10 kysymystä: Kuka saa avun psykoterapiasta?
Psykoterapian tavoite on potilaan itsehavainnoinnin lisääminen. Terapiassa potilas tekee varsinaisen työn itse, terapeutti on enemmänkin porttien avaaja. Onnistunut terapia perustuukin terapeutin ja potilaan hyvään vuorovaikutukseen.
Psykoterapia on hoitomuoto, jonka Sen tavoitteena on muun muassa hoitaa psyykkisiä ongelmia, tukea psyykkistä kehitystä ja kasvattaa ihmisen valmiuksia ratkaista ongelmiaan itse.
1. Kuka pääsee psykoterapiaan?
Kuka tahansa, mutta etenkin pitkäaikaiset, tiiviit psykoterapiat edellyttävät käyntejä yksityisterapeutilla. Silloin hoito pitää maksaa itse, ellei potilas saa Kelan kuntoutustukea. Tuki edellyttää psykiatrin lähetettä sekä opiskelu- tai työkykyä uhkaavaa mielenterveysongelmaa.
Psykiatrisilla poliklinikoilla on yleensä mahdollista saada kriisiterapiaa tai tiivistä psykoterapiaa muutaman kuukauden ajan. Terapia sopii kaikille ikään katsomatta, mutta se edellyttää voimia ja halua käsitellä omia ongelmia terapeutin kanssa. Psykoterapeutteja ei ole tarpeeksi, lisäksi alueelliset erot ovat suuret.
2. Onko terapian pituudella merkitystä hoidon tulokselle?
On ja ei. Pitkässä hoitosuhteessa voi syntyä lyhyttä suhdetta pysyvämpi tulos, mutta yksilötasolla potilas voi hyötyä tavattomasti lyhyestäkin terapiasta. Terapian pituutta on usein mahdotonta arvioida silloin, kun potilas aloittaa terapian. Usein päämääränä on aluksi lyhytkestoinen psykoterapia, joka kuitenkin jatkuu pidempään, joskus jopa vuosia.
3. Millaisia psykoterapiamuotoja on?
Erilaisia psykoterapiasuuntauksia on Suomessa kymmeniä ja niistä on useita sovellutuksia. Terapioiden jatkuva lisääntyminen sekä terapeuttien kiistat suuntausten paremmuudesta hämmentävät potilaita, alan opiskelijoita, puhumattakaan tavallisista ihmisistä.
Psykoterapia on kuin teatterilavan valaisemista: valaistusta muuttamalla yritetään muuttaa sitä, miten itseämme katsomme. Kaikkia psykoterapian muotoja yhdistää terapian perustuminen potilaan ja terapeutin yhteistoimintaan.
4. Mitkä ovat Suomessa käytetyimpiä terapiamuotoja?
Psykoanalyyttinen eli psykodynaaminen psykoterapia oli ensimmäinen Suomeen tullut psykoterapiasuuntaus. Sen mukaan psyykkisten oireiden syynä ovat tiedostamattomat, lapsuuteen liittyvät kokemukset ja ristiriidat. Sen rinnalle ovat viime vuosina nousseet kognitiivinen psykoterapia, käyttäytymisterapia, interpersonaallinen psykoterapia sekä ratkaisukeskeinen terapia.
Eri psykoterapioissa terapeutin rooli ja työtapa voivat erota toisistaan huomattavasti. Esimerkiksi pelosta kärsivän potilaan hoito psykoanalyyttisessa terapiassa painottuu pelon historiaan, mutta käyttäytymisterapiassa harjoitellaan pelon kohtaamista.
5. Parantaako psykoterapia ihmisen eli mihin se auttaa?
Psykiatrinen diagnoosi ei kerro, auttaako terapia vai ei. Toisekseen psykoterapeutti ei pysty potilasta parantamaan, vaan hän auttaa potilasta parantamaan itsensä. Psykoterapian päämäärä on itsehavainnoinnin lisääminen, mutta on paljon sairauksia, joissa itsehavainnointi ei auta. Esimerkiksi psykoterapia ei yleisesti ottaen paranna skitsofreniaa, mutta terapian avulla potilas voi oppia elämään tautinsa kanssa ja toisaalta saada apua oireiden taustalla joskus oleviin traumaattisiin kokemuksiin.
Psykoterapia on kuitenkin tuloksellista: seitsemän kymmenestä potilaasta hyötyy siitä. Esimerkiksi keskivaikeassa masennuksessa terapia voi olla yhtä tehokasta kuin lääkehoito.
6. Kenelle psykoterapia sopii?
Suoralta kädeltä ei voi sanoa, kenelle psykoterapia sopii, kenelle ei. Terapia edellyttää potilaalta halua auttaa itseään ja halua ottaa apua vastaan. Potilas tekee työn itse, mutta terapeutti auttaa siinä. Terapeutti on porttien avaaja ja itsenäistymistä tukeva rinnallakulkija. Joskus voi käydä niin, että vasta terapian edetessä potilas kiinnostuu itsensä tutkimisesta ja auttamisesta.
7. Miten tärkeä terapeutin ja potilaan suhde on hoidon onnistumisen kannalta?
Erittäin tärkeä. Hoito on tuloksellista vain, jos potilas ja terapeutti ovat ikään kuin samalla taajuudella. Jos kolmen kuukauden kuluttua ei käy enimmäkseen mielellään terapeutin luona, kannattaa harkita terapeutin vaihtamista. Koska terapia edellyttää vaikeista ja häpeällisistäkin asioista puhumista, terapeutin pitäisi tuntua turvalliselta. Terapeutilta vaaditaan joustavuutta ja herkkyyttä, sillä potilas muodostaa käsityksensä myös terapeutistaan oman ihmissuhdehistoriansa värittämänä. Siitä voi syntyä jännitteitä, jotka terapeutin pitäisi pystyä tunnistamaan. Luottamuksen syntyminen vie aikaa, eikä se välttämättä ole helppoa.
8. Miten löytää hyvän ja luotettavan terapeutin?
Muiden kokemuksia kannattaa kuunnella, mutta jokaisen pitää löytää juuri itselle sopiva terapeutti. Se on mahdollista vain tapaamalla terapeutti. Lisäksi oleellista on löytää oikea psykoterapian suuntaus, sillä eri terapiat sopivat eri ihmisille. Ihanteellisinta olisi pohtia ennen terapian aloittamista jonkun terapeutin kanssa sopivasta suuntauksesta ja työtavasta. Tuloksellisen terapeutin ominaisuuksiin on 1950-luvusta lähtien kuulunut aitous ihmisenä, kyky myötäelää sekä lämpö, joka ei sido potilasta. Psykoterapiaa antavat psykoterapeutin koulutuksen käyneet psykologit ja psykiatrit. Terapian kannalta terapeutin pohjakoulutuksella ei ole merkitystä.
9. Voiko psykoterapia auttaa yksinään vai tarvitaanko myös lääkkeitä?
Lääkkeet ja terapia eivät sodi toisiaan vastaan, mutta molemmissa on ongelmia: lääkkeitä ei käytetä aina silloin, kun niistä olisi hyötyä, mutta joskus käytetään vain lääkkeitä, eikä ohjata terapiaan. Joissakin psykiatrisissa sairauksissa, kuten kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä, lääkitys on tarpeen, jotta potilas jaksaa sitoutua terapiaan.
On mahdotonta sanoa, milloin pelkkä psykoterapia riittää. Monien potilaiden kohdalla paras hoitotulos saavutetaan terapian ja lääkkeen yhdistelmällä.
Lue myös: Miten eroon masennuksesta?
10. Tarjotaanko lääkkeitä liian herkästi, koska terapeutteja on liian vähän?
Kyllä ja ei. Ongelma on terveydenhuollon rakenteessa. Terveyskeskuksissa omalääkärille ei pääse tai sellaista ei ole. Kerran potilaan tapaava keikkalääkäri haluaa auttaa potilasta edes jotenkin ja määrää lääkettä. Potilas ei välttämättä pääse erikoissairaanhoitoon, eivätkä kaikki potilaat sinne edes halua. Tässä valossa on joskus parempi, että potilas saa mahdollisuuden kokeilla lääkkeestä saatavaa hyötyä.
Lääkkeiden hoitovaikutus on usein nopeampi kuin terapian. Mutta kaikilla lääkkeillä – kuten myös kaikilla psykoterapioilla – on haittavaikutuksensa. Terapeutti voi esimerkiksi tahtomattaan loukata potilaan tunteita. Psykoterapia voi myös johtaa itsenäistymistä haittaavaan riippuvuuteen.
Asiantuntijana
Matti O. Huttunen, psykiatri, psykoterapeutti, professori.
Seura 6/2013
Artikkelia on muokattu 24.4.2023 klo 18:15