Keltainen iho herätti epäilyn – Pertiltä löytyi haimasyöpä

Jaa kaverilleTilaa Seura
© tommi tuomi/otavamedia
Pertti Kononov on kiittänyt esimiestään monta kertaa tarkkasilmäisyydestä, kun tämä suositteli lääkärikäyntiä muuttuneen ihonvärin takia.

Vantaalaisen Pertti Kononovin, 57, esimies huomasi vuosi sitten Pertin ihonvärin muuttuneen. Imusolmukkeisiin levinnyt haimasyöpädiagnoosi oli shokki, sillä sporttisella miehellä ei ollut mitään oireita.

Tähän havahduin

Esimieheni pyysi minut huoneeseensa perjantaina työpäivän päätteeksi. Hän kertoi katsoneensa, että olen vähän keltainen, ja suositteli minua käymään kokeissa. Edes vaimoni ei ollut huomannut ihoni värimuutosta. Minulla ei ollut kipuja, enkä voinut aavistaa, mikä minulla on.

Olen elänyt terveellistä elämää: käynyt pyörällä töissä ympäri vuoden, ja myös työni vahtimestarina HUS:ssa on liikunnallinen.

Kun olen jälkeenpäin miettimällä miettinyt, niin veriarvoni todettiin aiemmin leikatun olkapään yhteydessä mataliksi. Minulta kysyttiin silloin, olenko kasvissyöjä. Olin myös väsynyt, mutta siitä ei olisi tullut mieleenkään, että kyseessä olisi jotain vakavampaa. Näin jälkeenpäin olen saanut kiittää esimiestäni hänen tarkkasilmäisyydestään monta kertaa.

Tutkimuksissa löytyi haimasyöpä

Menin jo lauantaina terveysaseman päivystykseen, missä minut otettiin heti tutkimuksiin. Minulta otettiin tietokonetomografia ja vatsan läpi ja kaulakuopasta neulanäytteet. Lopulta haiman pohjasta löytyi kova kalkkeuma.

Tulosten odottaminen oli piinaavinta. Kukaan ei osannut aavistaa tulevaa. Seuraavalla viikolla minulle laitettiin Meilahdessa haiman ja maksan välisen tukoksen ohittava putki eli stentti, joka poisti keltaisuuden. Syöpätautien klinikalla minua tutkittiin lisää. Oli kova juttu kun lääkäri sanoi suoraan, että minulta on löydetty haimasyöpä, joka oli levinnyt myös imusolmukkeisiin. Se tuli ihan puskista. Mietin, miksi syöpä tuli minulle.

Hoito löytyi

Heti diagnoosin jälkeen kävin ravitsemusterapeutilla. Onneksi myös vaimoni on ravitsemusalalla. Piti ajatella tarkasti mitä syön, sillä monille syöpäpotilaille ruoka ei hoitojen jälkeen maistu tai kaikki tulee ylös. Minulle ei onneksi ole tullut pahoinvointia. Kipuja ei ole ollut, vaikka kuinka on puristeltu ja paineltu. Edes painoni ei ole laskenut.

Olen käynyt vuoden aikana yhdeksän kertaa solunsalpaajahoidossa, jossa saan ihoni alle laitettuun laskimoporttiin asetetun neulan kautta tiputuksena oksaaliplatiinia.

Kaikki on rullannut hyvin, eikä hoitoon meno ole ollut koskaan epämiellyttävää tai kivuliasta. Omalääkärini ja -hoitajani ovat sympaattisia ja empaattisia, ja juttelemme niitä näitä. Pyrin toteuttamaan myös omassa työssäni mottoani: Kohtele muita ihmisiä niin kuin toivoisit itseäsi kohdeltavan. Koskaan ei ole niin kiire, ettei olisi hetkeä kuunnella.

Ripseni lähtivät rivakasti: ne tippuivat ensimmäisinä, hiukset vasta viimeisten hoitokertojen jälkeen suihkussa. Minulle oli jo tarjottu peruukkia, mutta sanoin että jos hiukseni lähtevät niin lähtevät, peruukkipelleksi en rupea. Nyt elimistöni on palautunut, ja harmaantuneet hiukseni ovat tummentuneet uudelleen, ja jopa ripseni ovat tulleet takaisin. Täsmälääkkeet ovat purreet. Ainoa oire hoitojen jälkeen on ollut sormenpäiden puutuminen.

Haimasyövällä on huono maine, mutta minun tilani on nyt todella hyvä. Sairaus on pysähtyneessä tilassa. Syöpä ei ole aktiivinen.

Tässä ja nyt

Elämme perheeni kanssa normaalia elämää ja arkea. Astutimme yhden kuudesta koirastamme ja odotamme jouluksi pentuja. Suunnittelemme tulevaa, emmekä istu kädet ristissä ja odota. Elän positiivisuuden kautta ja olen toiveikas. Koskaan ei tiedä, tuleeko romahdus, mutta tulevaa on turha ajatella. Olen työkykyinen ja hyvinvoiva ja saanut käydä hoitojeni lomassa töissä. Ei ole ajateltu, että minut laitettaisiin syrjään.

Sairaalamaailmaa en ole pelännyt koskaan. Olen töissä sairaiden parissa, ja syövästä puhuminen on itselleni helppoa. Joudun työssäni käsittelemään myös vainajia, enkä pelkää kuolemaa. Se on luonnollista: tänne synnytään ja täältä lähdetään. Hiljattain sain yllättäen tiedon, että 90-vuotias äitini on sairastunut suolistosyöpään. Onneksi hän on saanut elää pitkän, hyvän elämän.

Lue myös:

Soilen haimasyöpä paljastui sattumalta

Meidät syöpä pysäytti

X