Mieti mitä sanot: Piikittelevä huumori on väkivaltaa

Jaa artikkeliLähetä vinkki
Pari yrittää koota Ikean hyllyä ohjelmanumerona hääjuhlassa. Tehtävän pitäisi olla hauska, mutta Pentillä ei ole mukavaa vaan kuumottavaa. ©ANSSI KERÄNEN
Anu komentelee ja ilkeilee miehelleen Pentille, joka ei osaa puolustaa itseään.

”Etkö sinä nyt tuotakaan osaa? Ei luulisi olevan noin vaikeaa. Opettelehan nyt vaikka lukemaan”, Anu sanoo korotetulla äänellä miehelleen Pentille. Pentti näyttää hätääntyneeltä, mutta Anu vain nauraa.

Menossa on ystäväperheen hääjuhla. Ohjelmanumeron aikana pariskuntia on pyydetty lavalle kilpailemaan leikkimielisissä tehtävissä morsiusparin kanssa. Nyt parit yrittävät koota Ikean hyllyjä. Tehtävän pitäisi olla hauska, mutta Pentillä ei ole mukavaa vaan kuumottavaa.

Monet yleisöstä näyttävät vaivaantuneilta. Juuri kukaan ei naura Anun mukana. Vain yksi Anun ystävätär tyrskähtää.

Pentti ei sano vaimolleen vastaan, vaan yrittää suoriutua tehtävistä mahdollisimman nopeasti, että pääsisi tilanteesta pois. Vaimon haukkuminen ahdistaa. Erityisen pahalta se tuntuu tällaisina hetkinä, kun Anu arvostelee häntä julkisesti ystävien nähden.

Anu haukkuu Penttiä hiukan yksinkertaiseksi. Kiusanteon muuttuessa pahimmaksi Anu kuvailee omaa aviomiestään todella tyhmäksi.

Kerran Pentti sanoi vastaan. Hän kysyi, miksi Anu arvostelee häntä. Anu sanoi sanojen olleen vain huumoria. Miehet nyt ovat niin yksinkertaisia, etteivät edes leikinlaskua ymmärrä, Anu lisäsi.

Pentti ei ilkeile vaimolleen. Hänen mielestään huumorin tunnistaa siitä, että molemmat nauravat. Hän ei pidä piikittelevästä huumorista.

Anun ja Pentin suhde on muuten ihan hyvä. Lapsiakin on kaksi. Mutta välillä Pentti miettii, olisiko hän onnellisempi jonkun vähän lempeämpisanaisemman naisen kanssa.

Miten Pentti voisi ottaa ongelman esille Anun kanssa niin, että Anu ymmärtäisi piikittelyn todella vaivaavan miestään?

Asiantuntija: Piikittelevä huumori on väkivaltaa

Huumoriksi naamioidut, itsetuntoa torpedoivat loukkaukset ovat musertavia. Ne ovat väkivaltaa. Niille pitäisi asettaa nollatoleranssi. Piikittelevä huumori ei ole huumoria.

Pentti on kerran sanonut Anulle vastaan ja halunnut saada ymmärrystä vaimonsa toimintaan ja motiiveihin, huonolla menestyksellä. Voiko Penttiä syyttää siitä, ettei hän kykene puolustautumaan parisuhteessaan?

Pitääkö parisuhteessa kovettaa kuorensa tai tottua elämään jatkuvassa hälytystilassa? Loukkaus etäännyttää väistämättä, katkeruus samoin.

Mikä voisi herättää Anun tunnistamaan oman käytöksensä tuhoavuuden? Mistä juontaa hänen tarpeensa nujertaa kumppaninsa? Toimiko joku lapsuudenperheen aikuinen henkisen väkivallan mallintajana?

Jos taustalla on haitallinen malli, toimisiko Anun kohdalla muutoksen motivaationa halu katkaista sukupolvien haitallinen ketju nyt omien lasten kohdalta?

Vain Anu voi päättää, haluaako hän aidosti tutkia sitä, onko hän toiminut väärin? Onko hän motivoitunut tarvittavaan muutokseen oman käyttäytymisensä suhteen? Tuntuuko Anusta millään lailla pahalta Penttiin kohdistamansa loukkaukset, vai kokeeko hän toimintansa täysin oikeutetuksi?

Jos Anu ei pääse kosketuksiin sen kanssa, miten mitätöiden hän on kumppaniaan kohdellut, hänessä tuskin tapahtuu muutosta tarvittavaan, empaattisempaan suuntaan. Jos Anu taasen tuntee tarvetta pyytää aidosti anteeksi ja halua sovitella tekemiään vääryyksiä, suhde voi alkaa muuttua terveempään suuntaan.

Anun ja Pentin on hyvä pohtia yhdessä sitä, välittyykö heidän parisuhteestaan sellainen itseä ja toista kunnioittava ja arvostava malli, jonka he haluavat välittää lapsilleen parisuhteesta.

Pentti voi tarvita keskusteluapua itsetuntonsa vahvistamiseksi. Hän päättää myös siitä, voiko hän oman hyvinvointinsa kustannuksella jäädä suhteeseen, jos kaikki jää ennalleen.

Minna Oulasmaa, Perhesuhteiden asiantuntija, Väestöliitto

Lue myös:

Sukulaisperheeni jäsenet panettelevat äitiään julkisesti – Mistä tällainen käytös kertoo?

Lue myös: Parisuhdeväkivalta varjostaa: ”Mies hakkaa, uskallanko ehdottaa pariterapiaan menemistä?”

X