Luupiikki pakotti hidastamaan aktiiviliikkuja Annaa: ”Opin kirjaimellisesti kantapään kautta, että plantaarifaskiitin oireet kannattaa ottaa vakavasti”
Ensin viiltävä kipu jalkapohjassa haittasi Anna Saivonsalmen juoksua. Sitten kävelykin muuttui tuskaksi.
”Juokseminen tuottaa minulle suurta nautintoa. Aikaisemmin se oli jopa keino hallita elämää ja tunteita. Koska en malttanut heti levätä, rasitusvaivani pitkittyi ja paraneminen hidastui”, kertoo Anna Saivosalmi.
Luupiikki voi olla osittain luista kudosta, joka muodostuu jalkapohjan kalvojänteeseen eli plantaarifaskiaan kantaluun kiinnityskohdassa.
Kantapään alueella tyypillisiä paikkoja luupiikille ovat kantakalvon eli plantaarifascian tai akillesjänteen kiinnitysalue.
Luupiikki ei olekaan kivun aiheuttaja
Luupiikki ei itsessään aiheuta kipua vaan esiintyvä kipu on seurausta alueella olevan pehmytkudosrakenteen pitkittyneestä ylikuormituksesta. Sen sijaan arkuus syvällä kantapään alla ja pitkin jalkapohjaa johtuu todennäköisesti jännekalvon kiinnityskohdan ei-bakteerisesta tulehduksesta ja kun kivun välittäjäaineet pääsevät jylläämään.
Anna Saivosalmen, 40, liikuntaharrastuksesta tuli vähemmän miellyttävää, kun oikeassa jalkapohjassa alkoi tuntua viiltävää kipua pidempien juoksulenkkien jälkeen.
Lopulta jo pelkkä kävelykin alkoi olla niin tuskaista, että Anna hakeutui lääkäriin.
Diagnoosiksi annettiin kantakalvon ärtymystila eli plantaarifaskiitti. Ensihoito-ohjeiksi lääkäri määräsi lepoa ja venytyksiä.
Aktiiviliikkujalle tauko lenkkipoluilta tuntui kuitenkin mahdottomalta ajatukselta.
Tähän havahduin
”Lääkärin antaman diagnoosin jälkeen maltoin hetken levätä, mutta melko pian olin jo lenkkipolulla kokeilemassa, josko kivut olisivat hellittäneet.
Olin aikaisemmin juossut kymmeniä kilometrejä viikossa, mutta nyt jo parin kilometrin jälkeen tuskat yltyivät niin koviksi, että vauhtia oli pakko hiljentää. Kaikesta huolimatta yritin hammasta purren sinnitellä vaivan kanssa. Otin ennen juoksulenkkiä vahvoja kipulääkkeitä ja yritin juosta enemmän päkiän varassa.
Luupiikki hoidettiin fysioterapialla, kortisonilla, yölastalla ja pehmeillä pohjallisilla
Lopulta hakeuduin fysioterapeutin tutkittavaksi, joka tutki jalkaterääni ja antoi jumppaohjeita. Kävin myös uudelleen lääkärissä, jossa kantapäähän pistettiin kortisonia.
Lääkäri neuvoi käyttämään myös pehmentäviä pohjallisia ja öisin pidettävää lastaa, joka piti kantakalvoa venytyksessä.
Töissä pidin korkokenkiä, jotta jalkaterien paino jakautuisi enemmän päkiälle.
Mitkään keinot eivät tuntuneet kuitenkaan tepsivän. Lääkärin ja fysioterapeutin neuvoista huolimatta jatkoin hoitojen ohella juoksuharrastusta ja sinnittelin vaivan kanssa eteenpäin. Opettelin jopa itse teippaamaan jalan.
Olin kyllä tietoinen siitä, että teippausta on syytä käyttää vain vammojen ennaltaehkäisynä ja jälkihoitona. Palo lenkkipolulle oli kuitenkin niin kova, että ajattelin tukevan teippauksen auttavan pahimman kipuvaiheen yli.
Jonkin aikaa pystyinkin teippien avulla juoksuaskelin etenemään, kunnes pahenevat kivut lannistivat menohalut.
Ortopedi määräsi tauon juoksemiseen
Kun vaivat jatkuivat, hakeuduin lopulta magneettikuvaukseen. Kuvia tutkinut ortopedi havaitsi, että jalkaterän alueelta löytyi useammasta kohdasta hiusmurtumia.
Kantapään kipujen takia olin juossut pidemmän aikaa jalkaterä väärässä asennossa, lähinnä päkiän varassa. Tästä oli aiheuttanut jalkaterään lisävaurioita.
Minut tutkinut ortopedi piti todella mieleenpainuvan ripityksen. Hän sanoi, että joko lopetat juoksulenkit tai et ota enää yhtäkään juoksuaskelta koko loppuelämäsi aikana.
Saarna tehosi: juokseminen loppui siihen paikkaan. Pakon edessä aloin etsiä nautintoa muista liikuntamuodoista, kuten kuntosali- ja kuntopiiriharjoittelusta. Samalla löysin myös pyöräilyn, uinnin ja joogan.
Lopulta tauko juoksemisesta venyi yli kahden vuoden mittaiseksi.
Tässä ja nyt
Nykyisin luupiikki ei minua enää vaivaa. Pystyn käymään taas lenkkipolulla, mutta matkat ja harjoituskerrat olen pitänyt maltillisina.
Juoksemisen ohella käyn kuntosalilla ja teen pyörälenkkejä, eli harrastan myös lajeja, joissa jalkaterään ei kohdistu kovaa rasitusta.
Pidempään kestäneen juoksutauon aikana käytin energiaani opiskelemalla personal traineriksi, ja sain siitä lopulta myös ammatin. Opin kirjaimellisesti kantapään kautta, että plantaarifaskiitin oireet kannattaa ottaa vakavasti, jos haluaa säästyä isommilta ongelmilta.
Aktiiviliikkujalle löytyy onneksi paljon muitakin liikuntamuotoja, joissa keho saa kunnolla rasitusta.”
Artikkelia on muokattu 9.10.2023 klo 16.05