Kompastui pikikattilan kanssa – hurjat palovammat kasvoissa korjattiin kasvoleikkauksella

Jaa kaverilleTilaa Seura
© sampo korhonen/OTAVAMEDIA
Työtapaturma mullisti Atte Sarkiman elämän kuukausiksi. Toipuminen vaati sekä kehon että mielen hoitamista.

Atte Sarkima, 45, oli tottunut työskentelemään raitiovaunukiskojen saumausaineen, kumibitumin, kanssa, joten hän ymmärsi, miten aine käyttäytyy. Se tieto osoittautui elintärkeäksi, kun hehkuvan kuuma neste roiskui hänen kasvoilleen.

Onnettomuus yllätti

Olin raitiovaunukiskotöissä kuumana kesäpäivänä 2015 ja täyttänyt juuri uuden sangollisen 5 000 litran pikipadasta, kun kompastuin. Yli 200-asteinen kumibitumi roiskui päälleni. Polttava musta massa lensi kasvoille suojakypärän visiirin raosta. Myös kämmenselät saivat osansa.

Olen treenannut mielenhallintaa kamppailulajien parissa viimeiset 20 vuotta. Tajusin, että nyt ei ole varaa joutua paniikkiin. Kaadoin vissypullollisen päälleni ja käskin kahta työkaveria hakemaan lisää jääkylmää vettä läheiseltä huoltoasemalta, ennen kuin ambulanssi ehtii paikalle.

Ensiavussa

Tapaturma-asemalla haavojani käsiteltiin lääkkeellisellä hunajalla, ennen kuin kumibitumia alettiin irrottaa. Se vei mukanaan jonkin verran ihoa.

Minut siirrettiin tehohoitoon palovammaosastolle, jossa sain kuulla kärsiväni toisen ja kolmannen asteen palovammoista. Näköni säästyi kuin ihmeen kaupalla.

Olin melkoinen näky, kun pää oli kauttaaltaan siteiden peitossa. Haavat vuosivat kudosnestettä, joten siteitä vaihdettiin monesti päivässä. Sain lääkkeitä kipuun ja tulehdukseen.

Toisena yönä turvotus nousi niin, että silmät menivät umpeen ja hengitystiet lähes tukkoon. Rauhoittava lääke helpotti tukalaa oloa.

Näin palovammat kasvoissa hoidettiin

Palovammat kasvoissa korjattiin kahdessa eri leikkauksessa, joissa kasvot hiottiin sileiksi. Lisäksi reiden sekä käsivarren ihosiirteistä muotoiltiin uusi kämmenselkä, korva, nenänpää ja silmäluomi.

Kun pääsin vihdoin kotiin, alkoi uudenlainen helvetti. Tuore iho ei kestänyt lainkaan auringonvaloa, joten pysyttelin enimmäkseen sisällä keskellä kesää. Söin parhaimmillaan 23 erilaista pilleriä päivässä ja lotrasin mitä erikoisimmilla voiteilla, joiden tarkoitus oli pitää iho kosteana.

Leikatut kasvot olivat alkuun järkytys sekä itselle että muille. Ihmisten ilmoille lähteminen jännitti ja hävetti, mutta ventovieraiden tuijotus myös suututti. Jotkut kavereista totesivat, että eihän sinulle käynyt kuinkaan, mikä tuntui vammojeni vähättelyltä.

Huomasin haluavani eristäytyä ja aloin kyseenalaistaa vointiani: oliko pääni sittenkään niin kasassa kuin luulin? Psykiatri vahvisti ajatukseni. Hän määräsi lääkityksen korjaamaan laskenutta mielialaa. Se auttoi pahimman yli.

Palasin töihin jo parin kuukauden päästä onnettomuudesta. Pelottava tapahtuma pyöri mielessä, mutta otin härkää sarvista ja painuin takaisin pikipadan ääreen.

Vakuutin työkavereille, että hommat etenevät, vaikka tahti onkin vähän hitaampi.

Tässä ja nyt

Olen takaisin rakastamieni asioiden parissa: sukeltamisen ja rumpujensoiton. Olen soittanut vuosia eri bändeissä ja treenaan säännöllisesti kiinnostavia musaprojekteja varten. Harkitsen myös itsepuolustuskouluttajaksi palaamista.

Rankka kokemus paljasti monen kaverin todellisen luonteen. Joillakin välittäminen jäi pelkän puheen asteelle, kun taas toiset ymmärsivät, että sellainenkin pieni ele kuin kahvin tuominen voi olla iso juttu potilaalle. Olen kiitollinen hyvistä ystävistä.

Palovammat kasvoissa vei kasvojen tuntoa. Se ei ole palannut täysin normaaliksi. Onnettomuus on kuitenkin taakse jäänyttä elämää.

Pidän itseäni onnekkaana. Suojelusenkeli oli mukana, kun sitä eniten tarvitsin.

Lue myös:

Kaasuräjähdys poltti Juhan ihon: ”Minulle tehtiin 18 ihonsiirtoleikkausta”

 

X