Mullistuuko terveysturismi?

Jaa artikkeliTilaa Seura
Suomalaiset eivät ole kovin innokkaita hakemaan hoitoa ulkomailta. EU:n potilasdirektiivin mukaan potilaat voivat vapaasti hakea hoitoa toisesta jäsenmaasta.

1. Miksi suomalaiset hakeutuvat hoitoon ulkomaille?

Suomalaiset eivät kovin laajasti hakeudu hoitoon ulkomaille. Eläkeläiset, jotka asuvat aurinkorannoilla, käyttävät luonnollisesti paikallisia palveluja, ja Torniojokilaaksossa hakeudutaan jonkin verran hoitoon rajan yli kotimaan pitkien etäisyyksien vuoksi. Merkittävä erikoisryhmä ovat esteettistä kirurgiaa Virosta hakevat, mutta sen yleisyydestä ei ole tarkkoja tilastoja. Kaukomailla esteettistä kirurgiaa käydään teettämässä vähän. Suurta kasvua potilasmäärissä ei ole viime vuosina tapahtunut, mutta syksyllä voimaan tuleva potilasdirektiivi, jonka mukaan EU-kansalaisilla on mahdollisuus hakeutua hoitoon vapaasti EU:n sisällä, voi muuttaa tilannetta.

2. Hakevatko suomalaiset ulkomailta enemmän lääketieteellistä kuin esteettistä hoitoa?

Tilastoa ei ole, mutta todennäköisesti ihan tavallista hoitoa haetaan enemmän kuin esteettistä. Esteettistä kirurgiaa ei ole paljon, vaikka mediasta sellaisen kuvan ehkä saakin. Kela ei korvaa sitä, eivätkä määrät näy sen vuoksi tilastossa.

3. Missä maissa hoidon laatuun voi luottaa?

Maittain listaa on mahdotonta tehdä. Joka maassa on sekä tasokkaita hoitolaitoksia että niitä, joihin ei turistina pitäisi mennä. Suomalaisella potilaalla on usein myös erilaiset odotukset hoidosta kuin jollain muunmaalaisella. Pohjoismaissa on esimerkiksi totuttu tiettyyn, ammattimaiseen hoitokulttuuriin, jossa ei ole mitään ylimääräistä. Samantyyppinen kulttuuri on esimerkiksi Yhdysvalloissa, Sveitsissä ja Englannissa. On silti riski mennä paikkaan, josta kenelläkään tutulla ei ole kokemusta. Monissa maissa kuten Ruotsissa, Hollannissa ja Britanniassa terveydenhuollon yksiköistä pidetään valtakunnallista laatutilastoa, mutta usein tilastot ovat maallikolle vaikeasti ymmärrettäviä.

Jos hoitoon haluaa ulkomaille, kannattaa käyttää apuna asiantuntijaa, vaikkapa lääkäriä, joka voi selvittää, onko tilastotietoa hoitolaitoksesta saatavilla ja mitä tieto merkitsee potilaan kannalta.

4. Millaisia vaaroja terveysturismiin liittyy?

Oudossa paikassa ja vieraassa kulttuurissa voi tulla kommunikaatio-ongelmia. Lisäksi hoitava lääkäri lähtee usein potilaan hoidossa aika tyhjästä: kaikkia potilaan taustatietoja ei välttämättä ole käytettävissä. Kustannukset kannattaa selvittää etukäteen ja jättää pelivaraa myös riskeille ja komplikaatioiden hoitokustannuksille. Lisäksi potilasvahinkojen korvausjärjestelmät eri maissa ovat kirjavia. Jos lähtee hoitoon ulkomaille, on syytä etukäteen tarkastaa, miten tilanne hoidetaan, jos tulee ongelmia. Suomalainen potilasvakuutus ei päde muualla kuin Suomessa.

5. Onko terveysturismilla vaikutusta antibiooteille vastustuskykyisten bakteerien syntymiselle?

Se on todellinen riski. Potilaiden liikkuvuuteen liittyy aina riski, että antibiooteille vastustuskykyiset bakteerit leviävät. Meillä tilanne on hyvässä kontrollissa, mutta monissa maissa, kuten Britanniassa, tilanne on niin paha, että sitä vaikea enää korjata. Myös Suomessa on olemassa riski, että vastustuskykyiset bakteerit lisääntyvät, kun EU:n direktiivimuutos tuo ulkomaalaisia meille hoitoon.

6. Miten paljon terveysturismi kuormittaa suomalaista terveydenhuoltoa?

Ulkomaalaisten potilaiden määrät Suomessa ovat toistaiseksi vähäisiä. Kysymys on yleisimmin päivystystilanteista, jolloin potilaat hoidetaan hoidon tarpeen kiireellisyyden ei kansalaisuuden perusteella. Yksityisellä puolella on yrityksiä, jotka ovat rakentaneet liiketoimintansa terveysturismin varaan. Bisneksessä on haluja lisätä terveysturismia entisestään. Terveysturismi on tulevaisuutta, ja se voi alkaa kasvaa nopeastikin. Ulkomailla hoidoissa käyvät suomalaisetkaan eivät kotimaassa kuormita terveydenhuoltoa. Esimerkiksi HUS:in alueella on hoidettu vain yksittäisiä potilaita, jotka ovat saaneet komplikaatioita Viron hoidoissa.

7. Minkä verran ulkomaalaiset hakeutuvat hoitoon Suomeen?

HUS:issa hoidetaan vuosittain alle 2 000 ulkomaalaista potilasta. Määrä on pieni verrattuna siihen, että kaikkiaan hoidetaan noin puoli miljoonaa potilasta vuodessa. Suurin osa ulkomaalaisista potilasta on päivystyspotilaita, joukossa on paljon Helsingissä käyviä turisteja tai esimerkiksi Suomessa työskenteleviä virolaisia. Lasku heidän hoidostaan lähtee Kelan kautta kotimaahan. Yksityisillä lääkäriasemilla käyvien ulkomaalaisten määrä ei ole tiedossa. Yksityiset lääkäriasemat ovat markkinoineet esimerkiksi venäläisille eniten syöpähoitoja ja sydän- ja verisuonitauteihin liittyviä hoitoja. Suomen syöpähoito on korkeatasoista, ja Venäjällä tupakointi on yleistä, siksi myös syövän esiintyvyys on siellä korkealla.

8. Voiko toisen maan kansalainen ohittaa suomalaisen hoitojonossa?

Kyllä. Potilaita hoidetaan hoidon kiireellisyyden ei kansalaisuuden perusteella. Ennen lakimuutosta ulkomaalaiset eivät pääse julkisen terveydenhuollon kiireettömään hoitoon. Ensi syksynä voimaan tuleva direktiivi potilaan vapaasta liikkuvuudesta oikeuttaa muista EU-maista tulevat potilaat hakemaan terveyspalveluita Suomesta. Direktiivi velvoittaa kohtelemaan heitä kuin oman kunnan asukkaita. Ulkomailta Suomeen tulevan potilaan on päästävä kunnalliseen terveydenhuoltoon samassa ajassa ja samoin edellytyksin kuin kunnan asukkaiden. Potilas maksaa itse hoidon todelliset kustannukset ja hakee niihin jälkikäteen korvausta kotimaastaan.

9. Milloin suomalaiset voivat hakea hoitoa muista EU-maista?

Potilasdirektiivin mukaan EU:n kansalainen voi hakeutua vapaasti hoitoon toiseen jäsenmaahan. Viranomainen voi kieltää matkan vain erittäin pätevästä syystä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että jos esimerkiksi jono leikkaukseen on suomalaisen potilaan mielestä kotimaassa liian pitkä, hän voi hakeutua leikkaukseen vaikkapa saksalaiselle yksityisklinikalle.

10. Mitä hoito muussa EU-maassa maksaa?

EU-kansalaisen kotimaa on velvollinen korvaamaan kustannukset samalla perusteella kuin jos hoito olisi annettu kotimaassa. Matkakustannuksista potilas vastaa itse ja saa niihin Kelan taksan mukaisen korvauksen. Kustannusvastuun jakamisesta kunnan ja valtion välillä ei ole vielä päätetty, samoin kuin on päättämättä, maksaako hoito esimerkiksi Saksassa potilaalle saman verran kuin julkisella puolella kotimaassa vai maksetaanko hänelle yksityisen puolen hoidosta vain Kela-korvaus.

Asiantuntijana Lasse Lehtonen, hallintoylilääkäri, Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri.

Seura 15/2013

X