Miten peräpukamia hoidetaan?

Jaa kaverilleTilaa Seura
Joka toinen ihminen kärsii joskus peräpukamista. Elämäntapojen muuttaminen voi auttaa, kun haluaa pukamista pysyvästi eroon.

1. Ketkä peräpukamista kärsivät?

Joka toisella yli 50-vuotiaalla on ollut peräpukamia jossain elämänsä vaiheessa. Luku on peräisin kyselytutkimuksesta, joten mukana ovat myös ne, jotka eivät ole käyneet vaivan takia lääkärissä. Pukamat ovat siis varsin yleinen vaiva.

Peräpukamien tyyppiset kulumis- ja rappeumasairaudet alkavat vaivata yleensä 40 ikävuoden jälkeen. Pukamia esiintyy eniten 45–65 -vuotiailla, mutta ne voivat vaivata myös nuoria. Ne ovat miehillä ja naisilla yhtä yleisiä. Naisille peräpukamia ilmaantuu tyypillisesti raskauden aikana, mikä luultavasti johtuu laskimoverenkierron häiriintymisestä.

2. Mistä peräpukamat syntyvät?

Kun peräaukkoa tiivistävien anaalityynykkeiden tukikudos rappeutuu ja hajoaa, anaalityynyke pääsee työntymään peräaukkokanavaan, missä se haavautuu ja alkaa vuotaa verta.

Tukikudoksen hajoaminen johtuu yleensä mekaanisesta ärsytyksestä, kuten runsaasta ponnistelusta ulostaessa. Epäsäännöllinen suolen toiminta, kuten ummetus ja ripuli ovat riskitekijöitä. Ummetusta poteva ponnistelee paljon, mutta niin myös ripuloiva, jos hän joutuu käymään ulostamassa vaikka kymmenenkin kertaa päivässä.

3. Vaikuttavatko elämäntavat perä­pukamien syntyyn?

Liian vähäinen liikunta, vähäinen kuidun saanti ja vähäinen nesteen juominen altistavat peräpukamille. Peräpukamat ovat herkästi uusiutuva vaiva, mutta elämäntapojen korjaaminen voi auttaa pääsemään niistä eroon pysyvästi.

Peräpukamien ehkäisemiseksi nestettä tulisi juoda pari litraa päivässä ja liikkua kannattaisi joka päivä. Kuitupitoisten ruokien, kuten kasvisten ja täysjyväviljojen määrä ruokavaliossa tulisi pitää riittävänä. Kuidun saantia voi täydentää kuituvalmisteilla, kuten psylliumilla, jota saa apteekkien lisäksi myös tavallisista marketeista.

Ponnistelun vähentämiseksi kannattaisi välttää turhaa pöntöllä istuskelua. Ihminen lienee ainut nisäkäs, joka viettää aikaa ulostamisen yhteydessä. Eläimet hoitavat asian ja jatkavat matkaa.

4. Ovatko peräpukamat elintasosairaus?

Siitä ei ole varmaa tietoa. Tutkimusten mukaan valkoinen ihonväri, korkea sosiaalinen asema ja länsimainen ruokavalio lisäävät peräpukamia, mutta tulos voi johtua osin siitä, että korkean elintason maissa ihmiset hakeutuvat herkimmin tutkimuksiin.

Se tiedetään varmasti, että pukamat eivät ole mikään modernin ajan vitsaus. Niistä löytyy merkintöjä jo muinaisten egyptiläisten kirjoituksista.

5. Mistä tietää kärsivänsä juuri peräpukamista?

Tyypillisiä oireita ovat kutina, kirvely, kipu ja verentulo paperiin ulostamisen jälkeen. Toisaalta samanlaisia oireita voivat aiheuttaa myös muut sairaudet, kuten peräaukon haavaumat eli fissuurat, mätää erittävät tunnelit eli fistelit, paise, haavainen paksusuolentulehdus, ihosairaudet ja syöpäkasvaimet. Pelkkien oireiden perusteella diagnoosin tekeminen voi olla vaikeaa lääkärillekin, mutta nähdessään tyypilliset peräpukamat lääkäri kyllä tunnistaa ne.

Kun anaalityynykkeet ärtyvät, ihminen voi myös tuntea ulostamisen tarvetta, vaikkei ulostetta ole tulossa. Peräsuolen anaalityynykkeet huolehtivat osaltaan pidätyskyvyn hienosäädöstä ja niissä olevat hermopäätteet kertovat, onko tulossa kovaa vai löysää ulostetta, vai kenties ilmaa. Pukamien oireena voi olla myös paineen tunne.

6. Voiko pukamavaivan todeta itse?

Peräpukamat luokitellaan asteikolla 1–4. Jos pukaman tuntee itse sormella, on kyse jo pitkälle edenneestä 3–4 -luokan pukamasta.

1-luokan pukamat ovat peräsuolen sisällä ja oirehtivat vuotamalla verta. 2-luokan pukamat työntyvät ulos ulostaessa, mutta ne vetäytyvät itsestään takaisin sisään. 3-luokan pukamat työntyvät ulos, mutta ne pystyy vielä painamaan sisään. 4-luokan pukamat eivät ole enää sisään painettavissa. Parasta on antaa lääkärin tehdä diagnoosi.

7. Milloin kannattaa lähteä lääkäriin?

Jos vessapaperiin jää aivan satunnaisesti pari pisaraa verta, ei ole syytä huoleen, mutta jos verta tulee useana päivänä viikossa, kannattaa hakeutua tutkimuksiin viivyttelemättä. Jos verta tulee niin paljon, että täytyy käyttää suojia alushousuissa, on ehdottomasti käytävä lääkärissä.

On aika yleistä, että potilaat arastelevat lääkäriin hakeutumista. Peräpukamat ovat intiimi ongelma, joten on luonnollista, että siihen liittyy nolouden tunteita, mutta lääkärin näkökulmasta nolostelu on turhaa.

8. Millaisia tutkimuksia lääkäri tekee?

Jos potilas on nuori ja muutoin terve, eikä suvussa ole esiintynyt suolistosairauksia nuorella iällä, yleensä riittää lyhyellä tähystimellä tehtävä peräsuolen tähystys vastaanotolla. Jos ikää on yli 40, suositellaan koko paksusuolen tutkimusta tähystimellä. Samaa suositellaan myös nuorille, jos oireet jatkuvat.

Tärkeintä on varmistaa, ettei kyse ole jostakin muusta, kenties vakavammasta, sairaudesta. Esimerkiksi haavainen paksusuolentulehdus vaatii aivan erilaista hoitoa kuin peräpukamat.

9. Miten peräpukamat voivat pahimmillaan haitata elämää?

Pukamat eivät koskaan uhkaa henkeä, mutta useimmiten ne ovat kiusallisia ja haittaavat päivittäistä elämää. Etenkin istumatyö voi käydä hankalaksi, jos peräaukon alueella tuntuu polttelua ja kipua. Harvoin pukamat kuitenkaan aiheuttavat tilapäistäkään työkyvyttömyyttä. Erittäin harvoissa tapauksissa ihminen menettää pukamavuodon takia niin paljon verta, että verenvuoto aiheuttaa anemiaa.

10. Millä muilla tavoin pukamia voi hoitaa?

Suihkuttelu, istumakylvyt ja hyvä alapään hygienia auttavat. Vaivaa voi hoitaa myös apteekista saatavilla paikallishoitovalmisteilla, kuten pukamapuikoilla, joissa on puuduttavia aineita. Niitä ei kuitenkaan pidä käyttää jatkuvasti, koska niissä on myös kortiso-nia, joka voi pitkään käytettynä aiheuttaa peräaukon ihon ohenemista sekä hankalahoitoisen kroonisen kutinan.

Etelä-Euroopassa ja Kaukoidässä vaivaa hoidetaan suun kautta otettavilla tai peräaukkoon laitettavilla flavonoidituotteilla, mutta niitä ei Suomessa pidetä käypänä hoitona, koska tutkimusnäyttö niiden hyödyistä on melko hataraa. Toisaalta ei ole näyttöä myöskään valmisteiden haitallisuudesta.

Useimmiten peräpukamat paranevat ajan kuluessa, mutta jos elämäntapamuutokset ja paikallishoito eivät auta, pukamia voidaan “hirttää” pois kumilenkeillä. Hoito voidaan toistaa kolmesta neljään kertaa noin kuukauden välein. Noin viidenneksessä tapauksista tämäkään ei auta, ja pukamat joudutaan leikkaamaan. Leikkaus tehdään yleensä selkäydinpuudutuksessa tai nukutuksessa. Leikkaustavat vaihtelevat sairaalan ja kirurgin mukaan.

Asiantuntijana Juha Rinne, vatsaelinkirurgi, Päijät-Hämeen Keskussairaala

Seura 30/2014

X