Milloin polvileikkaus on turha?

Jaa artikkeliTilaa Seura
Kun elimistöstä jokin osa rikkoutuu tapaturman seurauksena, se kannattaa yleensä hoitaa, jopa leikkauksella. Ikääntymiseen liittyvien polvivaivojen kohdalla asia on toisin.

1. Kuinka paljon Suomessa tehdään vuosittain nivelkierukkaleikkauksia?

Polvivaivat ovat toiseksi yleisin tuki- ja liikuntaelinvaiva selkäoireiden jälkeen. Niiden vuoksi otetuissa magneettikuvissa useimmilta löytyy jonkinlainen kierukan repeytymä. Meillä tehdään joka vuosi noin 12 000 polven nivelkierukkaleikkausta.

Nivelkierukkatoimenpiteet ovat kaihileikkausten jälkeen toiseksi yleisin, yksittäinen kirurginen toimenpide.

Nivelkierukkaa tarvitaan liikkumisessa. Se tukee polvea, tasaa sille tulevaa kuormitusta ja tekee reisiluun ja sääriluun nivelpinnoista paremmin toisiinsa sopivia. Nivelkierukkarepeämään saattaa liittyä polvikipua, ja polvi voi jumiutua.

2. Miksi nivelkierukka rikkoutuu niin herkästi?

Nivelkierukkarepeämä on nivelrikon esiaste tai yksi sen ilmenemismuoto, eikä se vaadi syntyäkseen selvää tapaturmaa. Nivelrikko tulee lähes jokaiselle, joka elää riittävän pitkään. Joka toisella 65-vuotiaalla on nivelrikko. Kymmenen vuotta myöhemmin se vaivaa jo yhdeksää ihmistä kymmenestä.

Nivelrikko on ikääntymiseen liittyvä ruston rappeumasairaus, mutta esimerkiksi perimällä on tekemistä sen ilmaantumisajankohdan kanssa. Alkuvaiheessa nivelrikkokipu tuntuu rasituksessa, myöhemmin myös levossa.

3. Millainen toimenpide nivelkierukkaleikkaus on?

Leikkaus tehdään tähystystoimenpiteenä, jossa polveen laitetaan siihen tehdyistä pienistä haavoista kamera ja instrumentteja, joilla poistetaan kierukan revennyt osa. Potilas kotiutuu leikkauspaikasta muutamassa tunnissa. Seuraavat kolme–neljä päivää hän tarvitsee liikkumiseensa kyynärsauvat suojelemaan polvea rasitukselta.

Sairauslomaa tarvitaan toimistotyöstä viikon verran, fyysisesti raskaasta työstä pari–kolme viikkoa. Monilla sairausloma venyy tätä pidemmäksi. Tähystettävien potilaiden keski-ikä on 50 vuotta.

4. Miten leikkaus hyödyttää potilasta?

Kipu helpottaa ja liikkuminen paranee, mutta tosiasiassa rappeumaperäinen polven oireilu paranee hyvin ilman leikkaustakin. Teimme vuosien 2007–2012 välillä tutkimuksen, johon osallistui 146 iältään 35–65-vuotiasta potilasta. Heistä puolelle tehtiin revenneen kierukan osapoiston sijaan lumekirurginen toimenpide. Vuoden kuluttua toimenpiteestä sekä lumeleikatut että normaalin kierukkaleikkauksen läpikäyneet pitivät toimenpidettä onnistuneena. Lumeleikatuista 96 prosenttia ja oikeasti leikatuista 93 prosenttia olisi valinnut saman hoidon uudelleen. Tästä voidaan päätellä, ettei kierukkaleikkauksella ole vaikutusta potilaan oireisiin. Suomessa on tehty vuosittain noin 10 000 tällaista polvileikkausta.

Tutkimukseen osallistuivat Hatanpään sairaala Tampereella, Kuopion yliopistollinen sairaala, Turun yliopistollinen keskussairaala, Jyväskylän keskussairaala ja Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri.

5. Millaiset kustannukset näistä leikkauksista on yhteiskunnalle?

Polven tähystystoimenpide maksaa noin 2 000, ja sitä edeltävä magneettitutkimus 500 euroa – lääkärikäynnit keskimäärin 150 euroa. Sairauslomasta aiheutuu työnantajalle ja yhteiskunnalle noin 300 euron menetys joka päivä. Noin kolmelle prosentille leikkauksesta tulee komplikaatio, kuten infektio tai laskimotukos. Niiden hoito lisää osaltaan kustannuksia.

Suomessa tuskin mikään tärkeä toimenpide jää tekemättä polvikierukkatoimenpiteen kustannusten vuoksi. Mutta koska terveydenhuollossa ja kuntataloudessa jaetaan niukkuutta, näiden leikkausten tarvetta tulisi pohtia kunnolla.

6. Miksi kierukan osapoistoja yhä tehdään?

Potilaat ovat tyytyväisiä toimenpiteen tulokseen. Myös lääkärit ovat tähän asti olleet sitä mieltä, että syy paranemiseen on toimenpiteessä. Loogisesti ajateltuna näin onkin: kun elimistöstä poistetaan tai korjataan rikkoutunut osa, sen toiminta paranee.

Tähystyksiä tehdään, koska tätä ennen niiden tarpeellisuuden kyseenalaistavia tutkimuksia ei juuri ole tehty. Oman tutkimuksemme lisäksi nivelrikkopolvien tähystyshoidosta on julkaistu lähiaikoina viisi hyvää tutkimusta. Niiden kaikkien lopputulos on sama: ikääntymisestä aiheutuva polvivaiva ei parane tähystämällä.

7. Tulevatko hoitokäytännöt Suomessa muuttumaan?

Tutkimuksemme tarkoituksena oli osoittaa, onko kierukkaleikkaus tehokas hoitomuoto, ja sitä se ei ole. Hoitokäytäntöjen pitäisi muuttua, mutta se vaatii aikaa. Asenteet muuttuvat hitaasti, ja osa potilaista ja lääkäreistä pitää polvikierukan osapoistoa edelleen hyödyllisenä toimenpiteenä.

8. Miten ikääntymiseen liittyviä polvinivelvaivoja pitäisi hoitaa?

Lihakset ovat polven paras iskunvaimennin. Niiden kunnosta huolehtiminen vähentää polven kuormitusta, tukee niveliä ja ehkäisee vääntövammoja. Lihaskuntoharjoittelu jää usein, sillä alussa se saattaa pahentaa oireita ja kivun kanssa harjoittelu tuntuu pahalta. Harjoittelua kannattaa jatkaa kivusta huolimatta – harjoitellessa tuntuva kipu ei polvea pahenna. Kipu kaikkoaa muutamassa kuukaudessa eikä se kiusaa ahkerasti treenannutta jatkossa yhtä usein kuin treenin laiminlyönyttä. Jos kipu on kovaa, sitä voi lieventää lääkkeellä ja kylmällä.

9. Voiko polvinivelen rappeutumista ehkäistä itse?

Perimä määrittää pääosin rappeuman laajuuden ja aikataulun, eikä perimälle voi mitään. Painon pitäminen kurissa hidastaa nivelrikkoa ja helpottaa myöhemmin sen oireita. Polveen kohdistuvien tapaturmien ehkäisy suojelee niveltä. Liikkujalla se tarkoittaa muun muassa paneutumista lajitekniikkaan, maltillista harjoittelua ja riittävää lämmittelyä ennen liikuntasuoritusta.

On turha pelätä, että kuntoliikunta kuluttaisi niveliä. Se on päinvastoin keino ehkäistä ja hoitaa nivelrikkoa, sillä se pitää rustot joustavina ja kimmoisina Liikunta on nivelissä kuin vesi pesusienessä, joka on kuivana koppurainen ja kova, mutta märkänä muovautuva.

10. Milloin kierukkaleikkaus on yhä tarpeen?

Sitä tarvitaan, kun alle 35-vuotiaalle tulee selvä tapaturma: hän kaatuu pyörällä tai vammautuu urheillessa, ja polvi tulee heti hyvin kipeäksi ja kenties turpoaa. Tällöin kyseessä voi olla kierukkarepeämän lisäksi nivelsidevamma tai murtuma. Näissä tapauk-sissa kierukka hoidetaan kiinnittämällä se takaisin paikoilleen. Lievempien vammojen jälkeen kannattaa aina odottaa paranemista ennen mahdollista toimenpidettä ainakin muutamien viikkojen ajan. Heti kivun helpotettua kannattaa aloittaa kuntoutus: liikelaajuuden ja voiman palauttaminen.

Asiantuntija Raine Sihvonen, kirurgian, 
ortopedian ja traumatologian erikoislääkäri, 
Hatanpään sairaala, Tampere.

Seura 06/2014

X