Kakkostyypin diabetes yllätti hoikan ja urheilullisen Maritan, jolla oli kova kunto ja terveet elämäntavat

Jaa kaverilleTilaa Seura
Marita Lassila
Marita Lassilaa harmittaa, että kakkostyypin diabetesta pidetään usein elintasosairautena, josta syyllistetään ihmisiä. Hän itse on esimerkki, että kuka tahansa voi sairastua. © TOMMI TUOMI / OTAVAMEDIA
Vain väsymystä potenut Marita Lassila sairastui kakkostyypin diabetekseen – yhteyden paljasti lopulta yksi yllättävä seikka.

Nelikymppisenä terveydenhoitaja Marita Lassilalla, 58, ei ollut juuri ainoatakaan kakkostyypin diabeteksen riskitekijää. Hän urheili vähintään viisi kertaa viikossa ja oli ruumiinrakenteeltaan hyvin hoikka.

Mahdollisia selityksiä sairastumiseen löytyi vain yksi.

”Olo tuntui omituisen vetämättömältä”

”Nelikymppisenä työskentelin neuvolassa terveydenhoitajana. Ihmettelin, miksi olin jatkuvasti valtavan väsynyt, vaikka pidin kovasti työstäni. Olo tuntui omituisen vetämättömältä.

Omasta mielestäni pidin terveydestäni todella hyvää huolta. Söin terveellistä kasvisruokaa ja harrastin paljon liikuntaa. Rakastin erityisesti pallopelejä, mutta tykkäsin liikkua myös luonnossa.

Elintapojen puolesta minun olisi pitänyt olla huippukunnossa.”

Verensokeritestin tulos oli järkytys

”Minulla on astma, ja menin keuhkolääkärille valittamaan uupumustani. Astmakokeiden yhteydessä hän määräsi minut verensokeritesteihin, ja niiden tulos oli valtava järkytys.

Pitkäaikaisverensokeriarvoni oli yli 20, kun terveellä ihmisellä se on alle 6. Minulla oli siis pitkälle edennyt kakkostyypin diabetes. Lääkärinkin oli aluksi vaikea uskoa sitä.

Tietoa sulatellessani aloin oivaltaa, että olin ummistanut silmäni omilta oireiltani. Olin jo pitkään tuntenut itseni jatkuvasti janoiseksi ja sen takia ravannut vähän väliä pissalla, mitkä ovat tyypillisiä kakkostyypin diabeteksen oireita. En ollut kuitenkaan kiinnittänyt niihin huomiota. En ollut osannut ihmetellä edes sitä, kun pukukopissa muut kiljuivat tuskasta, jos sattuivat astumaan paljain jaloin terävien pikkukivien päälle, enkä itse tuntenut mitään.

Olin aina ajatellut, etten voi sairastua diabetekseen. Niin kuitenkin kävi, ja ainoa altistava tekijä löytyi geeneistä. Isoäidilläni oli todella hankala diabetes, samoin kuin serkkuni pojalla. Sairastumisalttius kulkee meillä suvussa, vaikka lähisukulaisillani diabetesta ei ole.”

Hermomuutokset jaloissa ja uudet lajit harrastamiseen

”Kakkostyypin diabetes oli ehtinyt jo niin pitkälle, että molempiin jalkoihini oli tullut hermomuutoksia eli neuropatia. Polvista alaspäin tunto puuttui kokonaan.

Se taas tarkoitti, että monien liikuntaharrastusten jatkaminen olisi ollut minulle vaarallista. Erityisesti squashin, sulkapallon ja tenniksen jättäminen tuntui rankalta. Onneksi voin jatkaa lempeämpiä lajeja, kuten vesijuoksua ja pyöräilyä.

Kävin myös sairaalan ravitsemusterapeutilla, mutta hän ei löytänyt ruokavaliostani mitään korjattavaa. Sen takia diabetestani hoidettiin lähinnä lääkehoidolla. Aloin käyttää rasvalääkettä, diabeteslääkettä ja verenohennuslääkettä, joiden avulla verensokeriarvoni paranivat joksikin aikaa. Muutaman vuoden päästä ne kuitenkin heikkenivät uudelleen, ja jouduin aloittamaan pistettävän insuliinihoidon. Vuoden hangoittelin sitä vastaan, mutta kun sen vihdoin aloitin, oloni parani heti.”

Verensokeriarvot heittelevät yhä

”Sairastaminen on ollut vuosien aikana oikeaa vuoristorataa. Välillä diabetes on hyvin hallinnassa, ja välillä verensokeriarvot heittelevät ylös ja alas.

Vähän aikaa sitten pitkäaikaisverensokeriarvoni oli 36, eli todella korkea. Tällä hetkellä tutkitaan, onko kakkostyypin diabetekseni muuttunut joksikin toiseksi diabetestyypiksi.

Diabetestä on viittä eri lajia. Jos sairaus on muuttunut, joudun aloittamaan ruokainsuliinin käytön ja samalla laskemaan jokaisen aterian hiilihydraattimäärän tarkkaan. Toivon kovasti, ettei niin käy.

Kaikesta huolimatta voin hyvin ja olen sinut sairauden kanssa. Olen mukana monessa eri luottamustehtävässä, ja se pitää minut kiireisenä. Viime aikoina on ollut ilo seurata, miten kokouspullat ovat vaihtuneet terveellisempiin sämpylöihin. Jokainen diabeetikko on kuitenkin erilainen. Minä voin onneksi silloin tällöin suoda itselleni myös herkuttelupäiviä.”

X