Liimataisen sisarukset ovat asuneet koko elämänsä yhdessä Konnevedellä: ”Jokaiselta velotettaan tv-lupa verotuksessa, joten jokaisella on oma televisio”

Hänniskylässä Purolan talossa asuvien Liimataisen sinkkusisarusten sovun avain on yksinkertainen: jokaisella on oma huone, televisio – ja sauna.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Urho, Tapani, Ahti ja Leena Liimatainen juovat päivittäin kahvit yhdessä. Sutkautukset säestävät kahvihetkeä.

Hänniskylässä Purolan talossa asuvien Liimataisen sinkkusisarusten sovun avain on yksinkertainen: jokaisella on oma huone, televisio – ja sauna.
(Päivitetty: )
Teksti: Hertta-Mari Kaukonen

Meillä on haukkuva hälytysjärjestelmä, ovikyltissä lukee.

Se on kovin totta.

Jessika, Peter Pan ja Valma alkavat haukkukonsertin heti, kun vieras astuu sisään Purolaan.

Purola on Urho, 83, Leena, 79, Ahti, 70, ja Tapani, 73, Liimataisen kaksikerroksinen kotitalo Konneveden Hänniskylässä.

Kukaan heistä ei ole koskaan muuttanut pois lapsuudenperheestään. He ovat asuneet aina yhdessä, vaikkakin perhe on muuttanut toisesta kylästä Hänniskylään vuosikymmeniä sitten.

Nyt Urho on asettunut omalle paikalleen tuvan keinutuoliin, Ahti lämpimän uunin viereen pikkupenkille ja Tapani sohvalle istumaan. Leena hämmentää keittiönurkkauksessa vihannespataa illaksi samalla, kun laittaa pannukahvin tulelle.

Ulkona tuuli vinkuu ja tekee ilmanalasta kylmän. Ikkunasta näkyy hyvin hento kerros lunta.

Leena ja koira Jessika

Liimataisilla on kolme koiraa. Jessika on Leenan sylikoira. © HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN / OTAVAMEDIA

Purola on kovin kaukana stereotyyppisten peräkammarin poikien ja vanhojenpiikojen elämästä, sillä Liimataiset ovat loihtineet kodistaan tunnelmallisen.

Mutta miksi he alun perin ovat jääneet asumaan yhdessä lapsuudenkotiinsa?

Eteisen naulakko on täynnä.

Eteisen naulakko on täynnä. Kolmen veljeksen lippalakit vievät tilaa. © HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN / OTAVAMEDIA

Suurperhe

Metsuri Matti Liimataisen ja rouva Anna Liimataisen suurperheeseen kuului alun perin kahdeksan lasta. Erikoista perheessä on, että yksikään lapsista ei sittemmin saanut omaa jälkikasvua.

Heikki kylläkin muutti pois vanhempien helmoista ja asuu puolisonsa kanssa yhdessä, mutta hänelläkään ei ole lapsia.

Kaisa-sisko, Matti-veli ja Pentti-veli ovat jo edesmenneet.

Liimataisen miehet ovat omaksuneet Matti-isänsä perinnön vahvasti, sillä jokainen heistäkin kasvoi metsuriksi. Edesmennyt Pentti-veli on edelleen tavallaan läsnä Purolassa, sillä hänestä tehty metsämiespatsas on esillä hyllyllä.

Liimataiset omistavat yli 50 hehtaaria metsää. Puita on niin paljon, että tarvitaan kaksi halkomakonetta klapien tekoon.

”Toinen jäähtyy sillä aekaa, kun toinen on piällä”, Leena sanoo.

Miksi sitten vain Heikki on löytänyt puolison?

Siihen kukaan sisaruksista ei osaa vastata. Mutta kun vaimoja ja miehiä ei löytynyt, yhdessä asuminen sisarusten kesken tuntui luontevalta.

”Niin on vuan käynyt”, Leena sanoo.

Hän on ammatiltaan laivaemäntä, joka on palannut aina työkesiltään takaisin kotiin. Liimataiset ovat jo pitkään olleet eläkkeellä, sillä he kaikki ovat yli seitsemänkymppisiä.

Tosin nämä eläkeläiset ovat varsin aktiivisia, sillä he tekevät yhä metsätyötkin itse ja myyvät puuta metsäyhtiöille.

Sisarukset perivät lapsuudenkotinsa vuonna 1979

Sisarukset perivät lapsuudenkotinsa vuonna 1979. He ovat muokanneet talon mieleisekseen. © HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN / OTAVAMEDIA

Sulassa sovussa keskenään

Sisarukset tulevat mutkattomasti toimeen keskenään.

”Viimesin kiista tais syntyä siitä, että kuka päästi koiran mehtään karkuun. Sinäkö se olit?” Leena sanoo ja katsoo Tapaniin.

Tapani nauraa. Isoja riitoja sisaruksilla ei ole ollut koskaan.

Kodin taloustyöt jaetaan niin, että emäntä tekee sisätyöt ruoanlaittoineen ja isännät ulkotyöt metsällä klapeja pilkkoen ja kalastaen.

Isännät auttavat siskoaan niissä töissä, joissa osaavat. He esimerkiksi perkaavat kalat valmiiksi ja siivoavat keräämistään marjoista lehdet pois ennen kuin vievät ne keittiöön.

Leena hoitaa taloustyöt perusteellisesti. Hänellä on edelleen käytössä yli sata vuotta vanha taikinajuuri, jonka hän on perinyt Anna-äidiltä ruisleivän tekoon.

Lisäksi Leena leipoo oman kanalan munista kakut ja käyttää itse poimitut marjat pakastimesta. Kun miehet tuovat kalaa, Leena paistaa muhevan kukon.

Urho ja kana

Yksi kanoista Urhon hellässä otteessa. © HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN / OTAVAMEDIA

oman kanalan munat

Keittiön aarteita ovat oman kanalan munat ja äidin sata vuotta vanha taikinajuuri. © HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN / OTAVAMEDIA

Jokainen ateria syödään yhdessä: aamulla aamupala, päivällä lounas, iltapäivällä pannukahvit ja illalla iltapala.

Liimataisen perhe on erittäin tiivis. Lapsille oli itsestään selvää hoitaa vanhempansa kotona loppuun asti. Äidin ja isän ei tarvinnut olla kuin muutama päivä sairaalassa ennen kuolemaansa.

Matti-isä kuoli vuonna 1965 ja Anna-äiti vuonna 1979. Siitä asti Purola on ollut virallisesti sisarusten omistama.

Keittiö on Leenan valtakunta.

Keittiö on Leenan valtakunta. © HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN / OTAVAMEDIA

Persoonallinen koti

Purolan-kodista on sisarusten käsissä muokkaantunut omanlaisensa, persoonallinen.

Taloa on jatkettu lisäsiivellä ja sen ansiosta jokaiselle sisarukselle on saatu oma, iso huone. Makuuhuoneita on neljä ja mökkirakennuksessa vielä viides, jossa Urho yöpyy koirien kanssa.

Kun Kaisa kuoli keväällä, yksi huoneista jäi kokonaan tyhjäksi. Siinä nukkuvat nyt vain kissat Barbara, Iitu ja Tiltu.

Lisätilaa löytyy vielä piha-aitoista, autotallista, kanalasta ja varastoista.

Yllätyksiä tupsahtelee vastaan tämän tästä, kun liikkuu Purolan sisällä huoneesta toiseen: Jokaisessa huoneessa on toinen toistaan isompi televisio. Vajassa komeilee kolme autoa.

Tämä koti ei selvästikään ole tavallisen ydinperheen koti, vaan aikuisten sisarusten koti. Jokaisella sisaruksista on omaa tilaa enemmän kuin perusperheessä.

Sinkkupedit ovat siistissä ojennuksessa.

Sinkkupedit ovat siistissä ojennuksessa. © HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN / OTAVAMEDIA

Koska aikuisia perheenpäitä on useampia, jokainen tarvitsee paljon omiakin tavaroita.

Miten Purolan sisarukset sitten itse kokevat asumisjärjestelynsä?

”Hyvinhän tässä kai on mennynnä”, Tapani tuumaa.

”Ainakin tähän asti”, Ahti lisää.

Eihän Ahdilla ole vertailukohtaakaan, sillä hän on asunut aina Purolassa.

Liimataisen sisarukset eivät ole kovin puheliaita, mutta nauravat paljon toistensa sutkautuksille. Niistä kuultaa läpi savolainen huumori.

He viihtyvät yhdessä, ja heillä on seuraa toisistaan.

Turvaakin he tuovat toisilleen, sillä korkean iän takia kaikkien kuulo ja muisti eivät pelaa enää niin kuin ennen. Yhdessä he pärjäävät silti oikein hyvin kotona asuen ja toinen toistaan tukien.

”Äänekkyydestä pittää huolen koirat, jotka haukkuvat lähes koko ajan”, Urho sanoo.

Taas sisaruksia naurattaa.

Jokaisella oma televisio

Veljet ja sisko istuskelevat tuvan laidoilla. Isännät kertovat pitävänsä aina kumisaappaita jalassa sisälläkin, ettei kukaan vahingossa ota toisen saappaita. Se harmittaisi liikaa. Leena saa sentään rauhassa pitää violetteja tohveleitaan.

Omat tavarat ovat selvästi tärkeitä. Varsinkin televisiot.

”Jokaiselta velotettaan tv-lupa verotuksessa, joten jokaisella on oma televisio”, Urho sanoo napakan perustelunsa ruutujen määrään.

Omat televisiot ovat myös käteviä – ei tarvitse riidellä ohjelmavalinnoista.

Ahdin on saatava katsoa elokuvia, Urhon Salattuja elämiä, Leenan Tanssii tähtien kanssa ja Tapanin uutiset.

Mutta mistä näitä televisioita on oikein tullut tällainen määrä?

Televisiot ovat Liimataisille tärkeitä.

Televisiot ovat Liimataisille tärkeitä. © HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN / OTAVAMEDIA

”Urho on voittanut ne pilikkikilpailuista”, Tapani kertoo.

Tai jos tarkkoja ollaan, Urho ei ole voittanut juuri näitä televisioita. Mutta hän on voittanut kuitenkin kuusi televisiota, jotka on myyty eteenpäin ja ostettu näitä, mitkä ovat nyt esillä.

Lisäksi kaksi televisiota on Urhon mukaan tullut bingokisavoittoina kotiin.

Pilkkikilpailuista Urho on voittanut myös pokaaleita, mikroaaltouunin ja eteisen monitoimikoneen, joka ei ole vielä löytänyt paikkaansa kodissa.

Urho on selvästi aikamoinen kalastaja, sillä hän käy säännöllisesti pilkkikilpailuissa.

Viime vuonna veljekset kalastivat veneestä siihen asti, kun vesi oli sula, joulukuuhun saakka. Pilkkimään puolestaan siirryttiin heti, kun jää kantoi.

Kotirannassa Urho kalastaa joko Ahdin tai Tapanin kanssa, sillä veneeseen mahtuu kunnolla kerralla vain kaksi miestä.

Sillä aikaa kolmas veljistä tekee tavallisesti klapeja, ja Leena ruokaa.

Veljet käyvät kalassa talvellakin.

Veljet käyvät kalassa talvellakin. © HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN / OTAVAMEDIA

Halkopinoa koristaa jo joulu.

Halkopinoa koristaa jo joulu. © HANNA-KAISA HÄMÄLÄINEN / OTAVAMEDIA

Omasta rannasta nousee hyvin kuhaa, ja muikkuja jopa ämpäritolkulla.

”Kerran ne saivat 15-kilosen hauen. Sehän oli kuin kasvanut sian porsas, kun ne toivat sitä pulukalla kottiin”, Leena muistelee.

Muisteltavaa on. Koko elämän varrelta, joka on vietetty yhdessä.

Sisarukset harrastavat yhdessä marjastamista, markkinoilla käymistä, marjojen myyntiä ja mökkeilyä.

Erityisen rakas harrastus on saunominen, minkä takia niitä saunojakin on kuusi: yksi on tuvan perällä, toinen pihassa, kolmas rantamökissä, neljäs kotirannalla, viides Enon-mökillä ja kuudes Keiteleen-mökillä.

Liimataisten kotona on kaikki: turvaa sisaruksista sekä yhdessä puuhaamista metsällä, tuvassa ja järvellä.

Lisäksi koko Hänniskylän väki on hyvin yhteisöllinen. Naapurit kyläilevät säännöllisesti toistensa luona ja järjestävät kesäisin yhteisiä saunailtoja.

Liimataiset eivät ole koskaan muuttaneet pois kotoa, mutta mihinpä tällaisesta kodista ja perheestä edes tarvitsisi muuttaa?

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 12/18.

X