Lihavuustutkija Kirsi Pietiläinen iloitsee lihavuuslääkkeistä, jotka helpottavat laihduttamista – Ongelma on heikko saatavuus ja korkea hinta
Lihavuustutkija Kirsi Pietiläinen iloitsee uusista tehokkaista lihavuuslääkkeistä, koska ne helpottavat ihmisten laihduttamisen tuskaa.
Kliinisen metabolian professori Kirsi Pietiläinen on suomalaisen lihavuuden hoidon ja tutkimuksen uranuurtaja. Hän on tullut tunnetuksi lempeänä ja ymmärtäväisenä lihavuuslääkärinä.
Lihavuuslääkerintamalla kuhisee. Kesäkuun alussa Suomeen tuli myyntiin huipputehokas lääke, joka voi pudottaa painoa yli kaksikymmentä prosenttia. Syksyllä myyntiin on tulossa vielä toinenkin uusi lääke.
Professori, sisätautien erikoislääkäri Kirsi Pietiläinen iloitsee uusien lääkkeiden saamisesta markkinoille. Lääkkeet ehkäisevät lihavuuteen liittyviä sairauksia ja säästävät yhteiskunnan kustannuksia.
Inhimillinen näkökulma on Pietiläiselle kuitenkin se kaikista tärkein, eikä sitä voi mitata rahassa.
Hän näkee työssään, miten valtavan iso asia ihmisille on, kun he saavat pudotettua painoa. Olo helpottuu, jatkuva laihduttamisen ajatteleminen loppuu ja elämänlaatu paranee.
Pietiläinen sanoo, että monet ylipainoiset ovat kuin ansassa: he ajattelevat laihduttamista ensimmäisenä aamulla ja viimeisenä nukkumaan mennessä.
”On turhaa, jos elämä menee painosta murehtimiseen ja syömisestä aiheutuviin syyllisyyden tunteisiin. Siksi puhun lihavuuslääkkeiden puolesta.”
Lue myös: Onko lihavuusleikkaus pysyvä ratkaisu painonpudotukseen?
Lihavuuslääkkeet ovat tehokkaita mutta kalliita
Uusia lihavuuslääkkeitä Pietiläinen pitää mullistavina, koska he helpottavat laihtumista, joka on erittäin hankalaa ja aikaa vievää.
”Minusta on ihme, että olemme saaneet lääkkeitä, jotka ovat sekä tehokkaita että turvallisia. Toinen ihme on se, että ne ehkäisevät tehokkaasti myös lihavuudesta aiheutuvia sydän-, munuais- ja maksasairauksia.”
Kesäkuussa myyntiin tulleessa lääkkeessä on vaikuttavana aineena tirtsepatidi ja se tunnetaan kauppanimellä Mounjaro. Syksyllä markkinoille tulevassa lääkkeessä on vaikuttavina aineina fentermiini ja topiramaatti ja sen kauppanimi on Qsiva. Jo aiemmin Suomenna on ollut saatavana tehokas semaglutidilääke, jonka kauppanimi on Wegovy, sekä muutama muu lihavuuslääke.
Kaikkien lihavuuslääkkeiden tavoitteena on muokata aivojen kylläisyyskeskusta niin, että ihminen tulee nopeasti kylläiseksi ja nälkä pysyy loitolla pitkään. Lääkkeillä on pääsääntöisesti kahta vaikutusmekanismia: ne vaikuttavat joko suoraan aivojen kylläisyyskeskukseen tai imitoivat kylläisyyttä tuottavia suolistohormoneja.
Ongelmana on kuitenkin lihavuuslääkkeiden heikko saatavuus – ja hinta. Esimerkiksi uuden lääkkeen keskimääräinen kuukausiannos maksaa yli 500 euroa, ja diabeteksen hoitoon tarkoitettu, epävirallisesti lihavuuteen käytetty Ozempic maksaa sekin 115 euroa kuukaudessa.
Pietiläinen toivookin, että lihavuuslääkkeet saataisiin laajemmin Kela-korvattaviksi. Nyt vain kahdella lääkkeellä on rajattu peruskorvattavuus.
”Se on yksinkertaisen ihmisen yksinkertainen toive, ja toki ymmärrän, että se tulisi yhteiskunnalle kalliiksi. Tilanne on kuitenkin hankala, sillä aika vähissä ovat ne potilaat, jotka pystyvät maksamaan lääkkeitä omasta pussistaan.”
Lääkehoidon kalleutta lisää se, että niitä ei käytetä kuuriluonteisesti vaan pitkään, mahdollisesti koko loppuelämän. Jos lääkkeen käytön lopettaa, alkaa lihominen tavallisesti uudestaan.
”Lihavuus on krooninen sairaus. Sillä on vahva lääketieteellinen tausta. Ei se eroa tässä mielessä esimerkiksi diabeteksesta tai korkeasta verenpaineesta millään tavalla.”
Ylipaino ei ole oma vika
Pietiläisen viesti on selkeä: ”Lihavia ei saa syyllistää, sillä lihavuus ei ole heidän syytään.”
”Toki on olemassa energian häviämättömyyden laki, mutta on yhtä tyhjän kanssa sanoa ylipainoiselle potilaalle, että sinun pitäisi syödä vähemmän ja liikkua enemmän. Kyllä hän sen tietää.”
Syömistä säätelee pitkälti biologia, ja siihen ihminen ei voi vaikuttaa. Ylipainoisilla ruokahalu on usein tavallista suurempi, mieliteot herkemmässä eikä kylläisyys synny niin nopeasti kuin pitäisi.
”Keskeisessä asemassa ovat tietyt suolistohormonit, joita erittyy syödessä ja joiden tehtävä on ilmoittaa aivojen kylläisyyskeskukselle, että nyt on tullut riittävästi ruokaa. Monilta ylipainoisilta puuttuu näitä suolistohormoneja.”
Toistaiseksi ei tiedetä, johtuuko suolistohormonivaje ylipainosta vai siitä, että keho ei ole alun perinkään erittänyt niitä kunnolla.
Ylipaino on monen tekijän summa. Siihen vaikuttavat geenien lisäksi muun muassa ihmisen elämäntilanne ja ympäristötekijät.
Pietiläinen kuvailee sitä näin:
”Geenimme ovat samat kuin vaikkapa kaksisataa vuotta sitten, mutta ei silloin ollut lihavuutta. Se johtuu ympäristön muutoksesta: aikoinaan etsimme metsästä jänikset ja kaivoimme routaisilta pelloilta nauriit, nyt kohtaamme kalorivyöryn supermarketeissa.”
Sanotaankin, että geenit lataavat aseen ja ympäristö laukaisee sen.
Inhimillisesti ja diginä
Lihavuuslääkkeiden lisäksi ja rinnalla tarvitaan elintapamuutoksia, Pietiläinen korostaa.
”Idea on se, että kun lääke vähentää ruokahalua, on helpompi toteuttaa muutoksia omassa elämässä, kuten syödä vähemmän ja karttaa mielitekoja.”
Työssään HUSin Painonhallintatalon lääketieteellisenä johtajana Pietiläinen keskittyy lihavuuden elintapahoitoon. Hän hoitaa myös potilaita, jotka ovat aloittaneet lihavuuslääkkeen käytön.
”Silloin sanon potilaalle, että nyt sinulle avautuu mahdollisuuksien ikkuna. Nyt kannattaa laittaa kaikki paukut peliin: rukata uusiksi ruokavalio, alkaa liikkua, huolehtia riittävästä unesta ja mielen hyvinvoinnista.”
HUSin Painonhallintatalo on digitaalinen palvelu, jonne voi tulla potilaaksi lääkärin lähetteellä mistä päin Suomea tahansa. Pietiläinen on ollut kehittämässä Painonhallintatalon terveyslaihdutusvalmennusta. Se on vuoden mittainen valmennusohjelma, jossa jokainen potilas saa oman valmentajan – esimerkiksi sairaanhoitajan, ravitsemusterapeutin, fysioterapeutin tai psykologian osaajan.
”Vaikuttavin ja tärkein osa ohjelmaamme on, että potilaan rinnalla kulkee ammattilainen. Yleensä annetaan vain jokin sovellus ja sanotaan, että noudata tätä, tai kehotetaan kävelemään 10 000 askelta päivässä. Ei ihmisiltä puutu tietoa, ihminen tarvitsee ihmistä.”
Pietiläinen kertoo, että parhaimmillaan Painonhallintatalon asiakas on pudottanut painoa kymmeniä kiloja. On toki niitäkin, jotka eivät ole laihtuneet lainkaan.
Potilaiden hoitamisen lisäksi Painonhallintatalossa tehdään tutkimusta. Tutkimuksissa on havaittu muun muassa, että yksinäisyys kytkeytyy vahvasti lihavuuteen ja sairastuvuuteen.
”Yhteys on jopa hämmentävän vahva. Siksi digitaalinen hoito onkin niin hyvä juttu, koska rinnalla kulkee koko ajan oma valmentaja.”
”Kannatan kehorauhaa”
Mutta miksi ihminen ei vain saa olla lihava? Pietiläisen mukaan saa.
”Kannatan kehorauhaa. Jokainen ihminen saa olla kehossaan niin kuin haluaa. Se, että potilaalle sanotaan, että lihavuus nostaa riskiä sairastua ja aiheuttaa kustannuksia yhteiskunnalle, ei johda mihinkään ja aiheuttaa vain mielipahaa. Mieluummin kysyn potilaalta, mitkä ovat hänen omat toiveensa.”
Monet ylipainoiset kokevat syyllistämistä terveydenhuollossa. Sama stigma kohdistuu myös lihavuuslääkäriin.
”Jos olisin aivokirurgi, kukaan ei kyseenalaistaisi, vaikka haluaisin miten kalliita hoitoja potilaalle”, sanoo Pietiläinen.
Ei hän kuitenkaan valita vaan korostaa, että on saanut tehdä isoa uraa. Tietään lihavuustutkijaksi hän kuvailee yhdistelmäksi sattumuksia ja kovaa työtä.
Hän opiskeli ravitsemustiedettä ennen lääketieteelliseen menoa ja kertoo olleensa jo silloin superhyperkiinnostunut lihavuudesta.
”Professori Aila Rissanen tuli graduni ohjaajaksi, ja kun siirryin lääketieteelliseen, yhteistyömme jatkui. Hän tutustutti minut kaksostutkimukseen ja sen perustajaan, professori Jaakko Kaprioon. Aloin hieman auttaa, ja kohta huomasin, että minulla oli lihavuustutkimusyksikössä jo 150 potilasta.”
Toinen puoli Pietiläisen uraa on edelleen Helsingin yliopistossa, jossa hän tekee monipuolista lihavuustutkimusta. Hän tutkii kudoksia, ihmisen aineenvaihduntaa, lihavuusleikkauksia ja lääkkeitä.
”Juuri tämä on työssäni parasta. Mikrotasolla tutkin mitokondrioita ja makrotasolla yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Ja yritän siinä välissä ymmärtää ravitsemusta, liikuntaa, psykologiaa, unilääketiedettä ja metaboliaa.”
Lihavuuden tutkimusta ja hoitoa pidetään hankalana alana, koska selviä vastauksia ei ole. Pietiläistä ala jaksaa innostaa aina vain.
”Ehkä lainaan Aila Rissasta ja sanon, että lihavuus on kuin elämä pienoiskoossa. Se sopii tällaiselle renessanssi-ihmiselle, joka innostuu monista asioista eikä halua kulkea yhtä ja samaa baanaa.”
Juttua on muokattu 5.8.2024 kello 9.23 ja otsikossa etunimi on korjattu.