Liidätä kiekkoa - Frisbeegolf sopii kaikille

Hauskaa, halpaa ja halutessa myös haastavaa. Frisbeegolf sopii kaikenikäisille liikkujille.

Varmista ennen heittoa, että väylä on vapaa. Yllättävässä tilanteessa varoita muita huutamalla.

Frisbeegolf on matalan kynnyksen liikuntaa. Välineet ovat edullisia ja radat useimmiten ilmaisia. Harrastuspaikkoja riittää, sillä Suomessa on yli 400 frisbeegolfrataa. Radalle voi mennä kesäaikaan niin pitkään kuin valoa riittää.

”Rataan kuuluu yhdeksän tai 18 väylää. Yhdeksänväyläisen radan heittää läpi reilussa puolessa tunnissa, joten harrastamaan ehtii arki-iltanakin”, Suvi Rovio Tampereen Frisbeeseurasta kertoo.

Laji sopii luonnosta ja liikunnan ilosta nauttivalle sekä kilpailuhenkiselle liikkujalle. Radalle voi mennä yksin, mutta harrastukseen voi yhdistää myös ystävien tapaamisen.

”Frisbeegolf on myös hyvä tapa tutustua ihmisiin ja saada uusia ystäviä. Laji on oikea spirit-laji, jossa tärkeintä on pitää hauskaa!”

Voimaa keskivartaloon

Frisbeegolf muistuttaa periaatteiltaan pallogolfia. Tässä lajissa välineinä ovat vaan heitettävä frisbeekiekko ja kohteena maalikori. Tavoitteena on heittää kiekko jokaisen väylän maalikoriin mahdollisimman vähillä heitoilla. Seuraava heitto heitetään paikasta, johon edellinen heitto on pysähtynyt. Kun pelaajia on useita, kauimpana korista oleva pelaaja on ensimmäisenä heittovuorossa. Pelin voittaa pelaaja, joka selviää radasta vähimmillä heitoilla.

”Frisbeegolf on tekniikkalaji, joka vaatii kehon hallintaa. Voima liikkeeseen lähtee lantiosta, jaloista ja hartioista.”

Laji kuormittaa kehoa toispuolisesti, sillä harva heittää kummallakin kädellä yhtä hyvin. Yhteen kierrokseen mahtuu kymmeniä heittoja, joten huono heittotekniikka tuntuu kehossa.

”Heittotekniikoita on useita ja vaihtelemalla niitä voi vähentää kehon yksipuolista rasittumista. Lajiseurat järjestävät tekniikkaopastusta ja -kursseja aloittelijoille.”

18-väyläisellä radalla kertyy käveltävää 3–4 kilometriä. Puistomaisille nurmikentille tehdyt radat sopivat liikuntarajoitteisillekin.

Joukkoon mahtuu myös vaihtelevaan maastoon rakennettuja, haastavia ratoja, joissa luonnolliset ja rakennetut esteet, kuten mäet, puut, pensaat ja vesi koettelevat pelaajien taitoja ja kuntoa.

”Frisbeegolfradat ovat yleensä luonnonkauniilla paikoilla, joilla liikkuu myös muita ihmisiä. Lajietiketin ja yleisen turvallisuuden vuoksi muita radalla liikkuvia ihmisiä tulee varoittaa lentävästä kiekosta ennen heittoa.”

Radalla on kohteliasta välttää turhaa melua, ja heittovuorossa olevalle annetaan keskittymisrauha. Jos takana odottaa nopeampia pelaajia, heille annetaan tietä.

Erilaisia kiekkoja

Frisbeegolfradalla väylien pituudet vaihtelevat muutamasta kymmenestä jopa kolmeensataan metriin. Aloitteleva nainen heittää tyypillisesti 25–30 metrin heittoja.

Kiekkoja on lukemattomia erilaisia, eri heittoihin ja erilaisille heittäjille tarkoitettuja.

”Sopiva kiekko voi tuoda heittoon kymmenen lisämetriä, ja siksi kiekkoa vaihdetaan väylän aikana pelitilanteeseen sopivaksi”, Suvi Rovio kertoo.

Aloittelija lähtee liikkeelle putterilla. Se on muita paksumpi ja reunoiltaan tylppä kiekko, jollaisena sen saa helpoiten lentämään suoraan. Se myös solahtaa maalikoriin muita varmemmin.

Lähestymiskiekot lentävät puttereita pidemmälle ja nopeammin, mutta niiden hallinta vaatii jo taitoa. Draiverit soveltuvat pisimpiin heittoihin. Niiden heittäminen haluttuun kohteeseen edellyttää hyvää heittotekniikkaa.

”Lajia pääsee kokeilemaan yhdelläkin kiekolla. Jotta hauskuus ei lopu lyhyeen, mukaan kannattaa ottaa toinenkin, sillä kiekkoja ikävä kyllä hukkuu.”

Hyvään pelitapaan kuuluu, että radalta löytyneet kiekot palautetaan niille varattuun paikkaan. Jotta kiekko päätyisi oikealle omistajalleen, se kannattaa merkata nimikirjaimilla ja puhelinnumerolla.

”Frisbeegolfari kantaa radalla välineensä itse selkärepussa. Painavakin reppu kannetaan iloisena, sillä ryppyotsaisuus ei tähän lajiin sovi!”

Lajiseurat ja lisätietoa lajista osoitteessa

www.frisbeegolfliitto.fi

Kotilääkäri 6/2016

Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti