10 kysymystä punkeista: Miten punkki irrotetaan oikein? Miten punkin puremakohta oireilee?

Punkki saa ihmiset huolehtimaan, eikä todellakaan syyttä.

1. Mikä on paras keino saada punkki irti ihosta?

Punkki irtoaa iholta teräväkärkisillä pinseteillä rauhallisesti vetämällä, erikoisvalmisteisia punkkipihtejä ei tarvita. Pinsetit kannattaa pitää matkassa, kun liikkuu metsässä.

Mustikkametsä on tavallinen paikka, josta voi saada punkinpureman. Jos pinsetit ovat jääneet kotiin, ei kannata jäädä odottelemaan paluuta, vaan napata punkista kiinni kynsillä aivan ihon pinnasta.

Heti kun vain onnistuu, puremakohta kannattaa desinfioida tai pyyhkäistä eteerisellä öljyllä, kuten teepuuöljyllä. Kohdasta voi napata puhelimella kuvan mahdollisten ihomuutosten seurannan avuksi.

2. Miten poistettu punkki hävitetään?

Paras tapa hävittää punkki on polttaa se, jolloin estetään mahdollinen bakteerien ja virusten geenimateriaalin leviäminen. Punkin voi laittaa myös kannelliseen lasipurkkiin ja antaa kuivua.

Punkin liiskaaminen sormilla on huono tapa, sillä tällöin viruksia ja bakteereita sisältävää materiaalia joutuu kynsien alle.

Punkin liiskaaminen sormilla on huono tapa, sillä tällöin viruksia ja bakteereita sisältävää materiaalia joutuu kynsien alle. Taudinaiheuttajat voivat päästä elimistöön, kun ihminen liiskaamisen jälkeen vaikka hieroo silmiään.

3. Pitääkö punkkeja syynätä, jos asuu kaupungin keskustassa?

Jos ulkoilu tarkoittaa ihmiselle kävelyä Mannerheimintien varrella, ei punkkeja tarvitse varoa. Mutta jos poikkeaa puistoissa ja istuskelee nurmikolla piknikillä, itse katsoisin illalla, onko ihollani punkkeja. Kaupunkialueiden puistoissa elävät punkit kantavat borrelioosia aiheuttavaa bakteeria metsässä eläviä lajitovereitaan useammin.

Puistoissa ja metsässä voi koettaa välttää punkkitartuntaa kävelemällä keskellä polkuja. Koirat keräävät punkkeja siksi, että ne nuuskuttelevat toistensa hajujälkiä polkujen reunoilla kasvavan kasvillisuuden joukosta.

4. Suojaako vaatetus punkeilta?

Vaatetus hidastaa, mutta se ei estä punkin puremaa. Karkotteet voivat auttaa. Permetriiniä sisältävät, vaatteisiin suihkautettavat hyönteiskarkotteet ja eteerisistä öljyistä, lähinnä geraniolista, tehty punkkikarkote ovat melko tehokkaita. Ne eivät poista jokailtaisen punkkisyynin tarvetta.

Jos epäilee, että vaatteissa on punkkeja, ne kannattaa riisua ulkona ja laittaa 60-asteiseen pesuun tai saunaan.

Punkki ei irtoa suihkussa iholta, mutta sen löytää pesun aikana helpommin.

5. Suojataanko lemmikitkin?

Koiran ja ulkona liikkuvan kissan suojaaminen punkkikarkotteella suojaa myös ihmistä, sillä lemmikin turkissa vaeltava punkki voi siirtyä ihmiseen. Lemmikki kannattaa suojata, vaikka asuisi kaupunkialueella.

Osa punkkikarkotteista suojaa koko kesäkauden, osa täytyy uusia esimerkiksi kuukauden välein. Joka tapauksessa lemmikin turkki kannattaa tarkistaa iltaisin.

6. Miten voin häätää punkit kotipihalta?

Punkkien pääsyä omalle pihalle on mahdoton estää kokonaan, sillä esimerkiksi linnut ja pikkujyrsijät tuovat niitä tullessaan. Pihan voi aidata peurojen ja jänisten varalta, ja vähentää siten jonkin verran puutiaisten määrää.

Jos intoa riittää, oleskelualueen voi vaikka kivetä. Punkit eivät mielellään hakeudu kiveyksille, eivätkä puisille terasseille. Lasten leikkipaikkaa en laittaisi pihan syrjäisimpään pöpelikköön.

Oleskelualueen reunoille ja kasvimaalle voi laittaa kasvamaan yrttejä, kuten oreganoa. Ilmeisesti yrteissä on niin voimakas tuoksu, että se karkottaa punkkeja.

Oleskelualueen reunoille ja kasvimaalle voi laittaa kasvamaan yrttejä, kuten oreganoa. Ilmeisesti yrteissä on niin voimakas tuoksu, että se karkottaa punkkeja.

7. Mistä tietää, onko saanut punkkitaudin?

Puremaa ei yleensä tunne, sillä punkki puuduttaa puremakohdan syljellään. Pelkkä purema ei ole syy lääkärille lähtöön. Lääkäriä tarvitaan, jos tulee oireita. Puremakohdan ympärille kolmen päivän–kahden viikon aikana nouseva punoitus kertoo, että borrelioosia aiheuttava bakteeri etenee ihossa. Ihomuutoksen vuoksi pitää hakeutua lääkäriin. Tässä vaiheessa aloitettu antibioottihoito vie useimmilta oireet.

Aina ihomuutosta ei tule, ja ensimmäiset merkit borrelioosista ovat esimerkiksi tuntopuutoksia, päänsärkyä, lihas- ja niveloireita. Ne voivat tulla viikon, kuukauden, joskus jopa vuosien kuluttua.

Puutiaisaivokuume on kaksivaiheinen sairaus, joka oireilee alkuun päänsäryllä ja huonovointisuudella. Osalle sairastuneista tulee myöhemmin kova kuume, päänsärky, niskan jäykkyyttä ja mahdollisia halvausoireita.

8. Saako yhden punkin puremasta useamman taudin?

Ihminen voi saada punkinpuremasta sekä borrelioosin että puutiaisaivokuumeen. Todennäköisyys sairastua borrelioosiin kasvaa sitä suuremmaksi, mitä pidempään punkki on ihossa kiinni. Puutiaisaivokuumetta tartuttava virus tarttuu välittömästi. Lisäksi puutiaiset voivat joskus levittää myös jänisruttoa, anaplasmoosia ja riketsiaa.

Anaplasmoosi aiheuttaa kuumetaudin, mutta se on onneksi harvinainen. Riketsia helvetica -bakteerin aiheuttama infektio on jonkin verran yleisempi. Kannattaa muistaa, että jokainen punkki ei levitä tauteja.

9. Voiko punkki sairastuttaa, vaikka on saanut rokotteen?

Punkkirokote on harhaan johtava nimitys. Rokote ei anna suojaa kaikkia punkkivälitteisiä tauteja vastaan, eikä mikään rokote estä sairastumista sataprosenttisesti.

Puutiaisaivokuumeeseen on rokote, ja suoja syntyy kolmella rokotteella. Jotta se säilyy, tarvitaan tehosterokote kolmen–viiden vuoden välein.

Puutiaisaivokuume on vahvasti alueellinen sairaus. Rokotteen tarpeellisuudesta itselle kannattaa kysyä omasta terveyskeskuksesta.

10. Lisäsikö leuto talvi vaarallisia punkkilajeja?

Suomessa elää noin 1 500 punkkilajia, jotka pääosin ovat ihmiselle harmittomia. Ihmisille tauteja levittävät Ixodes-suvun lajit: Ixodes ricinus ja Ixodes persulcatus eli taigapuutiainen.

Leuto talvi ei ole lisännyt niiden määrää, mutta se on pitänyt ne liikkeessä. Viime talvi oli etelärannikolla niin lämmin, että puutiaishavaintoja tehtiin ympäri vuoden. Yleensä punkkikausi kestää Etelä-Suomessa maaliskuulta lokakuulle. Jos talvet pysyvät jatkossakin lämpiminä, punkkien elinkierto toukasta tartuttavaksi nymfiksi nopeutuu ja niiden määrä saattaa lisääntyä.

Yksittäisiä hyalomma- eli jättipunkkeja on tavattu Suomessa jo 1960-luvulla. Ne ovat kulkeutuneet meille muuttolintujen ja matkailijoiden mukana, esimerkiksi matkailuautomatkailun yleistyessä. Ne levittävät Krimin-Kongon verenvuotokuumetta.

Mediassa jättipunkista kerrotaan, että ne saavat uhrinsa kiinni juoksemalla. Sitä on turha pelätä. Jättipunkki ei pysy ihmisen vauhdissa, saati, että se selviäisi hengissä täkäläisestä, leudostakaan talvesta.

Asiantuntijana terveystieteiden tohtori Soile Juvonen.

Lue myös: Punkkien levittämät taudit ovat lisääntyneet – Näin moni punkeista kantaa Borrelia-bakteeria