Leena Harkimolle maalaaminen on rentoutumista ja hupia. Joskus hän on vain nauranut omille töilleen.

(Päivitetty: )
Teksti: Milla Ollikainen

Tyynen kuoren alla voi kyteä yllätyksiä. Ahkerana liikkujana tunnettu Leena Harkimo hakee kesäisin rauhaa itsetuntemusta kehittävästä maalaamisesta. Aina Leena ei ole tuntenut itseään yhtä hyvin kuin nyt.

LeenaHarkimo1

Leena Harkimolle maalaaminen on rentoutumista ja hupia. Joskus hän on vain nauranut omille töilleen.

Tätä et ehkä tiennyt Leena Harkimosta, 53. Hän halusi lukion jälkeen pyrkiä yliopistoon opiskelemaan taidehistoriaa. Haave jäi mallintöiden ja perheen perustamisen jalkoihin.

”Se on joskus myöhemmin kaduttanut. Esimerkiksi kerran, kun ystäväni ilmoitti pyrkineensä yliopistoon. Mutta elämäni oli silloin jo niin täynnä muuta.”

Sattuman kautta Harkimo päätyi Vedic Art -maalauskurssille joitakin vuosia sitten. Nykyään hän pyhittää kesäisin kokonaisen viikon kuvataiteelle.

Se on paitsi täydellistä lepoa myös viikko täynnä naurua ja sisarrakkautta.

Reikäiset shortsit

Vajaa kymmenen vuotta sitten Leena Harkimo istui taiteilija Anne Kuntsin meikattavana. Kuntsi kertoi oppimastaan metodista, jonka avulla kuka tahansa voi tehdä kuvia ja nauttia maalaamisesta.

Harkimo innostui. Hän värväsi molemmat siskonsa ja pari ystävää mukaan ja lähti tutustumaan Vedic Art -maalaukseen Kuntsin johdolla. Kurssi pidettiin tuolloin Sysmän Aurinkoniemessä.

”Se viikko oli todella nasta kokemus: tehtiin töitä, saunottiin, uitiin ja naurettiin. Vanhempi siskoni tykästyi metodiin niin, että halusi kouluttautua sen opettajaksi.”

Sittemmin kesäistä maalausviikkoa onkin vietetty Leenan siskon Maija Alamäen ohjauksessa. Viime kesänä oltiin Luvian saaristossa, sitä ennen muun muassa Ahvenanmaalla ja Leenan kesäpaikassa Mäntyharjulla. Joskus mukana on ollut Leenan Leo-poika ja siskojen lapsia.

”Sitä on alkanut jo odottaa, että saa keskittyä maalaamiseen, kulkea reikäisissä shortseissa ja ottaa iisisti. Se hoitaa mieltäni.”

Liikunnalliseksi Harkimo on tiedetty aina, mutta hän pitää myös käsillä tekemisestä, esimerkiksi askartelusta. Neulomisesta hän ei tosin ole koskaan innostunut; muistissa ovat vielä koulun käsityötuntien epämuodostuneet tuotokset.

Naurua omille tekeleille

Vedic Art on ruotsalaisen kuvataitelija Curt Källmanin kehittämä metodi, jonka taustalla on ikivanha intialainen vedakirjallisuus. Kursseilla maalaamista lähestytään 17 prinsiipin kautta; niitä ovat esimerkiksi viiva, muoto ja rakenne.

Harkimo toteaa, että kun metodi alkaa olla tuttu, sen voi jättää taka-alalle ja tehdä vapaammin mielensä mukaan.

Käytännössä maalauspäivä saatetaan aloittaa piirtelemällä omassa rauhassa vapaata viivaa paperille. Tekeminen on samalla mietiskelyä ja hiljentymistä.

”Tästä ei voi rajata ketään ulos, ja kaikki työvälineet ovat käytössä. Käytän paljon väriä ja teen isoja liikkeitä, ja tykkään työstää kuvaa vaikka peukalolla”, Harkimo kertoo.

Joka kerralla aloittaminen on tuntunut vaikealta – etenkin sen ensimmäisen värin valitseminen. Luvian kurssilla Harkimo valitsi summamutikassa sinisen värin, jolla syntyi ensimmäinen työ. Se tosin päätyi lopulta muiden viikon aikana tehtyjen maalausten kääreeksi.

”Monille tekeleilleni olen voinut vain nauraa. Maalatessa mulla on lupa epäonnistua.”

Vedic Artin filosofiaan kuuluu, että töitä ei arvostella. Ohjaajalta saa toki halutessaan neuvoja ja vinkkejä. Joillekin Vedic Art on myös keino löytää vastauksia oman elämän kysymyksiin ja lisätä itsetuntemusta.

Harkimo sanoo, ettei hän ole aina ollut hyvä tuntemaan itseään.

”Olen yllättänyt itseni aina joskus. On tullut tehtyä asioita, jotka eivät ole itsestään selviä ja ylitettyä kynnyksiä, jotka ovat tuntuneet mahdottomilta.”

Siihen on auttanut hyvä keskittymiskyky, joka saattaa ulospäin näyttää kylmäpäisyydeltä. Mutta kaikki ei ole aivan sitä, miltä näyttää.

Paniikissa tyyneys korostuu

Tyyni ja viileä ovat laatusanoja, joilla Leena Harkimo kuulee useimmiten kuvailtavan itseään. Tyyneyden alla on kuitenkin tukku ristiriitoja.

Ujo lapsi, josta tuli malli.

Välivuosiaan pitkään venyttänyt nuori aikuinen, josta tuli toimitusjohtaja ja myöhemmin kansanedustaja.

Viisikymppisenä Harkimo on tehnyt jo kolme uraa ja neljäskin on aluillaan. Ei uskoisi, ettei Harkimo nuorena oikein tiennyt, mitä hänestä voisi tulla.

”Lapsena olin kateellinen niille kavereille, jotka tiesivät, mitä heistä tulee. Itse en todellakaan tiennyt.”

Kuljetusalan yrittäjinä työskennelleet vanhemmat eivät asettaneet paineita uravalinnan tai koulutuksen suhteen. Muutkin sisarussarjasta ovat tehneet hiukan poik-keuksellisia uria: veli on ajanut kilpaa, toinen siskoista on muun muassa homeopaatti.

Tavattuaan Hjallis Harkimon Leena työskenteli Jokerien toimitusjohtajana kymmenisen vuotta. Tuota aikaa hän pitää omana korkeakoulunaan: tuli menestystä mutta myös kausia, jolloin joukkue kompuroi. Lisäksi Hartwall Areenan rakentaminen oli raskas prosessi.

Tiukoissa paikoissa auttoi äidin antama esimerkki. Yksi Harkimon lapsuusmuistoista liittyy 1970-luvun öljykriisiin, joka kuritti kovin kuljetusalaa. Vanhemmat joutuivat murehtimaan, miten työntekijöiden palkat saataisiin maksettua.

”Äiti luotti silti aina siihen, että asiat järjestyvät. Se tarttui minuunkin. Kun haluan jotakin tehdä, olen päättäväinen, vaikka tuntuisi epämukavalta. Joskus voin olla pienessä paniikissa, mutta silloin keskityn hallitsemaan tilannetta. Tyyneyteni saattaa jopa korostua.”

Kovaa arvostelua

Kesken eduskunnan kyselytunnin Leena Harkimon puhelin piippasi. Tekstiviesti tuli kansalaiselta, joka halusi huomauttaa, että kansanedustajalla on paitapuserosta nappi auki.

Muisto naurattaa Harkimoa yhä. Jokeri-vuodet olivat rankkoja omalla tavallaan, mutta kansanedustajana hän oli kuin luupin alla. Oli kestettävä kovaa, myös henkilöön käyvää arvostelua. Pahantahtoisen kritiikin läpi pystyi useimmiten näkemään, että taustalla on jotakin muuta kuin asiaperusteita.

”Joskus kyllä kritiikki jäi pyörimään mieleen.”

Viime helmikuusta lähtien Harkimo on työskennellyt oman yrityksensä kautta Suomen Turkiseläinten Kasvattajain liiton edunvalvojana. Uusi työ on aiheuttanut kritiikkiä. Harkimo joutui eroamaan WWF:n hallintoneuvostosta, jossa hän oli toiminut kuusi vuotta.

Arvostelu on ollut kovaa etenkin sosiaalisessa mediassa.

”Mutta olisi se voinut olla kovempaakin. Ymmärrän, että tämä on mielipiteitä jakava aihe. Mutta olen aina halunnut puolustaa suomalaista yrittäjyyttä. Minulle turkisala on tuotantoeläinelinkeino siinä missä muutkin.”

Älä juutu asioihin

Työelämän kovista paineista huolimatta Leena Harkimon elämän kovin kriisi on ollut avioero – niin kuin toki monella muullakin. Siinä auttoi puolitutun avustajan suosittelema, Bruce Fischerin kirjoittama kirja Jälleenrakennus, kun suhteesi päättyy.

”Jotkut jäävät koukkuun sellaisiin oppaisiin. Luin sitä sen verran kuin itse tarvitsin. Pystyin sen jälkeen katsomaan asioita myös toisen näkökulmasta. Tärkeintä oli, etten jäänyt asioihin kiinni vaan aloin miettiä elämää eteenpäin. Ihmiset juuttuvat helposti siihen, jos heitä on kohdeltu väärin. Itse olen pystynyt nollaamaan asiat.”

Harkimon kyky mielenhallintaan tuli selvästi ilmi viime keväänä Andeilla kuvatussa Huippujengi-ohjelmassa, jossa hän kapusi kaikkein korkeimmalle. Hän jätti taakseen kovakuntoisiakin miehiä.

Oma rauhallisuus yllätti jälleen Harkimon itsensäkin. Yleensä ohjat itsellään pitävä johtajatyyppi antautui täysin asiantuntijoiden ohjattavaksi.

”Minun oli helppoa ottaa ohjeita vastaan, jopa käskyttämistä.”

Harkimo myöntää olleensa nuorempana kontrollifriikki. Ikä on tuonut elämään rentoutta. Edelleen hän silti tarvitsee omaa rauhaa, omiin oloihin vetäytymistä.

Se on yksi syy, jonka vuoksi hän haluaa maalauskurssille jälleen ensi kesänä.

9/2016 Kotilääkäri

Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti

X