Miten aivot sopeutuvat työelämän vaatimuksiin ja muutoksiin? Näin vastaa aivotutkija

Työelämä muuttuu vauhdilla, mutta aivomme sopeutuvat muutokseen hyvin hitaasti. Jatkuva stressi ja uhka eivät sovi aivoille, ja liian vähäinen uni suorastaan tyhmentää meitä, tietää aivotutkija Minna Huotilainen.

Hetkellinen stressi sopii ihmisen aivoille. Jos työ on liian stressaavaa kovan kiireen tai vaikkapa jatkuvien yt-neuvottelujen takia, ihminen voi huonosti. Suomalaista työelämää rasittaakin erityisesti työntekijöiden kokema määrittelemätön henkinen stressi.

Sen vähentäminen ei onnistu, ellei ymmärretä, ettei ihmisen genetiikka muutu noin vain. Aivotutkija Minna Huotilaisen mukaan ihminen on toisaalta mestari sopeutumaan uuteen, toisaalta ei.

Miten jatkuva stressi vaikuttaa aivoihimme?

Nykyihmisellä on aivotutkijan mukaan yhä metsästäjä-keräilijän aivot. Ne kestävät lyhytaikaista stressiä. Kun esi-isämme kohtasivat esimerkiksi uhkaavan pedon, stressi auttoi heitä selviytymään vaaratilanteesta pakenemalla.

Sama lainalaisuus pätee edelleen. Pienet ja lyhytaikaiset stressitilanteet ovat jopa hyväksi aivoille, mutta viikkoja, kuukausia tai jopa vuosia kestävä stressi ei. Ei se metsästäjä-esi-isäkään paennut samaa petoa viikkokausia. Siihen hän ei olisi kyennyt.

Jatkuvan uhan alla elävän ihmisen elimistö voi huonosti. Somaattiset oireet, kuten sykkeen, verenpaineen ja verensokerin kohoaminen ja immuunijärjestelmän heikkeneminen, saavat aikaan sen, että ihminen käy ylikierroksilla. Metabolinen oireyhtymä, diabetes sekä tuki- ja liikuntaelinsairaudet voivat pahentua kestostressistä.

Stressi vaikuttaa heikentävästi ihmisen kykyyn käsitellä tietoa ja hallita kokonaisuuksia. Jatkuva stressi heikentää muistia, samoin uuden oppimista.

Huotilainen sanoo, että suomalainen työelämä maksaa kallista laskua siitä, että ihmisen työn tehokkuutta mitataan teollistumisen alkuajalta periytyvillä menetelmillä.

Mikä työssä kuormittaa aivoja eniten?

Aivotyön tuloksellisuutta ei voi mitata kuten aikanaan tehtaissa tehtiin. Innovatiivinen työ ei ala pillin vihellyksellä eikä sitä pidä arvioida käsien nopeudella.

Työ itse ei kuormita meitä ja meidän aivojamme. Meitä kuormittavat eniten ne esteet, joita työn tekemisen tiellä on.

Aivotyössä tarvitaan taukoja ja mahdollisuuksia innovointiin. Kun aivotyön tekijä joutuu tekemään monia asioita yhtä aikaa ja puurtamaan myös tehdasmaisten tehtävien parissa, yhtälö on typerä.

Eräs innovatiivisuutta arvostava yritysjohtaja sanoo, että jos halutaan pieniä tuloksia, kannattaa mitata pieniä asioita. Jos halutaan saada aikaan suurta ja uutta, pieniin asioihin ei kannata kiinnittää huomiota.

© ISTOCKPHOTO

Miksi oma työpiste on aivoille tärkeä paikka?

Hollantilaisessa hoitoalan yrityksessä annettiin sairaanhoitajien päättää, miten he työnsä järjestävät. Työn mielekkyys parani saman tien ja hoitotulokset olivat hyvät. Nyt tämä yritys on saanut lukuisia palkintoja ja sen palkkalistoilla on tuhansia sairaanhoitajia.

Työntekijä onkin usein itse paras asiantuntija. Kun päätökset työstä tehdään lähellä, se lisää työn mielekkyyttä.

Avokonttori ei ole välttämättä aivoille se paras ratkaisu. Taustahäly saattaa olla monille ihmisille pahasta. Etenkin sellainen taustalla kuuluva puhe, josta saa selvää, voi häiritä työntekoon keskittymistä.

Muisti on paikkasidonnainen. Työpaikalla tätä tietoa voisi hyödyntää. Muistin paikkasidonnaisuus periytyy metsästäjä-keräilijän aivoista. Metsästäjä-keräilijän pää oli täynnä karttoja, koska niitä tarvittiin elämässä selviytymiseen. ”Tässä paikassa olivat parhaat marjat”, muisteli esi-isä.

Samalla tavalla aivot auttavat meitä töissä. Oma työpiste voi olla tärkeä ja luoda tunnetta siitä, että olemme töissä tärkeitä.

Monilla työpaikoilla on pakko olla armeijamainen järjestys. Esimerkiksi sairaalan leikkaussalissa työstä ei tule mitään ilman sitä. Aivoille selkeys ja järjestys tekevät hyvää. Siksi työpaikalla kannattaa pitää yhteiset tavarat paikoillaan ja paperit kansioissa.

Kannattaa miettiä, millainen olo itselle tulee, kun astuu työpaikan ovesta. On myös hyvä miettiä, onko työminän ja kotiminän välillä iso ero. Paikka vaikuttaa paljon, mutta miten? Kun etsimme työksemme ratkaisuja asiakkaan ongelmiin, hyviä tuloksia saadaan menemällä hänen luokseen.

Mitä aivot tarvitsevat oppiakseen uutta?

Miltei kaikessa työssä pitää nykyään oppia uutta ja kestää jatkuvia muutoksia. Työssä kuuluukin etsiä uutta tietoa ja uusia ratkaisuja.

Enää töihin ei mennä tutkinto ja opinnoissa saatu tieto mukana, vaan työ on tiedon soveltamista. Kaikessa työssä ei edes ole yhtä oikeaa vastausta – esimerkiksi asiakaspalvelussa on usein lukuisia oikeita vaihtoehtoja.

Monessa työssä oppiminen onkin sen leimaavin piirre. Oppiminen on hyvä asia: se hidastuttaa aivojen vanhenemista.

Aivot oppivat ja omaksuvat uutta, mutta siihen ne tarvitsevat aikaa. Koulutuksissa tätä ei oteta ollenkaan tarpeeksi huomioon. Esimerkiksi, kun ihmisiä opetetaan käyttämään uusia ohjelmistoja, kouluttajien pitäisi tietää, mitä oppiminen on ja miten erilaiset ihmiset oppivat. Kouluttajilta pitäisikin vaatia nykyistä enemmän: heidän pitää osata opettaa ja heidän pitää ymmärtää, miten ihmiset ovat oppijoina erilaisia. Monilla on oppimisvaikeuksia ja myös se asia pitäisi ottaa huomioon.

Oppiminen ei sinänsä stressaa aivoja, mutta kurssien ja koulutusten paineet rasittavat.

Ihminen oppii lukuisien tutkimusten mukaan parhaiten positiivisessa ja kannustavassa ilmapiirissä.

Millä tavalla päiväunet tekevät hyvää?

Aivot tarvitsevat sekä lepoa että unta. Aivotutkijoiden mukaan yöllä alkaa aivojen toinen työpäivä. Nukkuessa aivot käsittelevät päivän aikana koettuja tunteita ja kokemuksia. Hyvä yöuni on tarpeen: opitut asiat painuvat pitkäkestoiseen muistiin nukkuessa.

Tuoreen tutkimuksen mukaan ihminen oppii uusia asioita erityisen hyvin, kun makuuhuoneessa on samanlainen tuoksu kuin luokkahuoneessa, jossa hän on opiskellut.

Aivotutkijat suosittelevat päiväunien ottamista. Noin 10–20 minuutin päiväunet lepohuoneessa tekevät aivoille hyvää. Monissa kulttuureissa päiväunia pidetään suuressa arvossa ja se on hyvä asia.

Liian vähäinen nukkuminen tyhmentää ihmistä ja näkyy hänen työnsä tuloksissa. Väsynyt ihminen on zombie, joka toimii kaavamaisesti kuin robotti.

© ISTOCKPHOTO

Miten ruokailu vaikuttaa aivoihin?

Ihmisen aivot tarvitsevat unen ohella liikuntaa ja hyvää ruokaa. Lukuisissa tutkimuksissa on todettu, että säännöllinen liikunnan harrastaminen, oli se sitten tanssia, salitreeniä tai juoksemista, vaikuttaa aivoihin ja jopa muuttaa niitä. Liikkuvan ihmisen aivot vanhenevat hitaammin kuin liikkumattoman.

Töissä kannattaakin harjoittaa taukoliikuntaa, jos kokee sen omakseen, tai tehdä kesken työpäivän muutamia kyykkyharjoituksia. Jatkuva istuminen on myrkkyä keholle mutta myös aivoille – kun ihminen istuu pitkään, aivot menevät zombie-tilaan, joka ei ole töiden kannalta ollenkaan paras mahdollinen.

Parhaat innovaatiot syntyvät silloin, kun niitä vähiten odottaisi. Aivot ratkovat ongelmaa tietoisuutemme ulkopuolella ja tarjoavat vastauksen esille, kun vähemmän aktiivisessa tilassa on vietetty aikaa pikku hetki, tunti tai kaksi.

Liikunta vähentää stressiä – ja vastaavasti hyvin stressaantunut ja ylikiireinen ihminen vähentää yleensä liikkumista.

Hyvä ravinto on aivoille ilon aihe. Suomalaisilla työpaikoilla on monesti tarjolla maukas ja terveellinen lounas, mutta tutkimusten mukaan ihmiset syövät kerralla liikaa. Aivojen kannalta viisainta olisi syödä monta pientä annosta päivän mittaan, silloin jaksaa parhaiten.

Jos aamupala ei maistu, kannattaa napsia silti jotakin suuhunsa jo aamulla. Aivojen kannalta kasvispitoinen, hitaista hiilihydraateista ja hyvistä kasvisrasvoista koostuva ruoka on parasta. Liiallinen sokerin syöminen sen sijaan ei virkistä aivoja.

Yksinkertaiset kotikonstit virkistävät aivoja parhaiten. Silti ne tuntuvat monesta aikuisesta vaikeilta.

Aivot kiittävät, kun ihminen syö, nukkuu ja liikkuu sopivasti.

Juttu on julkaistu Kotilääkärissä 1/2018.

Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti