10 kysymystä imeytymisäiriöstä: Miksi vitamiinit ja hivenaineet eivät aina imeydy?

Jaa kaverilleTilaa Seura
Imeytymishäiriö estää vitamiineja imeytymästä elimistöön. © COLOURBOX
Vitamiininpuutokset ovat Suomessa nykyään harvinaisia, paitsi jos sairastaa imeytymishäiriötä. Ne löytyvät monesti sattumalta.

1. Mitä imeytymishäiriöllä tarkoitetaan?

Ruoka ja juoma kulkeutuvat elimistössä suun kautta ruokatorveen, mahalaukkuun ja suolistoon eli ohut- ja paksusuoleen. Osa vedestä imeytyy jo mahalaukusta elimistöön, mutta ruoan sisältämistä ravintoaineista valtaosa tekee niin vasta ohutsuolesta.

Imeytymishäiriössä ravintoaineet eivät jostain syystä imeydy. Laktoosi-intoleranssi on tavallinen vaiva, ja siinä maitosokeri ei imeydy. Muuten imeytymishäiriöt ovat harvinaisia. Tavallisimmat syyt niihin ovat keliakia ja atrofinen gastriitti eli mahan limakalvon surkastuminen.

Keliakiassa ohutsuolen sisäpinnan suolinukka on vaurioitunut ja suolen pinnalla on tulehdus. Atrofinen gastriitti on autoimmuunisairaus, joka näivettää mahalaukun pinnan limakalvon, ja se voi johtaa hapottomaan mahaan.

Haiman vajaatoiminnassa ei erity riittävästi lipaasia ja muita haiman erittämiä ruoan sulatusentsyymejä, jolloin rasvaliukoiset vitamiinit A, D ja E eivät imeydy normaalisti.

Lapamato on nykyaikana hyvin harvinainen imeytymishäiriön syy.

2. Miten ne oireilevat?

Keliakia ja laktoosi-intoleranssi aiheuttavat vatsavaivoja: turvottelua, ilmavaivoja, ripulia ja kipua. Pysyvien hampaiden kiillevauriot, niveloireet, laihtuminen ja selittämätön anemia voivat myös kieliä keliakiasta. Haiman vajaatoiminta oireilee rasvaripulina.

Atrofisessa gastriitissa mahalaukun pinta ei tuota B12-vitamiinin imeytymiseen tarvittavaa ainetta. Sen aiheuttama B12-vitamiinin puute voi näkyä mm. muisti- ja lihastoiminnan häiriöinä, kuten kramppeina.

3. Ovatko imeytymishäiriöt vaarallisia?

Imeytymishäiriöistä seuraa ravintoaineiden puutos. Esimerkiksi diagnosointivaiheessa keliaakikolla on monesti raudan, kalsiumin ja D-vitamiinin puutosta, ja ne kaikki ovat elintärkeitä. Esimerkiksi rautaa tarvitaan veren punasoluissa olevan hemoglobiinin valmistamiseen. Hemoglobiinin tehtävänä on kuljettaa happea keuhkoista kudoksiin.

B12-vitamiinia tarvitaan veren valko- ja punasolujen muodostuksessa sekä hermosolujen toiminnassa, ja sen vähyys voi olla yhteydessä dementiaan. Atrofinen gastriitti lisää mahasyövän vaaraa.

Haiman vajaatoiminta voi johtua syövästä tai kroonisesta haimatulehduksesta. Koska haima tuottaa insuliinia, vajaatoiminta voi olla tekemisissä diabeteksen kanssa.

4. Voiko syy imeytymishäiriöön olla lääkkeessä?

Monet lääkkeet voivat vaikuttaa vitamiinien ja hivenaineiden imeytymiseen mutta tuskin häiritsevästi. Teoriassa vatsahapon eritystä estävät protonipumpun salpaajat voivat häiritä vitamiinien imeytymistä, mutta tutkimusnäyttöä ei asiasta ole.

Protonipumpun estäjiä käytetään närästyksen hoidossa. Kannattaa muistaa, että vaikka närästyslääkkeitä myydään ilman reseptiä, niitä ei ole tarkoitettu jatkuvaan, useana päivänä viikossa tapahtuvaan käyttöön – ei ainakaan ilman lääkärin ohjetta.

5. Kuinka imeytymishäiriö löytyy?

Imeytymishäiriön taustalla oleva sairaus aiheuttaa oireita, jotka saavat jatkuessaan ihmisen hakeutumaan lääkäriin. Esimerkiksi keliakiassa vatsavaivat ja laihtuminen herättävät huolen. Tosin keliakia löytyy monesti sattumalta väsymystä valittavan potilaan verenkuvasta. Kun rauta ei imeydy, tulee anemia ja se aiheuttaa väsymystä.

B12-vitamiinin imeytymishäiriö paljastuu verikokeesta. Epäily siitä herää, jos potilaalla on neurologisia oireita ja lihastoiminnan häiriöitä.

Atrofinen gastriitti löytyy, kun syytä potilaan selittämättömiin vatsavaivoihin lähdetään etsimään tähystystutkimuksella. Tähystystä tarvitaan myös keliakian varmentamiseen.

6. Voiko imeytymishäiriön diagnosoida itse?

Laktoosi-intoleranssi on vaiva, jonka moni uskoo selvittävänsä itse jättämällä laktoosia sisältävät tuotteet pois joksikin aikaa. Kun oireet helpottuvat, he päättelevät, että heillä on laktoosi-intoleranssi – ja niin on arviolta 15 prosentilla suomalaisista. Mutta esimerkiksi mahalaukun pinnan ja paksusuolen tulehdukset voivat oireilla samalla tavoin. Hoitamaton keliakia aiheuttaa usein laktoosi-intoleransssin, josta voi parantua kun keliakia hoidetaan. Syy pidempikestoisiin mahavaivoihin kannattaa aina selvittää lääkärillä.

Apteekissa myydään kotikäyttöön tarkoitettua keliakiatestiä. Positiivinen testitulos viittaa vahvasti keliakiaan, mutta ei poista lääkärikäynnin tarvetta: keliakia diagnosoidaan ohutsuolesta otetusta koepalasta.

Lue myös: Lapsuudesta asti vaivanneet vatsanpurut olivatkin keliakiaa

7. Pystyykö imeytymishäiriön hoitamaan omin päin?

Keliakiassa syy oireisiin on gluteenissa: vehnän, rukiin ja ohran sisältämässä proteiinissa. Juuri se aiheuttaa keliakiaa sairastavan ohutsuolen limakalvolle tulehduksen. Hoitona on gluteeniton ruokavalio. Ruokavalio on elinikäinen ja ehdoton, sillä jo pieni määrä gluteenia voi käynnistää keliaakikon suolistossa tulehduksen.

Tulevaisuudessa keliakiaa saatetaan hoitaa lääkkeellä, joka vaimentaa tulehdusreaktiota.

8. Kuinka B12-vitamiinin imeytymishäiriötä hoidetaan?

Jos syy B12-vitamiinin puutokseen on atrofinen gastriitti, se ei parane, ja potilaan on saatava loppuelämän ajan B12-vitamiini muusta kuin ruoasta.

Osalle potilaista riittää B12-lisätablettilisä, mutta valtaosa saa vitamiinin pistoksina lihakseen. Alussa pistoksia annetaan tiheämmin, mutta ylläpitoon riittää yleensä pistos yhden–kolmen kuukauden välein.

9. Ovatko kaikki imeytymishäiriöt parantumattomia?

Imeytymishäiriöt ovat kroonisia, mutta hoidolla lähes oireettomia. Laktoosi-intoleranssin oireet voivat vaihdella niin, että sitä poteva luulee parantuneensa.

Ruoan tyyppi, valmistustapa ja se, mitä sen kanssa syödään, vaikuttavat usein oireisiin: moni sietää esimerkiksi maitoa lämpimän ruoan osana, vaikka se sellaisenaan aiheuttaa oireita. Syy laktoosi-intoleranssiin on geenimutaatiossa, joka on parantumaton.

10. Kuinka imeytymishäiriöisen henkilön terveydentilaa seurataan?

Seurannan tarve riippuu sairaudesta ja tilanteen vakavuudesta. Seuranta on yleensä verikokeita, voinnin ja painon seurantaa.

Esimerkiksi keliakiassa veren hemoglobiini kontrolloidaan kuuden ja 12 kuukauden päästä diagnoosista samalla kun tarkastetaan keliakiavasta-aineiden väheneminen.

Koska alle 50-vuotiaan puhkeavaan atrofiseen gastriittiin liittyy syöpävaara, tilannetta seurataan tähystyksillä. Koska syöpä kehittyy pitkän ajan kuluessa, 70-vuotialle ei näitä tähystyksiä tehdä.

Keliaakikkojen seurannassa tähystyksistä on luovuttu, sillä potilaan vointi ja verestä mitatut vasta-aineet kertovat sairauden tilasta.

Asiantuntija Petri Pesonen, sisätautien ja gastroenterologian erikoislääkäri, Terveystalo, Kamppi.

Lue myös:

Tarvitsetko sinäkin vitamiinitankkauksen?

X