Miten hikoilua voi vähentää?

Jaa artikkeliTilaa Seura
Hikoilu on liiallista silloin, kun se haittaa ihmisen arkea, sosiaalista elämää ja työntekoa. © Colourbox
Liikahikoilu haittaa pahimmillaan työtä ja ihmissuhteita. Kauneudenhoidosta tuttu keino auttaa.

1. Miten hikoilua voi itse hillitä?

Hikoilu on kehon keino säädellä lämpöään. Kun lämpötila kohoaa liikunnassa tai kuumeessa, keho pyrkii palauttamaan ruumiinlämmön normaaliksi lisäämällä hien eritystä.

Ihminen hikoilee ilman fyysisiä ponnistelujakin. Ihollamme on kaikkiaan 2–3 miljoonaa hikirauhasta. Eniten niitä on kasvoissa, kainaloissa, kämmenissä ja jalkapohjissa. Normaalisti ne erittävät puolesta litrasta kahteen litraan hikeä päivässä, mutta tämä hiki haihtuu iholta lähes huomaamatta. Tällaisen hikoilun hoitoon riittävät deodorantit, joiden vaikutus perustuu niiden hajua peittäviin ominaisuuksiin sekä hien sisältämien bakteerien kasvun vähentämiseen. Hien haju syntyy, kun bakteerit hajottavat hiessä olevia valkuaisaineita.

Elleivät deodorantit riitä, turvaudutaan apteekin perspirantteihin. Ne sisältävät alumiinisuoloja, jotka estävät hien eritystä muodostamalla tilapäisen, geelimäisen tulpan hikirauhasten suulle. Perspirantteja käytetään iltaisin kahden kolmen päivän välein muutama viikko, jonka jälkeen käyttö harvennetaan kertaan viikossa. Valitettavasti perspirantit ärsyttävät joidenkin ihoa.

Jos alumiinisuoloja sisältävät tuotteet eivät ulkoisesti käytettynä vähennä hikoilua riittävästi, on hyvä lähteä lääkärin vastaanotolle.

2. Onko liikahikoilu vaarallista?

Arviolta prosentti suomalaisista kärsii liikahikoilusta. Se ei ole vaarallista, mutta se saattaa olla kiusallista. Hikoilu on liiallista silloin, kun se haittaa ihmisen arkea, sosiaalista elämää ja työntekoa. Kun kädet hikoavat voimakkaasti, auton ratin käsittely on hankalaa. Liikkumisesta menee nautinto, jos treenin aikana pitää vaihtaa vaatteita useaan kertaan. Hiki kuluttaa vaatteita.

Taipumus liikahikoiluun on voimakkaasti periytyvä ominaisuus.

3. Voiko kova hikoilu olla merkkinä sairaudesta?

Varsinkin äkillisesti alkanut liikahikoilu voi kieliä sairaudesta. Hikoilu saattaa liittyä moniin sairauksiin, mutta erityisesti erilaiset tulehdustilat, paniikkihäiriö, verensokerin vaihtelut, kilpirauhasen liikatoiminta sekä muut aineenvaihdunnan sairaudet voivat aiheuttaa lisääntynyttä hieneritystä. Kasvoilla läiskäinen punoitus ja hikoilu voivat olla ensioireita ruusufinnistä tai vaihdevuosista – tosin vaihdevuosihikoilu on puuskittaista. Jotkut lääkeaineet, kuten mielialalääkkeet saattavat lisätä hikoilua.

4. Miksi jännitys kostuttaa kädet?

Osa hikirauhasista on tahdosta riippumattoman sympaattisen hermoston säätelyn alaisia, minkä vuoksi voimakkaat tunne-reaktiot ja jännitys saattavat kostuttaa käsiä. Niin voi käydä, vaikka henkilö näyttäisi muuten täysin rauhalliselta.

Voimakkaat mausteet, kuten chili, saattavat nostaa hikikarpalot otsalle tai ylähuulen alueelle, mutta tämäkään ei ole vaarallista.

5. Onko hikoiluun lääkkeitä?

Hikoilua hoidettiin ennen antikolinergisilla lääkkeillä. Niistä on pitkälti luovuttu, sillä niillä on runsaasti sivuvaikutuksia, kuten suun kuivuminen, virtsaamisvaikeudet ja näköhäiriöt. Ne eivät myöskään olleet kovin tehokkaita. Nykyään liikahikoilun hoitoon on tehokkaampia hoitomuotoja.

6. Mikä on iontoforeesi?

Iontoforeesi on erityisesti kämmenten ja jalkapohjien liikahikoiluun soveltuva hoitomuoto, jossa hoidettavia alueita pidetään vesialtaassa, johon johdetaan sähköä, heikkoa tasavirtaa. Vaikutus perustuu sähkövirran hikirauhasia tukkeuttavaan ominaisuuteen. Hoito kestää 30 minuuttia kerrallaan, ja ensimmäisten kolmen viikon ajan sitä annetaan useita kertoja viikossa. Jotta tulos säilyisi, jatkossa hoitoa annetaan 10–11 päivän välein.

Iontoforeesi on hyvä hoito eikä sillä ole sivuvaikutuksia. Laitteen voi hankkia kotiinkin, mutta sen käyttö vaatii melkoista sitoutumista.

7. Miten pistohoidot auttavat?

Botuliinitoksiini- eli botox-hoito on tällä hetkellä tehokkain hoitomuoto erityisesti kainaloiden ja kämmenpohjien liikahikoiluun. Pistoksina annosteltava hoito tapahtuu ihotautilääkärin tai esteettisiin pistoshoitoihin erikoistuneen lääkärin vastaanotolla. Hoidettavalle alueelle useana pienenä pistoksena annosteltu botuliinitoksiini estää hien erityksen hikirauhasista tilapäisesti – botox laittaa hikirauhaset lepotilaan. Hoidon vaikutus alkaa viikon sisällä pistoksista, ja sen teho kestää keskimäärin seitsemän kuukautta.

Hoidolla ei ole sivuvaikutuksia mahdollisten pienten mustelmien ja hetkellisen pistokivun lisäksi.

8. Korvaako Kela pistoshoidon?

Botuliinitoksiini on arvokasta. Koska pistoshoidon antaa liikahikoilun diagnostiikkaan ja hoitoon perehtynyt lääkäri ja hoito suunnataan kainaloihin, se kuuluu Kela-korvauksen piiriin. Tällöin hoitoon ei myöskään lisätä arvonlisäveroa.

Kela-korvaus edellyttää, että ennen pistoshoitoa lääkäri on poissulkenut liikahikoilua aiheuttavat mahdolliset sairaudet ja että muut hoitovaihtoehdot eivät riitä.

Botuliinitoksiinihoito aloitetaan keskussairaaloissa ja jatkohoito tapahtuu yksityissektorilla.

9. Mitä uusia tapoja on hoitaa liikahikoilua?

Mikroaalloilla tapahtuva hikirauhasten käsittely on uusin tapa hoitaa kainaloiden liikahikoilua. Siinä elektromagneettisen lämpöenergian avulla saadaan hoidetun alueen hikirauhaset vähentämään toimintaansa. Hoito voidaan toistaa kolmen kuukauden välein.

Hoitomuoto on sen verran uusi, että näyttö sen pitkäaikaisvaikutuksista puuttuu.

10. Onko parantavaa hoitoa olemassa?

Liikahikoilun hoitoon on käytetty myös stressihermon katkaisua. Leikkauksessa osaa hikirauhasten toimintaa säätelevästä hermorungosta vaurioitetaan pysyvästi, jolloin tämän rungon hermottama alue ei enää eritä hikeä. Leikkaus on eri hoitomuodoista periaatteessa ainoa, joka parantaa liikahikoilun.

Vaikka leikkausmenetelmät ovat parantuneet, leikkauksessa on aina riskinsä: kolmasosa leikatuista onkin tyytymättömiä hoitotulokseen. Leik- kauksessa käsitellään hermostoa, johon kajoamisella voi olla arvaamattomia sivuvaikutuksia. Joillain potilailla hikoilu vaihtaa leikkauksen jälkeen paikkaa ja siirtyy vaikkapa käsistä selkään tai niskaan.

Liikahikoilu alkaa tyypillisesti murrosiässä, mutta se hiipuu yleensä iän myötä. Aineenvaihdunta hidastuu tavallisesti kuusissakymmenissä siten, ettei liikahikoilua tarvitse enää hoitaa.

Asiantuntijana Tomi Miettinen, esteettisiin pistoshoitoihin erikoistunut lääketieteen lisensiaatti, Bulevardin klinikka, Helsinki.

X