Mikä hammaslääkärissä pelottaa?

1. Miksi hammaslääkärin meno pelottaa?

Hammaslääkärin tekemät toimenpiteet ja niiden aiheuttama kipu pelottavat. Poraaminen, pistäminen, juurihoidot ja hampaiden poistot hirvittävät. Noin puolet ihmisistä pelkää hammashoitoa. Varhaislapsuudesta nuoruuteen pelko lisääntyy, vanhuutta kohti se laimenee.

Eri-ikäisten ihmisten pelot poikkeavat jonkin verran toisistaan. Pikkulapset pelkäävät ylipäänsä uusia ja outoja asioita. Aikuiset eivät kivun aiheuttaman pelon lisäksi pidä ajatuksesta, että hoitotuolissa tilanne ei ole omassa hallinnassa. Suussa olevat instrumentit aiheuttavat joillekin tukehtumisen tunteen.

2. Mistä hammaslääkäripelko saa alkunsa?

Pelko on meihin sisäänrakennettu ominaisuus, joka periaatteessa suojaa meitä vaaroilta. Pieni ihminen ei vielä tiedä, mikä elämässä on oikeasti vaarallista ja mikä ei. Aikuisella hammaslääkärikammo saa usein alkunsa ikävästä kokemuksesta. Puudute ei ehkä ole tehonnut parhaalla mahdollisella tavalla ja potilas on kokenut kipua, tai kipua ja pelkoa ei ole huomioitu potilaan toivomalla tavalla. Myös toisten ihmisten kokemukset ja kertomukset herättävät pelkoa. Esimerkiksi tarinat tuskallisista viisaudenhampaidenpoistoista elävät sitkeässä. Hankalassa elämäntilanteessa voimavarat ovat vähissä ja hammashoitokin voi tuntua ylivoimaiselta.

3. Miksi pelosta kannattaa kertoa jo ajanvaraustilanteessa?

Hammaslääkäri osaa ottaa potilaan pelon huomioon työtavoissaan, kun hän tietää siitä ennakkoon. Monet hammaslääkärit varaavat pelkopotilaalle muita enemmän vastaanottoaikaa. Hammaslääkäri ei välttämättä ohjaa pelkäävää potilasta suoraan hoitotuoliin eikä edes katso tämän suuhun, vaan selvittää potilaan pelon luonnetta ja hänen toiveitaan. Tavoitteena on, että potilas voittaa pelkonsa ja uskaltautuu hammashoitoon ja suu saadaan kuntoon.

Hammaslääkäripelko kirjataan potilastietoihin. Jos hammaslääkäri vaihtuu, tieto pelosta kulkee tätä kautta vastaanoton muille lääkäreille. Monilla hammaslääkäreillä on potilaan täytettäviksi tarkoitetut lomakkeensa, joilla he kartoittavat pelon kohdetta ja sen voimakkuutta.

Suomen Hammaslääkäriseura Apollonia kouluttaa hammaslääkäreitä pelon hoitoon. Pelkopotilaan kannattaa valita hammaslääkäriksi asiaan paneutunut ammattilainen.

4. Kuinka pelkopotilaan vastaanotto eroaa muista?

Hammaslääkäri ja potilas voivat sopia yhdessä erilaisista säännöistä, kuten mahdollisista tauoista ja viestittelystä hoidon aikana. Potilas voi kertoa vaikkapa nostamalla kätensä, että hoito pitää keskeyttää. Hammaslääkäri voi pitää taukoja reikiintyneen hampaan poraamisessa ja potilas voi halutessaan nousta välillä istumaan. Hoidon jälkeen mietitään yhdessä, miten jatkossa edetään.

5. Kuinka hammashoidon aiheuttamaa kipua voidaan lievittää?

Kipua pystytään lievittämään tehokkaasti puudutteilla. Piikkikammoisen oloa voidaan helpottaa puuduttamalla limakalvo puudutegeelillä ennen pistoa. Tutkimusten mukaan kivunlievitystä käytetään yhtä hyvin julkisessa kuin yksityisessä hammashoidossa.

Vastaanottohuoneen musiikki auttaa potilasta siirtämään ajatukset pois ikävästä tilanteesta. Potilas voi halutessaan tuoda vastaanotolle itselle mieluista musiikkia ja kuunnella sitä korvakuulokkeista. Lapsen huomio on helppo kääntää toisaalle vaikka kertomalla hänelle tarinaa.

Luottamus hammaslääkäriin vähentää osaltaan pelkoa. Luottamus syntyy noudattamalla yhteisiä sopimuksia ja myös, kun hammaslääkäri kertoo koko ajan, mitä seuraavaksi tapahtuu.

6. Tarvitaanko reikiintyneen hampaan hoidossa aina poraa?

Vaurioitunut hammaskudos pitää poistaa ja se sujuu useimmiten poralla tai käsi-instrumenteilla. Myös laseria käytetään, mutta vain joillakin yksityisillä vastaanotoilla.

7. Onko lääkkeistä apua?

Tarvittaessa hammaslääkäri voi käyttää rauhoittavaa esilääkitystä tai ilokaasua. Rauhoittavien lääkkeiden vaikutus kestää useita tunteja ja niiden käyttäjä tarvitsee kotiin lähtiessä saattajan. Ilokaasun vaikutus lakkaa lähes saman tien, kun kaasun anto loppuu. Osalla hammaslääkäreistä on hypnoterapeutin koulutus ja he voivat käyttää apuna hypnoosia.

8. Milloin pelkopotilas pääsee nukutushoitoon?

Sitä harkitaan, kun suussa on paljon hoidettavaa, mutta potilas pelkää niin, ettei kykene istumaan hoitotuoliin kerta toisensa jälkeen. Sitä voidaan tarvita myös kiireellisissä tilanteissa, jolloin suu on saatava välittömästi kuntoon eikä pelon hoitoon ehditä paneutua.

Nukutuksessa tehtävään hoitoon tullaan syömättä ja juomatta ja lähdetään saattajan kanssa. Hoito on kallis, sillä hammaslääkärin ja -hoitajan lisäksi paikalla on anestesiatiimi ja hoito vaatii erikoislaitteistoja. Vaikka nukutushoidot ovat yleistyneet jopa terveyskeskuksiin ja yksityisvastaanotoille, joka vastaanotolta ei nukutushoitoja anneta.

Nukutuksessa annettava hoito ei ikävä kyllä poista pelkoa. Pelko poistuu vain, jos potilaalle pääsee syntymään myönteinen kokemus hammashoidosta.

9. Pitäisikö pelkurin käydä muita useammin hammaslääkärissä?

Aiemmin ihmisiä kehotettiin käymään hammaslääkärissä kerran vuodessa, mutta nykyään käyntivälit ovat yksilölliset – ja tämä koskee myös pelkopotilaita. Hammaslääkäri voi kehottaa varaamaan seuraavan ajan puolen vuoden tai vuoden päähän. Jos suu on kunnossa, käyntiväli voi venyä kahteen, jopa kolmeen vuoteen. Näin kauas ei pelkääjän kannata käyntiä jättää, jottei pelko ota hänestä uudelleen niskalenkkiä.

10. Missä kunnossa pelkurin hampaat yleensä ovat?

Pelkäävä potilas tulee hammaslääkäriin yleensä vasta, kun suuta särkee ja siellä on paljon tehtävää. Kun tehtävää riittää, hammashoito vie aikaa eikä ole potilaalle välttämättä kovin mukavaa. Tämä saa pelkääjän välttämään hammaslääkäriä entisestään, ja kierre on valmis.

Pelkopotilas tyypillisesti varaa ajan, mutta peruu sen viime tipassa. Hän tietää itsekin, että suu on surkeassa kunnossa ja usein häpeää sitä ja pelkoaan. Häpeän voi unohtaa heti, kun on saapunut vastaanotolle.

Asiantuntijana Vuokko Anttonen, hammaslääketieteen tohtori, erikoishammaslääkäri, Oulun yliopisto.

Seura 33/2013