Mitä tehdä, kun naapuri piinaa perättömillä ilmiannoilla?
Heini harkitsee muuttoa, koska naapuri piinaa joka päivä. Eniten rasittavat perättömät lastensuojeluilmoitukset.
Heini on yrittänyt puhua naapurin kanssa valituslapuista, mutta alakerran naapuri menee usein henkilökohtaisuuksiin.
Ensin tuli paperikirjeitä, sitten kerrostalon ilmoitustaululle alkoi ilmestyä muistiinpanolappuja.
Heinin alakerran naapuri valittaa koiran haukkumisesta, kissojen askelista lautalattialla, lasten liian äänekkäistä sisäleikeistä ja Heinin pianonsoitosta. Kaikki nämä valituksenaiheet ovat perättömiä.
Eläimet eivät pidä juurikaan ääntä, eivät myöskään lapset. Pianoa perheellä ei edes ole.
Heinin mielestä naapurin pitäisi tottua normaaleihin ääniin. Hän on yrittänyt puhua naapurin kanssa valituslapuista, mutta alakerran naapuri menee usein henkilökohtaisuuksiin.
”Juuri noin isättömät perheet elävät”, naapuri on perustellut valituksiaan.
Ongelmat ovat menneet koko ajan pahempaan suuntaan, sillä alakerran naapuri on alkanut tehdä lastensuojeluilmoituksia.
Sosiaaliviranomaisille toimitetuissa ilmoituksissa perheen tilaa kuvaillaan holtittomaksi: äiti ryyppää, ja lapset ovat heitteillä. Heini ei ymmärrä ilmoituksia, sillä hänellä ei ole alkoholiongelmaa.
Sosiaaliviranomaiset tulivat ilmoituksien jälkeen tarkistamaan perheen asuinolot, eikä heillä ollut niihin mitään huomautettavaa. Lastensuojeluilmoitukset todettiin perättömäksi.
Heini ei haluaisi muuttaa, sillä vuokra-asunto on erittäin halpa ja muutenkin perheen tarpeisiin sopiva. Jos Heinin perhe joutuisi muuttamaan muualle, siitä voisi seurata taloudellisia ongelmia.
Onko näin hankalassa naapuririidassa muita vaihtoehtoja kuin muutto?
Aina on toivoa
On! Siellä missä on selvittämätön riita, on aina myös toivoa.
Jotta asumisrauha palautuisi Heinille, sen tulisi palautua myös toiselle osapuolelle. Riitaa ei voi ratkaista yksipuolisesti. Jos naapuri ei tule kuulluksi, hän lisää kierroksia valituksiinsa; tulkinnat käyvät yhä hurjemmiksi. Kyse ei ole enää Heinin kotoa kantautuvista äänistä vaan sitä, millainen Heini on. Naapuri saattaa kärsiä asenneperäisestä aistihavainnosta. Ihmistä ei häiritse ääni, vaan se, mitä ääni edustaa.
Rauhaa ei palauta toteamus sitä, että normaaliääniä täytyy kestää ja että ilmoitukset ovat perättömiä. Naapurin näkökulmasta asia ei ole perätön vaan totta. Heini yritti jo ottaa ensiaskeleen ja puhua naapurille. Kaikenlainen puhe ei auta: tarvitaan korjaavaa keskustelua. Jos molempien intressi on asumisrauhan palautuminen, molempien täytyy saada tilaisuus pohtia, mikä konkreettisesti häiritsee. Millaisia, mihin kellonaikaan tapahtuvia konkreettisia muutoksia naapuri toivoo? Pystyykö hän tarkentamaan toiveensa? Mitä Heini tarvitsee – elämää ilman pelkoa uusista kirjeistä ja ilmoituksista?
Tee edes tämä!
Nyt tarvitaan korjaavaa keskustelua. Molempien pitää kertoa, mikä konkreettisesti on se, mikä häiritsee omaa rauhaa.
Miriam Attias, naapuruussovittelija, Suomen Pakolaisapu