Miten oppii tunnistamaan ruoan piilosuolan? Tarkistimme kolme väitettä suolasta

Piilosuolan lähteet on tärkeää opetella tunnistamaan

Totta. Suurin osa päivittäisestä suolasta tulee ruoista, joihin suola on lisätty jo valmiiksi. Sellaisia ovat esimerkiksi leipä, juusto, makkara ja leikkeleet.

Suomalaiset ovat todellista leipäkansaa, ja siksi voileivistä kertyvä suolan määrä voi olla todella suuri. Lisäksi suolaa saadaan paljon lämpimistä aterioista, etenkin valmisruoista.

Piilosuolan pystyy parhaiten välttämään, kun kokkaa ateriat itse, valitsee vähemmän suolaa sisältäviä tuotteita ja laittaa leivän päälle kasviksia leikkeleiden sijaan. Vähäsuolaiset vaihtoehdot tunnistaa Sydänmerkistä.

Suola kannattaa lisätä jo kokkauksen alkuvaiheessa

Tarua. Suola kannattaa aina lisätä ruoanvalmistuksen loppuvaiheessa, jotta sen maku tuntuu voimakkaammin.

Kun suolan lisää esimerkiksi keittoihin tai kastikkeeseen loppuvaiheessa, se ei ehdi imeytyä raaka-aineisiin vaan jää liemeen. Silloin vähempi suolan määrä saa ruoan maistumaan sopivan suolaiselta.

Monet lihat ja kalat voi pintamaustaa suolaripauksella vasta ruokapöydässä.

Suolan käyttöä on helpompi vähentää, kun sen tekee pikku hiljaa

Totta. Tutkimuksissa on havaittu, että suolan käyttöä voi vähentää 20–25 prosenttia ilman, että makueroa huomaa. Sitä kannattaa hyödyntää ruoanlaitossa. Jos reseptissä käsketään lisäämään teelusikallinen suolaa, sitä kannattaakin lisätä vain kolme neljäsosaa. Muu perhe ei todennäköisesti huomaa mitään eroa.

Ruoanlaitossa kannattaa myös ottaa mittalusikat apuun. Niiden avulla suolan määrän mittaaminen on huomattavasti tarkempaa kuin teelusikalla, jonka kokoa on usein vaikea arvioida.

Lue myös: Maistuuko tirisevä äijämättö? Vähennä rasvaa – näin vaihdat herkut terveellisempiin vaihtoehtoihin