”Jokainen on kaunis” – Kaisa on elänyt läpi elämänsä ihosairauden kanssa, mikä pakotti vaihtamaan ammattiakin
Kaisa Hallikas tietää, millaista on elämä ihosairauden kanssa. Hän toivoo ihmisten miettivän, mitä sanovat nähdessään iho-ongelmaisen henkilön.
Kaisa Hallikas joutui jättämään ammattinsa laboranttina, koska atopian vuoksi hänen kätensä eivät kestäneet suojakäsineitä.
Kaisa Hallikas, 41, on tottunut elämään atooppisen ihon kanssa, sillä sairaus todettiin hänellä jo vauvana. Toisinaan hän kuulee ikäviä toteamuksia ulkonäöstään. Enää hän ei anna niiden lannistaa.
Iho rikki polvi- ja kyynärtaipeissa – Atooppinen ihottuma
”Minulla todettiin jo vauvana erikoista ihottumaa, ja sen arveltiin johtuvan allergisesta reaktiosta. Suurimmaksi aiheuttajaksi epäiltiin äitini syömää appelsiinia, ja sen vaikutuksen ajateltiin siirtyneen minuun imetyksen kautta. Ihoni jatkoi kuitenkin oirehtimistaan, ja se meni myös ajoittain rikki polvi- ja kyynärtaipeissa. Minulla diagnosoitiin lopulta alle vuoden ikäisenä keskivaikea atooppinen ihottuma.
Sairauden varsinaista syytä ei tiedetä, mutta geeniperimällä on jonkinlainen vaikutus. Tämän voi päätellä siitä, että vanhemmillani on kuiva iho ja sisarellani astma, mikä liittyy atopiataipumukseen.
Lapsuudesta mieleeni jäi ihon rasvaus, joka tuntui kylmältä. Toki myös itku tuli välillä, sillä kutina ja kipu äityivät ajoittain pahoiksi. Tilanne vei välillä yöunetkin. Olen ollut lapsuudesta saakka tarkka käyttämieni vaatteiden suhteen, sillä vääränlainen materiaali ärsyttää. En voi käyttää esimerkiksi villapaitaa, jos alla ei ole puuvillaista poolopaitaa.”
Hankala kouluaika – ihosairaus nakersi itseluottamusta
”Kouluaika oli haastavaa, sillä ihoni oli ajoittain rikki eri puolilta kehoa, myös kasvojen alueelta. Jouduin tämän vuoksi kokemaan ikäviä asioita. Yksi satuttavimmista oli nimittely. Minua kutsuttiin esimerkiksi rupikonnaksi. En myöskään uskaltanut käyttää teini-ikäisenä meikkejä ja hajusteita, sillä pelkäsin ihoni reagoivan niihin. Koska en meikannut kuten muut ikäiseni tytöt, jäin ulkopuoliseksi heidän porukoistaan.
Yläasteaikana tunsin nimittelyn ja ulkopuoliseksi jättämisen vuoksi pahaa oloa. En kuitenkaan kertonut ajatuksistani kellekään. Tiedostin, ettei sairauteni näytä hyvältä ulospäin, mikä vaikutti itseluottamukseeni.
Mietin uusia ihmisiä tavatessani, mitä he ajattelevat minusta. Nyt vuosia myöhemmin koen noiden vuosien kuitenkin vahvistaneen minua. Iän karttuessa muiden ihmettely ja kommentit vaikuttivat yhä vähemmän.”
Ammatinvaihto ihosairauden vuoksi
”Suoritin peruskoulun jälkeen ylioppilastutkinnon ja valmistuin laborantiksi. Hoidin ihoani jatkuvasti erilaisilla rasvoilla kuten kortisonirasvalla. Hoitoon kuului ajoittain myös suun kautta otettava kortisonihoito ja valohoito.
Elämä sairauden kanssa on ollut koko ajan haastavaa, sillä talvisin rasvaus on tehtävä useita kertoja päivässä, kun kesällä saattaa riittää yksi kerta. Koska iho tarvitsee paljon rasvaa, olivat petivaatteet niin silloin kuin nykyäänkin usein rasvassa. Ihoni vuotaa verta ajoittain ja sotkee lakanat ja vaatteet. Vältän tästä syystä valkoisia vaatteita.
Sairaus pakotti minut luopumaan työstäni laboranttina. Käsieni iho ei kestänyt suojakäsineitä ja jatkuvaa pesemistä.
Työn jääminen oli kova paikka. Mieleni meni hyvin apeaksi. Koin itseni arvottomaksi. Hain tilanteen vuoksi apua lääkäriltä ja pyysin häntä lähettämään minut psykologille. Hän kehotti kuitenkin vain syömään vitamiineja ja ulkoilemaan, mikä pahensi henkistä tuskaani entisestään. Onneksi mieheni ja muut läheiseni olivat tukenani, ja aloin heidän avullaan nähdä vähitellen valoa.
Sain noin vuotta myöhemmin mahdollisuuden kouluttautua junan konduktööriksi. Työskentelin siinä ammatissa vuoteen 2017 saakka, jolloin kaaduin jäätiköllä työmatkalla. Sain tapahtuneessa selkään hermovaurion, minkä vuoksi joudun edelleen käyttämään ajoittain pyörätuolia. Vammautuminen vaikutti myös ihosairauteni hoitoon, sillä en ole tapahtuneen jälkeen kyennyt rasvaamaan itse jalkojani entiseen tapaan.”
Ulkonäön arvostelu satuttaa – ”Jokainen on myös aina kaunis omalla tavallaan”
”Olen 14- ja 12-vuotiaiden poikien äiti. Ihosairauteni toi raskausaikoihin suuria haasteita, sillä en voinut käyttää ihon hoidossa tarvittavia voimakkaita aineita lainkaan odotuksen aikana.
Kumpaakin odotusaikaa leimasi jatkuva oksentelu, ja jouduin myös olemaan sairaalahoidossa. Kumpikin raskaus päättyi sektioon, ja ikävä kyllä leikkaushaavan tulehtumiseen. Tällä hetkellä elämä on kuitenkin hyvillä raiteilla, elämme hyvää perhe-elämää.
Olen iloinen, ettei ihosairauteni ole periytynyt samanlaisena pojilleni, vaikka heillä on havaittavissa ihon kuivumista. Opiskelen parhaillaan tietotekniikkaa päämääränäni ohjelmistokehittäjän tutkinto.
Toivon, etteivät ihmiset arvostelisi toistensa piirteitä, sillä kukaan ei voi mitään ulkonäölleen. Jokainen on myös aina kaunis omalla tavallaan. Jos ei ole kuin negatiivista sanottavaa, olisi parempi olla hiljaa. Muistutan myös, ettei atooppinen ihosairaus tartu.”