Koska juomisestaan pitää huolestua?

Jaa kaverilleTilaa Seura
Koska juomisesta pitää huolestua? © Colourbox
Alkoholinkäyttö on meillä hieman vähentynyt, mutta myös arkipäiväistynyt. Koska alkoholi koukuttaa herkästi, liikakäyttöön kannattaa puuttua ajoissa.

1. Miksi alkoholi on ihmiselle vaarallista?

Alkoholi muokkaa keskushermoston mielihyväjärjestelmää ja aiheuttaa riippuvuuden. Se vaikuttaa aivojen hermovälittäjäaineisiin ja aiheuttaa sitä kautta käyttäjälleen uniongelmia ja ahdistuneisuutta. Lisäksi se saa maksassa aikaan solujen korvautumisen sidekudoksella eli maksakirroosin. Haimaan se aiheuttaa pahimmillaan hengenvaarallisen tulehduksen.

Alkoholi on vaarallista vain, jos sitä nauttii liikaa. Pienet määrät eivät terveyttä vaaranna.

2. Koska omasta alkoholinkäytöstä tulee huolestua?

Omaan alkoholinkäyttöön tulee havahtua, jos alkoholia kuluu päivittäin ja on esimerkiksi vaikea nukahtaa ilman yömyssyä. Mitä useammin toistoa tulee vaikka pieninä määrinä, sitä varmemmin aivot alkavat vaatia alkoholin tuomaa mielihyvää. Sietokyvyn kasvaessa aivot vaativat entistä suurempia määriä alkoholia.

Jo kaksi illalla otettua alkoholiannosta muuttaa unen rakennetta ja lyhentää tai jättää kokonaan syvän unen jaksoja väliin. Tällöin aivot eivät palaudu päivän rasituksista. Ylikuormitus näkyy keskittymisvaikeuksina ja ärtyneisyytenä.

3. Vaikuttaako alkoholi ihmisiin eri tavoin?

Nuoren kehittyvä keskushermosto on aikuista alttiimpi alkoholin vaikutuksille. Varhain alkoholia käyttävä nuori on suuressa vaarassa sairastua aikuisena alkoholiriippuvuuteen. Suomessa 18 vuotta täyttänyt saa nauttia alkoholia laillisesti. Ikäraja ei silti tarkoita sitä, että sen jälkeen alkoholin haitat katoaisivat.

Ikäihmisen aivot ovat työikäistä herkemmät alkoholin haitoille. Esimerkiksi iäkkään tasapaino horjuu entistä pienemmästä alkoholimäärästä. Joka viides ikäihmisen lonkkamurtuma on tapahtunut alkoholin vaikutuksen alaisena.

4. Miksi suomalaiset juovat humalahakuisesti?

Alkoholinkäyttökulttuurimme on pitkälti ohjannut humalahakuiseen juomiseen, mutta perimälläkin on tekemistä juomatottumustemme kanssa. Alkoholin nauttiminen vapauttaa elimistön omia, mielihyvää lisääviä opiaatteja. Tutkimuksissa suomalaisilta alkoholisteilta on löydetty geeni, jonka haltijoilla alkoholin aiheuttama mielihyväkokemus on poikkeuksellisen vahva.

5. Miksi alkoholi on meille ongelma?

Alkoholi on työikäisten suomalaisten suurin kuolinsyy. Maksa- ja haimavauriot voivat viedä hengen, mutta niiden lisäksi humalahakuinen juominen lisää tapaturmia. Suomessa maksakirroosikuolemia on EU-maista eniten. Varsinkin nuorten vakavista tapaturmista valtaosa tapahtuu alkoholin vaikutuksen alaisena.

6. Tunnistetaanko liikakäyttäjät terveydenhuollossa?

Terveydenhuollossa liikakäyttäjien tunnistamisessa on vielä paljon parannettavaa, samoin liikakäyttöön puuttumisessa. Lääkärit tunnistavat vaikeimmat tapaukset, mutta varhaisempi alkoholiriippuvuus jää huomaamatta. Terveysongelmilla on tapana kasautua. Monesti liikakäyttäjä on ihminen, jolla on alkoholin lisäksi muitakin ongelmia.

Terveydenhuollon asiakkaista yhdellä miehellä viidestä ja yhdellä naisella kymmenestä riskirajat ylittyvät. Työikäisellä miehellä tämä tarkoittaa päivittäiskäytössä kolmea neljää ja naisella kahta kolmea kerta-annosta. Viikkokulutuksen riskiraja on miehillä 24 annosta ja naisilla 16 annosta tai enemmän. Riskikuluttajista 85 prosenttia on työelämässä. Liikakäyttäjän tunnistaminen on vaikeaa, sillä useimmiten liikakäyttö ei näy ulkoisessa olemuksessa, ja ihminen hoitaa työnsä.

7. Miten omaa alkoholinkäyttöä voi hillitä?

Kun alkoholinkäyttö ei ole kehittynyt vielä riippuvuudeksi saakka, mahdollisuudet puuttua siihen ovat hyvät. Ensimmäisenä ihmisen tulee tiedostaa se, että alkoholia kuluu liikaa. Sen jälkeen hänen tulee vähentää alkoholin käyttöään. Jos muutoksen teko tuntuu kovin vaikealta, voi kyse olla jo alkavasta riippuvuudesta. Apua siihen saa esimerkiksi päihdeterapeutilta. Alkoholiriippuvuuden hoitoon on tarjolla myös lääkehoitoja. Liikakäyttöön pääsee monesti käsiksi, kun alkaa rajoittaa niitä tilanteita, joihin alkoholi kuuluu. Jos on tottunut käyttämään alkoholia unilääkkeenä ja määrät ovat kasvaneet, niin lopettaminen voi sujua helpoiten, kun vähentää annoksia asteittain parin viikon aikana. Silloin unen laatu paranee ja päiväaikainen vireys lisääntyy.

8. Miten juomatapamme ovat muuttuneet?

Parin viimeisen vuoden aikana kansalaisten alkoholinkäyttö on laskenut hitaasti ja juomat ovat miedontuneet osittain siksi, että ihmiset tunnistavat alkoholin haitat.

Alkoholinkäyttö on arkipäiväistynyt. Kansalaiset juovat aiempaa pienempiä määriä, mutta useammin. Perjantaipullo on korvautunut päivittäisellä lasillisella, parilla.

Ihan kuten terveyskäyttäytymisessä yleensä, myös alkoholinkäyttäjinä nuoret tahtovat jakautua kahteen ääripäähän: osa laittaa oman terveyden etusijalle ja kieltäytyy alkoholista, osa käyttää sitä poikkeuksellisen runsaasti. Aikuisilla kahtiajako ei ole yhtä selvä.

9. Miksi kohtuus voi olla täysraittiutta parempi tavoite?

Ylipainon ja liiallisen alkoholinkäytön hoidossa on paljon samaa. Enää ylipainoiselta ei edellytetä laihdutusta normaalilukemiin, monesti painonnousun pysäyttäminen riittää. Samalla tapaa alkoholin vähentäminen on monesti täysraittiutta parempi, helpommin saavutettava tavoite riskikuluttajalle, joka ei kärsi riippuvuudesta. Terveydenhuollossa ei saisi tarjota täysraittiutta ainoana vaihtoehtona, sillä ehdottomuus jättää monta avuntarvitsijaa avun ulkopuolelle.

Käyttö on kohtuullista silloin, kun se on satunnaista ja määrältään vähäistä eikä haittaa terveyttä, taloutta tai ihmissuhteita.

10. Onko lasi liikaa odottajalle tai imettävälle äidille?

Alkoholi ei kuulu raskauteen eikä imetykseen, ei lasillinenkaan. Sen käytölle ei voi määritellä turvarajaa. Maailmalla on tehty tutkimus, jossa vertailtiin alkoholista kokonaan pidättäytyneiden ja sitä hyvin pienen määrän käyttäneiden äitien lapsia. Jälkimmäisten lapsille kehittyi ensimmäisiä enemmän alkoholiriippuvuutta.

Asiantuntijana Antti Mikkonen, psykiatrian erikoislääkäri, päihdelääketieteen kliininen opettaja, Turun yliopisto.

Seura 42/2013

X