Laihtumiseen tarvitaan itsekuria – Ota avuksi Suurin pudottaja -painonpudotusohjelma

Television laihduttajasankarit ovat kiehtovia esikuvia. Mutta kuka on tosielämän suurin pudottaja? Se, joka laihtuu sata kiloa näyttävästi vai se, joka pudottaa kymmenen kiloa pysyvästi?

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Paha olo treenin aikana voi vähentää liikuntaintoa. © COLOURBOX

Television laihduttajasankarit ovat kiehtovia esikuvia. Mutta kuka on tosielämän suurin pudottaja? Se, joka laihtuu sata kiloa näyttävästi vai se, joka pudottaa kymmenen kiloa pysyvästi?
(Päivitetty: )
Teksti: Nina Sarell

Laihtumiseen tarvitaan itsekuria. Mitä enemmän kiloja, sitä tiukempi kuuri. Tällä metodilla synnytetään huimia tuloksia ainakin television laihdutusohjelmissa, joissa sairaalloisen lihavista sohvaperunoista loihditaan säihkyviä sporttihirmuja.

Yhdysvaltalainen laihdutusreality Biggest Loser eli Suurin pudottaja on paisunut ilmiöksi, jonka kylkiäiseksi on kirjoitettu jo useita dieettioppaita. Dieetin toimivuutta todistavat kymmenet laihduttajagladiaattorit.

Tv-sarjan tulokset houkuttelevat. Mutta mitä vinkkejä kultaisen keskitien ystävä voisi poimia laihdutukseensa suurimmilta pudottajilta? Tai mitä tosielämän pudottajaksi mielivä voisi oppia Yhdysvaltain painonhallintarekisteristä, joka seuraa laihdutustuloksen pysymistä?

Komeita tuloksia

Suurin pudottaja -painonpudotusohjelma on eri asiantuntijoiden tekemä. Sen ovat kehittäneet tutkija, lääketieteen tohtori Michael Dansinger Tuftin yliopiston lihavuusklinikalta ja ravintoneuvoja, kokki Cheryl Forberg yhdessä tv:stä tuttujen liikuntavalmentajien Bob Harperin ja Jillian Michaelsin kanssa. Dieetti laihduttaa lähes takuuvarmasti, mikäli ohjelmaa vain jaksaa noudattaa riittävän pitkään.

On kuitenkin eri asia, siivittääkö se televisiosta tuttuun ihmelaihdutukseen. Kuluttajille ei nimittäin myydä samaa ohjelmaa, jolla tv-sarjan laihduttajat kutistuvat. Se olisi turhan vaarallista.

Kilpailijoiden laihtumista on vauhditettu kulissien takana kyseenalaisilla keinoilla. Kalorirajoitukset on viritetty äärimmilleen, ja kilpailijat ovat alkaneet paineessa noudattaa omia dieettejään, joissa syödään päiväkausia pelkkiä kasviksia tai sokerittomia hyytelöitä. Ennen punnituksia kilpailijat ovat haihduttaneet kehosta vaarallisen paljon nestettä. Ylipainoisten ja huonokuntoisten kilpailijoiden fyysinen rääkki on johtanut joskus sairaalareissuun.

Totuus kuurin toimivuudesta valkenee haastatteluista, joissa takavuosien kilpailijat kertovat elämästä kilpailun jälkeen. Suurin osa tv-laihduttajista alkaa lihoa takaisin heti kuvausten loputtua. Jotkut pystyvät pitämään osan laihdutustuloksesta, mutta osa lihoo entiselleen tai jopa sen yli.

Eli vaikka ajatus ohjatusta julkilaihdutuksesta kiehtoo, mahdollisuudet onnistua tällä menetelmällä ovat pienet. Tulokset ovat komeita, mutta hetkellisiä. Pysyviä muutoksia saa helpommin tavallisessa arjessa.

Pysyvän onnistumisen salaisuus

Millä tavalla painoa pudotetaan niin, että se myös pysyy poissa? Vuonna 1994 perustettu Yhdysvaltain painonhallintarekisteri (NWCR) on tämän aihepiirin suurin seurantatutkimus. Rekisteri on kuin tosielämän Suurin pudottaja – sillä erotuksella, että seuranta ei lopu tavoitepainoon, vaan vasta alkaa siitä. Seurantaa myös jatketaan vuodesta toiseen.

Rekisterissä on yli 10 000 laihduttaneen joukko, eräänlainen onnistuneiden laihduttajien kerma: keskimäärin on laihdutettu 30 kiloa, ja laihdutustulos on pysynyt yli viisi vuotta. Rekisterin jäsenillä on neljä yhdistävää tekijää.

Ole joustava, kun laihdutat – äläkä unohda aamiaista

Ensimmäinen niistä on joustavuus. Laihduttajat, jotka pitävät tuloksensa, eivät yleensä noudata tiukkaa ohjeistusta ruokavaliossa tai liikunnassa, vaan osaavat joustaa tilanteen mukaan. Laihdutuksen tueksi voi siis valita jonkin dieettiohjelman terveellisempien ruokatottumusten opettelua varten, mutta ohjelmasta on myös irtauduttava ja sovellettava sitä oman elämän käänteissä.

Toinen onnistujan tunnusmerkki on säännöllinen aamiainen. Vaikka kokonaiskalorimäärä ratkaisee painon suunnan, aamuun painottuva ruokarytmi näyttää tukevan painonhallintaa. Suurin osa onnistuneista syö aamiaista joka päivä.

Laihtuminen on mahdollista hyvin monenlaisilla ruokavalioilla. Silti onnistuneista laihduttajista valtaosa noudattaa suhteellisen vähärasvaista ruokavaliota. Vähärasvainen ei kuitenkaan tarkoita rasvatonta, vaan kohtuutta ja rasvan laadun huomioimista päivittäisissä valinnoissa.

Laihdutustutkimuksissa on havaittu, että vaikka tuloksia saavutetaan joskus nopeammin runsaasti rasvaa sisältävillä vähähiilihydraattisilla dieeteillä, ne häviävät kisan tulosten pysyvyydestä.

Kauhotaan: Käsien räpylät tehostavat kauhomisliikkeitä. Rintakehä avautuu, ja ylävartalo saa enemmän liikuntaa kuin kuivan maan pyöräilyssä.

Liikunta on osa elämää – samoin punnitseminen

Pysyvästi laihtuneet ovat vieriviä kiviä. He liikkuvat paljon, keskimäärin tunnin päivässä. 94 prosenttia liikkuu enemmän kuin ennen laihdutusta. Tavallisin liikuntamuoto on kävely.

Tulosten pysyvyyttä lisää myös säännöllinen punnitus. Painonsa pitävät seuraavat vaakalukemia säännöllisesti ja reagoivat muutoksiin tarvittaessa. Osa punnitsee itsensä viikoittain, osa joka päivä.

Laihdutusnopeudella sen sijaan ei ole ratkaisevaa merkitystä. Osa onnistujista on suorittanut pikalaihdutuksen, joillakin matka omaan painoon on kestänyt yli kymmenen vuotta. Mutta voisiko tällaisen pysyvän laihdutuksen tehdä suurten pudottajien malliin?

Miksei. Dieetin kaupallinen versio on varsin terveellinen ja turvallinen, ja mikäli tiukka painokuri ei tunnu ahdistavalta, vauhtia elintapamuutokseen voi ottaa periaatteessa mistä tahansa terveellisestä dieettiohjelmasta.

Samalla on kuitenkin hyvä tiedostaa, että tosielämän painonhallinta on monenlaisia taitoja vaativaa kokonaisvaltaista elämänhallintaa ja television kauniit tuhkimotarinat vain tarinoita. Ei ole väliä, onnistutko yhtä näyttävästi. Kunhan teet sen pysyvämmin.

LÄHTEET: Cheryl Forberg et al, 2009: The Biggest Loser 
30-day Jump Start. NBC Universal.
biggestlosermealplan.com
biggestloser.com
www.nwcr.ws

 

Juttu on julkaistu ensi kerran Kotilääkärissä 1/2016.

Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti

X