Onko kohuttu hulavanne hitti vai huti? Näin kapeni vyötärö, kun pyöritimme vannetta 13 minuuttia päivässä

Hulavanne on tehnyt paluun painojen kera. Tottakai myös tädin oli ryhdyttävä testaamaan tätä ihmevehjettä, joka tutkimuksen mukaan kaventaa vyötäröä vauhdilla.

Kaikkihan me yli 55-vuotiaat kärsimme jonkinasteisesta keskivartalolihavuudesta. Kun täti jokin aika sitten mittasi nauhalla vyötärönympäryksensä, ei hän ollut uskoa silmiään. Lukema ei kestänyt päivänvaloa.

Hulavanne pyörimään 13 minuutiksi päivässä

Hulavannetutkimuksen mullistavista tuloksista oli helppo innostua, sillä eihän 13 minuutin vanteenpyöritys päivässä ole temppu eikä mikään. Sen verran oli tutkimuksessakin pyöritetty.

Verrokkiryhmä taas käveli 10 000 askelta päivässä. Kummallakaan lajilla ei ollut mainittavaa vaikutusta painoon, mutta hulaajilla vyötärönympärys kapeni niin, että tutkijat ällistyivät.

Testiin 1,5-kiloinen hulavanne

Tutkimuksessa käytettiin 1,5-kiloista vannetta, jonka täti tilasi Kuntokauppa.fi:stä.
Kesän mittaan Facebookiin alkoi myös ilmestyä kuvia kavereiden katkenneista hulavanteista, joita oli korjattu ilmastointiteipillä.

Kuului myös kauhistuttavia tarinoita kivuista ja keskikehoon ilmestyneistä mustelmista. Yksi oli jo kyllästynyt omaansa, kun ei saanut sitä pyörimään. Hän epäili, ettei vanne löytänyt vyötäröä ollenkaan.

Kuntokaupan Facebook-sivuilla asiakkaat kannustivat toisiaan ja vertailivat kaventuneita vyötärömittojaan.

Hulavanne on painava ja jämäkkä – yllättäen sitä onkin aika helppoa pyörittää. Timo Aalto

Ohdakkeinen alku ja apua ammattilaiselta

Vanteessa on kuusi palaa, jotka yhdistetään toisiinsa kätevästi napsauttamalla. 1,5 kiloa kuulostaa kevyeltä, mutta tuntuu painavalta. Hierovat muhkurat tehostavat harjoittelua. Kuulemma juuri ne tekevät kipeää.

Tuttavuus vanteen kanssa alkaa ohdakkeisesti. Toki vannetta on pyöritetty ennenkin, nuorempana, ainakin vähän, mutta liike ei selvästikään ole jäänyt selkäytimeen.
Se ei suostu pyörimään, vaan putoilee lattialle niin, että kohta varmaan tarvitaan täälläkin jesaria.

Lopulta täti pätkii vanteen takaisin paloiksi ja lähtee hakemaan apua Seinäjoella sijaitsevalta Unelma-salilta.

Ryhmäliikuntaohjaaja ja kuntosaliyrittäjä Emili Palonen antaa tädille pikakurssin ja näyttää, että se pyörii sittenkin: keholla tehdään kiertoliike ja käsillä annetaan vanteelle vauhtia.

Harjoitus kannattaa jakaa pienempiin osiin. Musiikki auttaa pitämään virettä yllä. Timo Aalto

Painava vanne pyörii sittenkin

Vaikea selittää miten, mutta niin se vain lähtee pyörimään. Itse asiassa tuntuu, että painavaa ja jämäkkää vannetta onkin aika helppoa pyörittää.

Emili näyttää vaihtoehtoja: kädet voi pitää sivuilla tai nostaa välillä ylös, jolloin haastetta tulee lisää. Ja kun homma alkaa sujua ja lantion liikerata pienenee, pyörityksen lomassa voi ottaa askeleita eteen, taakse ja sivuille. Kyykkyäkin voi yrittää.

Emili neuvoo pyörittämään vannetta molempiin suuntiin, mikä on helpommin sanottu kuin tehty. Kun oppii pyörittämään vasemmalle, ja yrittää sen jälkeen vaihtaa oikealle, tulee kömpelö olo. On kuin opettelisi kirjoittamaan väärällä kädellä.

Koottava vanne kulkee mukana matkoillakin. Timo Aalto

Lihakset kipeytyvät ja kylkiin sattuu

Ensimmäisen pyörityspäivän jälkeen on pidettävä harjoitustauko, sillä lihaksiin sattuu ihan hemmetisti. Tuntuma on jossain tosi syvällä. Mustelmia ei sentään vielä näy. Mieleen tulee juttu korealaisnaisesta, jolle hulailu oli aiheuttanut verenpurkauman toisen munuaisen ympärille.

Hulavannetutkija, Helsingin yliopiston sisätautiopin professori kyllä on toppuutellut pelkääjiä ja vakuuttanut vanteen olevan turvallinen liikuntaväline, kunhan harjoittelu aloitetaan varovasti ja pikkuhiljaa.

Välipäivä ei auta, sillä varsinkin kylkiin sattuu heti, kun vanne lähtee vauhtiin. Harjoittelu muuttuu miellyttäväksi vasta kun täti keksii kietoa vyötärönsä ympärille paksun villahuivin.

Minuutit tuntuvat ensin järkyttävän pitkiltä. On vaikea kuvitella, että joku pyörittäisi vannetta 13 minuuttia kerralla. Mutta jos 13 minuuttia pätkii lyhyemmiksi harjoituksiksi, minuutit tulevat täyteen kuin huomaamatta.

Kun homma alkaa sujua, voi ottaa vaikka askeleen eteen, toisen taa ja vielä sivullekin. Timo Aalto

Totuuden hetki kolmen viikon kuluttua

Vanne on päivät näkyvällä paikalla työhuoneessa ja illat olohuoneessa. Minuutin tai parin hulailutauko muutaman kerran päivässä toimii hyvin. Välillä täti menee vanteen kanssa myös ulos.

Harjoitukset on helppo kellottaa älypuhelimen ajanottosovelluksella. Viimeiset minuutit täyttyvät yleensä kympinuutisia katsellessa.

Väliin tulee niitäkin päiviä, jolloin hulailu yksinkertaisesti unohtuu tai ei huvita.

Totuuden hetki koittaa kolmen viikon kuluttua eräänä lauantaiaamuna, kun täti kaivaa mittanauhan esiin ja tarkistaa lukeman: vyötärö on kaventunut kaksi senttiä, vaikka tuntuu, että suklaata on kulunut tavallista enemmän! Voiko tämä olla totta? Toki tilanne on tuntunut jo housunvyötärössäkin.

Tätähän täytyy jatkaa.

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Kotilääkärissä 9/19.

Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti