Joogaopettaja Kylli Kukk: ”Ilman sokeria olen villimpi”

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Kylli kannustaa muita jättämään sokerin ruokavaliostaan. "Minä olin sokerihiiri, mutta pystyin tekemään suuren muutoksen. Siihen tarvitaan kärsivällisyyttä ja intoa. Lannistua ei saa"

(Päivitetty: )
Teksti: Anneli Juutilainen

Uusi rakkaus sai Kylli Kukkin hylkäämään vanhan mottonsa ”kakku päivässä pitää psykiatrin loitolla”. Nyt entinen sokerihiiri jumaloi lehtivihreää ja voi paremmin kuin koskaan.

Kylli-Kukk_30_JM

Kylli kannustaa muita jättämään sokerin ruokavaliostaan. ”Minä olin sokerihiiri, mutta pystyin tekemään suuren muutoksen. Siihen tarvitaan kärsivällisyyttä ja intoa. Lannistua ei saa”

Joogaopettaja Kylli Kukk hörppäisee ison kulauksen hapankaalimehua. Valkosipulilla, porkkanalla ja mustapippurilla maustettu mehu tuo hänen kasvoilleen hymyn.

”Ihanaa, himoitsen hapankaalimehua usein. Se avaa makunystyräni.”

Vielä vuosi sitten Kylli olisi nyrpistänyt nenäänsä vaaleanharmaalle litkulle. Tuolloin sokerista riippuvainen joogaopettaja puputti namuja ja suklaata päivittäin. Hänet tunnettiin ”kakku päivässä pitää psykiatrin loitolla” -iskulauseestaan.

Enää Kylli ei koske kakkuihin päivittäin. Hän jumaloi lehtivihreää.

”Minusta tuli takinkääntäjä-Kylli! Anteeksi vaan kaikille, että puhuin ”bullshittiä” 10 vuotta. Nyt sanon, että unohtakaa kakut ja päästäkää vihreää suuhunne.”

Mitä ihmettä Kyllille on tapahtunut?

Jotta Kyllin ajatusmaailmaa voi ymmärtää, täytyy sukeltaa hänen menneisyyteensä.

Herkut pannassa

Pärnussa syntynyt Kylli vietti nuoruutensa Neuvostoliitossa kurinalaista elämää. Hän kävi sisäoppilaitoksessa urheilulukiota ja treenasi seitsenottelua maajoukkuetasolla. Harjoituksia oli tuntitolkulla joka päivä.

”Se oli hullua rääkkäämistä, joka tappoi innostukseni urheiluun pitkäksi aikaa. Kun se päättyi, ajattelin, etten enää koskaan punnerra tai tee jalkakyykkyjä.”

Kylli oli lyhyttukkainen poikamainen tyttö, jolla ei juuri ollut rintoja. Kuukautisetkin alkoivat vasta 19-vuotiaana, koska hänen rasvaprosenttinsa oli olematon.

Kuri oli kova: valmentaja pakotti Kyllin treenaamaan kortisonipiikkien voimin, vaikka hänellä oli rasitusmurtuma jalassaan.

”Nyt näyttäisin keskisormea hänelle, mutta silloisessa Neuvostoliitossa valmentaja oli valtava auktoriteetti. Itkin ja juoksin.”

Ruokailua valvottiin tarkasti. Jos Kylli halusi jotain hyvää, hän karkasi kioskille. Seuraavaksi pitikin varoa jäämästä kiinni kerrosvalvojien tupatarkastuksissa. Niissä varmistetiin, että oppilaat eivät syöneet mitään lihottavaa.

Kuin Liisa ihmemaassa

Kylli muutti 19-vuotiaana perheensä kanssa Suomeen lentopallovalmentaja-isänsä töiden perässä. Oli vuosi 1990, Viro itsenäistyi vasta seuraavana vuonna.

Elämä Suomessa oli Kyllistä suurenmoista. Kauppojen hyllyt notkuivat herkkuja, jollaisia hän ei ollut ennen nähnyt.

”Mopo karkasi käsistä. Olin siihen asti ihan laiheliini, mutta puolessa vuodessa söin itseni possuksi.”

Kylli ryhtyi opiskelemaan fysioterapeutiksi. Samalla hän söi mitä lystäsi, sillä hänen sokerinhimonsa oli valtava. Lisäksi hän halusi maistella kaikkea mahdollista.

”Olin suomalaisissa kaupoissa kuin Liisa ihmemaassa. En ollut edes nähnyt banaania ennen kun tulimme Suomeen. Ja kaikki ne ihanat keksit, jumantsuikka! Vedin kaikkea kaksin käsin.”

Mutta pian ahmiminen kostautui. Lyhyessä ajassa painoni nousi 60 kilosta 90 kiloon.

”Katsoin peiliin paniikissa ja mietin, että kuka tämä pulleaposkinen paksukainen on.”

Kylli saattoi lähteä puoliltaöin juoksulenkille naposteltuaan keksipaketin tenttiin lukemisen ohella.

”Kokeilin kaalisoppadieetit ja painonvartijat, vihasin läskejäni. Soimasin ja piiskasin itseäni.”

Kakkua ja kermaa

Jooga tuntui Kyllistä ihanan pehmeältä liikuntamuodolta. Raivopäinen treenaaminen sai jäädä. Joogapiirien ajatus itsensä hyväksymisestä sykähdytti Kylliä.

”Rupesin ymmärtämään, että olen hyvä juuri tällaisena. Vähitellen mättäminen väheni, ja palauduin normaaliin painoon.”

Kylli löysi mielestään sopivan balanssin herkutteluun, mutta jatkoi vuosia elämäänsä sokerihiirulaisena.

Kun autolautta Estonia upposi Itämerellä syksyllä 1994, Kylli menetti viisi ystäväänsä. Alimpien kerroksien halvoissa hyteissä olleita nuoria ei koskaan löydetty. Silloin Kylli päätti ottaa elämänsä ohjenuoraksi ajatuksen, että elämä on juhlistamista. Siihen perustui myös ajatus herkuttelun sallimisesta.

”Itkin ja itkin ja päätin juhlistaa elämääni joka päivä kakulla. Aivopesin itseäni ajatuksella, että tarvitsen herkkuja hemmotteluun: syön kakkua ja kermaa, koska kerran täällä vain eletään.”

Mies opasti muutokseen

Viime keväänä kakuilla mässäily loppui. Kylli tapasi nykyisen miesystävänsä, joka paljastui terveysintoilijaksi. Tämä kertoi Kyllille sokereiden haitoista ja opasti uuden tyttöystävänsä toisenlaisen ravinnon pariin.

Kylli oli jo aiemmin suosinut luomua ja tuoreita ravintoaineita, mutta sai valtaosan päivittäisestä energiastaan hiilihydraateista ja sokereista. Kylli söi joka päivä kakkupalan: suklaakakkua, porkkanakakkua tai rahkakakkua. Kahvikuppiinsa hän laittoi kolme palaa sokeria ja kermaa.

”Kehoni oli paljon pehmeämpi, kun tapasimme kultsini kanssa. Hän sanoi heti, että näkee sisälläni gasellin joka on kerännyt rasvaa päälleen. Päätimme yhdessä, että kerätään rasvat pois, niin gaselli pääsee esiin.”

Kylli keikautti miehensä kannustamana ruokavalionsa päälaelleen. Sokerit jäivät. Kylli karsi ruokavaliostaan myös leivän, jota saattoi mennä kuusikin palaa päivässä.

”Olin aiemmin tietämätön tumpelo. Luulin, että ruisleipää voi vetää tolkuttomasti.”

Kyllin innostus terveellisempään ruokavalioon heräsi myös hänen äitinsä vuoksi. Kyllin äiti sairastaa parantumatonta leukemiaa. Kylli kertoo lukeneensa tutkimuksista, joiden mukaan sokeri ruokkii syöpää ja aiheuttaa tulehdustiloja.

”Äidin syöpä villiintyy aina joulun jälkeen, kun hän on syönyt valtavasti sokeria.”

Rakkautta superfoodeihin

Muutoksen myötä Kyllin ruokavalioon tulivat lehtivihreät ja salaatit, kasvikset, omega- rasvahapot, hyvät öljyt ja pähkinät. Kylli rakastui superfoodeihin: vehnänorakseen, spirulinaan, tyrniin ja chian siemeniin.

”Aluksi kaikki uudet raaka-aineet olivat pahanmakuisia, mutta kun kroppani puhdistui, makunystyräni tottuivat niihin. Nyt huomaan, että kehoni tarvitsee vihreää.”

Nyt Kylli aloittaa aamunsa itsetehdyllä smoothiella tai tuorepuurolla. Joskus hän muussaa aamupalaksi haarukalla lautaselle sekoituksen, johon tulee banaania, avokadoa, rusinoita, yön yli vedessä liotettuja cashew-pähkinöitä sekä kurpitsan- ja pellavansiemeniä, kirkastettua voita eli gheetä tai yksi lusikallinen kookosöljyä.

Lounaalla ja päivällisaikaan Kylli paistaa kalaa, riistaa tai luomukanaa ja kasviksia: munakoisoa, lehtikaalia, kesäkurpitsaa ja parsakaalia.

”Ennen söin paljon tuorejuustolla täytettyjä isoja uuniperunoita. Tällaisten aterioiden rasva meni suoraan pyllyyn ja reisiin.”

Kylli ei kuitenkaan hylännyt sokeria vain tavoitellakseen kapeampaa uumaa, vaikka se on mieluinen bonus. Kylli on huomannut kehossaan muutoksia: turvotus on lähtenyt ja vatsan päällä ollut rasvakerros keventynyt.

”En jättänyt sokeria päästäkseni eroon selluliitistä. Tärkeintä minulle on solujeni hyvinvointi. ”

Puolen vuoden irtautuminen

Kyllin mukaan pahimmasta sokerinhimosta irtautuminen kesti puoli vuotta.

”Nyt pystyn jo käymään vakikahvilassani ja katsomaan kakkuja vitriinissä ilman, että minun tekee niitä mieli.”

Kyllin lempiherkut, irtokarkit, saavat jäädä kaupan laareihin. Herkuttelu on silti sallittua, mutta silloin Kylli nauttii raakasuklaata.

”Olen vähentänyt määrää ja lisännyt laatua. Nyt tiedän, että sokeri tuo hetken ilon, mutta ei muuta.”

Tavoitteena timmi peppu

Vaikka Kylli on tunnettu joogataustastaan, hän on löytänyt hiljattain itsestään myös hikiliikkujan. Uuden miesystävän houkuttelemana Kylli on intoutunut kuntosalitreeneistä, ja puntti nousee personal trainerin laatiman ohjelman mukaisesti kolmesta neljään kertaan viikossa.

”Kuntosali aktivoi minussa jonkin hormonin. Olen ihan kiimassa kuntosaliharjoitteluun.”

Kyllin tavoitteena on kasvattaa lihasmassaa ja kiinteytyä.

Kannustimena hänellä on älypuhelimessaan ennen ja jälkeen kuvat naisesta, joka on neljässä kuukaudessa treenannut löysän kroppansa upean lihaksikkaaseen kuntoon.

”Minulla on motivaatiokuva, jota välillä tuijotan. Tavoitteeni on saada upea pylly.”

Vuoden mittaisen myllerryksen jälkeen Kylli voi paremmin kuin koskaan aiemmin.

”On kultsini ansiota, että olen saanut uuden asenteen ruokailuun ja liikkumiseen.”

Ruokavalion muutos on tehnyt Kyllistä entistäkin elinvoimaisemman.

”Olen aikaansaavampi, ja minun tekee mieli juosta joka paikkaan. Saan välillä ihania kirmailukohtauksia. Oloni on kuin varsalla!”

Kyllin rakkauselämäkin on saanut uudenlaista virtaa.

”Olen energisempi ja leikkisämpi – parisuhteessa on nyt enemmän potkua.”

Kylli on nyt oppinut, ettei sokeri sovi hänelle.

”Sokeri kesytti minut. Ilman sokeria olen paljon villimpi.”

Kotilääkäri 5/2016

Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti

X