Nivelrikon ankara kipu saatiin kuriin leikkauksella

Jaa kaverilleTilaa Seura
Kaija Vänni joutui jäämään pois työelämästä 57-vuotiaana. Nykyään elämään tuo sisältöä muun muassa SPR:n ja seurakunnan vapaaehtoistyö, joihin hän osallistuu vointinsa sallimissa rajoissa. © Rami Marjamäki/otavamedia
Nivelrikko teki Kaija Vännin elämästä niin kivuliaan, että hän menetti yöunet ja masentui. Nivelleikkaus toi uutta toivoa.

Nivelrikko ei ole vienyt nokialaisen Kaija Vännin, 62, käsistä puristusvoimaa, mutta kipu on rajoittanut elämää monella tavalla. Heinäkuussa tehty uudenlainen leikkaus antoi toivoa kivuttomuudesta.

Tähän havahduin

Ensimmäiset nivelrikon oireet tulivat sormiini 30 vuotta sitten. Työskentelin vaatetusalan opettajana, ja etusormeni alkoivat vääntyä sisäänpäin ja kipeytyä.

Vaikka kipu vuosien varrella eteni esimerkiksi varpaiden niveliin ja hankaloitti työntekoa, sen kanssa tuli toimeen. Rannekkeet käsissä ja säärystimet jaloissa toivat helpotusta olooni. Opettelin käyttämään leveälestisiä kenkiä, joissa varpailla oli tarpeeksi tilaa. 2005 jäin osatyökyvyttömyyseläkkeelle. Työterveyslääkärin kautta sain kipulääkityksen.

Psykiatrin vastaanotolla

12 vuotta sitten säryt ottivat vallan ja veivät yöuneni. Nivelten kipu tuntui usein käsivarsissa ja polvissa asti, ja työssäkäynti oli hankalaa. Minun oli kivun takia tukala tarttua esimerkiksi kylmiin ovenkahvoihin, eivätkä jalkani kestäneet pitkiä kävelymatkoja.

Muutamaa vuotta aiemmin minulle oli todettu keuhkosairaus. Tämän takia olin kortisonihoidossa, joka rauhoitti keuhkojeni tilannetta, mutta saattoi hankaloittaa nivelrikkoa.

Hankaliin nivelsairauksiin liittyy usein masennusta, mutta asiasta vaietaan. Psyykkisiä oireita ei saisi vähätellä, eikä niissä ole mitään hävettävää.

Kun hakeuduin keväällä 2003 lopulta yksityiselle psykiatrille, hän tunnisti kivuista johtuvan unettomuuteni, väsymykseni ja ahdistukseni masennukseksi. Lääkkeiden avulla sain kiinni unirytmistäni. Kivut alkoivat helpottaa ja hakeuduin terapiaan.

Kaksi vuotta myöhemmin vaadin päästä neurologin vastaanotolle. Sain kroonistuneeseen kipuun uuden lääkityksen ja pystyin jättämään masennuslääkkeet pois.

Leikkauksiin

Pahimmillaan nivelkipuni oli seitsemän vuotta sitten. Tuolloin käynnistyi prosessi, jonka tuloksena jäin lopulta eläkkeelle 57-vuotiaana keväällä 2011.

Tunsin syyllisyyttä ja riittämättömyyttä, vaikka tiesin, ettei muuta vaihtoehtoa ollut. Esimerkiksi istumiseni ja muut staattiset liikkeet olivat helposti kipeytyvän lonkan takia hankalia. Sen takia jouduin jättämään väliin myös monet vapaa-ajan menot, kuten teatterit ja konsertit.

Lonkan nivelrikkoni leikattiin syyskuussa 2013, ja nykyään jalkani toimii hyvin.

Nivelyhdistyksen vertaistukitoiminta on ollut minulle tärkeää. Keväällä 2016 olin yhdistyksen laivaristeilyllä ja kuulin biohajoavasta RegJoint-sorminivelimplantista.

Heinäkuun puolivälissä käsikirurgi operoi vasemman käteni peukaloa päiväkirurgisesti. Käteni on jo lähes kivuton, mutta toki vielä voimaton. Sitä pitää kuntouttaa. Toivon, että voisin kuntouduttuani esimerkiksi pyöräillä sekä tarttua kivutta kävelysauvoihin ja lukea, kuten ennen. Toinen käteni leikataan mahdollisesti ensi keväänä kunhan tämä tänä kesänä leikattu on kuntoutunut rauhassa.

Tässä ja nyt

Sain olla pitkään perusterve ilman lääkkeitä tai sairauksia. Ehkä siksi en ole sairauksista katkera: monella ikäiselläni on omat kremppansa, minulle tuli nämä.

Kivun kanssa myös oppii elämään. Autoa ajaessa joudun aina pukeutumaan suojaavasti, koska ilmastoinnin veto tuntuu pahalta. Kun jouduin vuosia sitten jättämään avantouintiharrastuksen, löysin tilalle vesijumpan. Paikallisen Pirkan opiston joogassa ohjaaja räätälöi liikkeitä, joita voin tehdä.

Talvisin pyrin matkustamaan aurinkoon. Jo lentokoneessa tunnen kivun hellittävän. Nivelrikon myötä olen oppinut nauttimaan hellepäivistä, talven kylmyys ei tunnu nivelissä hyvältä. Keväisin toivon lämmintä ja pitkää kesää.

X