jopa kielteisesti. Syntyi tavoite opettaa ihmisille, kuinka nauramisen ovi avataan. Mutta miksi pitäisi nauraa?
”Nauru on mahtava, ilmainen ja aina käytettävissä oleva voimavara”, Tarja Kupias kertoo.
Nauramalla saa valtavasti energiaa. Hyväntahtoinen nauru voi pelastaa kiperistä tilanteista, helpottaa ankeaa oloa, keventää tunnelmaa. Se voi lievittää stressiä. Se on keino purkaa paineita ja päästä henkisesti vaikeuksista eteenpäin. Nauraminen lisää hyvinvointia.
Miksi nauramista karsastetaan, vaikka se antaa niin paljon mielihyvää ja on jopa terveydelle hyväksi?
Syy voi löytyä menneistä. Perinteisesti suomalainen kulttuuri on arvostanut itsekontrollia ja vakavahenkisyyttä; tyhjän naurajat ovat halveksittuja ja ääneen nauraminen voi hävettää. Sitä on pidetty jopa sopimattomana ja sivistymättömänä. Nauru tavallaan murtaa julkisivun panssarin ja paljastaa jotain naurajasta. Nauruun purskahtaminen voi tuntua itsekontrollin menettämiseltä.
Syy häpeään voi olla ihan fyysinenkin: joku voi pelätä, miltä näyttää nauraessaan suu auki, kaksoisleuka hytkyen. Ja voivathan siinä näkyä vinot hampaatkin – ja naamakin punoittaa.
Miten sitten saa lisää naurua elämään?
Kirjan kirjoittajat neuvovat harjoittelemaan nauramista. Sitähän naurujoogassa tehdään: nauretaan ilman syytä.
Naurujoogan kehitti intialainen lääkäri Madan Kataria 25 vuotta sitten. Hän huomasi, että tekonaurulla ja aidolla naurulla voi saada samoja terveysvaikutuksia. Hänen naurujoogaohjeensa on: Teeskentele, kunnes onnistut.
Kun tarpeeksi nauraa hohottaa tekonaurua, alkaa ennen pitkää nauraa ihan oikeastikin: nauru tarttuu. Toki se vaattii yhden asian: leikkiasenteen. Ilman sitä hohottaminen voi tuntua vain typerältä.
Laura Koverskoi & Tarja Kupias: Naurattava elämä, Basam books
Artikkeli on ensi kerran julkaistu Kotilääkäri-lehdessä 5/21.
Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti