Ranteen murtuminen paljasti osteopenian – Kehittyykö siitä väistämättä osteoporoosi?

Jaa kaverilleTilaa Seura
Nainen sauvakävelemässä.
Sauvakävely vahvistaa luustoa. © ISTOCKPHOTO
Kun kuusikymppinen Riitta kaatui keväällä, hänen ranteensa murtui. Lääkäri määräsi Riitan luustontiheysmittaukseen. Se paljasti osteopenian. Riitta pelkää, että tilanne kehittyy osteoporoosiksi.

1. Miten minulla voi olla osteopenia, vaikka tunnen itseni terveeksi?

Osteopenia etenee usein salakavalasti, eikä aiheuta useinkaan oireita. Se voi löytyä juuri kaatumisen yhteydessä.

Jos potilas on esimerkiksi yrittänyt ottaa kädellään vastaan tai ranne on muuten murtunut ilman, että siihen on osunut isoa tärähdystä tai rajua liikettä, lääkäri voi epäillä luuston haurastumista.

Asia voidaan varmistaa luuntiheysmittauksella. Mittaus tehdään röntgensäteilyyn perustuvalla DEXA-laitteella, tutkimus ei satu.

2. Mistä osteopenia johtuu?

Merkittävin riskitekijä etenkin naisilla on ikääntyminen. Kehon luun määrä kasvaa 30-vuotiaaksi saakka ja pysyy tasaisena 40-vuotiaaksi asti. Tämän jälkeen luun määrä alkaa pienentyä.

Naisilla luuston tiheyden väheneminen kiihtyy vaihdevuosien aikana, ja nainen menettää elämänsä aikana luuaineksestaan puolet. Miehillä vastaava prosenttiluku on 30.

Osteopenian ja osteoporoosin syntyyn vaikuttavat myös muun muassa elintavat ja perinnöllisyys. Erityisen oleellista on saada tarpeeksi kalsiumia ja D-vitamiinia.

3. Kehittyykö minulle automaattisesti osteoporoosi?

Ei. Osteopenia on osteoporoosin esiaste, mutta ei varsinainen sairaus. Ruokavaliolla ja monipuolisella liikunnalla voi jarruttaa merkittävästi osteopenian kehittymistä osteoporoosiksi. Jos poltat, tupakointi kannattaa lopettaa. Vältä myös runsasta alkoholin ja ruokasuolan käyttöä.

4. Kuinka usein luuntiheyttä kannattaa mittauttaa?

Osteopeniasta kärsivien luustontiheyttä kannattaa seurata säännöllisesti, vähintään parin vuoden välein.

5. Miten minun pitäisi syödä?

Terveellisesti ja monipuolisesti. Kalaa kannattaa suosia, samoin maitotuotteita, joihin on lisätty D-vitamiinia. Tämän lisäksi on tärkeä aloittaa kalkkitablettien ja D-vitamiinin käyttö. Tarvittaessa D-vitamiinin imeytymisen elimistöön voi tarkistaa verikokeella.

6. Minkälainen liikunta on hyväksi?

Ikääntyneelle sopii hyvin esimerkiksi sauvakävely, koska se sisältää pieniä luustoa vahvistavia iskuja. Myös kuntosali on hyvä vaihtoehto, koska se kasvattaa tai vähintäänkin ylläpitää lihasvoimaa.

7. Milloin tarvitaan lääkkeitä?

Lääkehoito aloitetaan osteoporoosidiagnoosin jälkeen, koska osteoporoosi lisää luunmurtumien riskiä. Ehkäisevä lääkitys aloitetaan, jos potilaalle on määrätty johonkin toiseen sairauteen useamman kuukauden kestävä kortisonilääkitys.

Ehkäise osteoporoosia näin

  • Käytä maitotuotteita. Tarvittaessa syö lisäksi kalkkitabletteja.
  • Huolehdi riittävästä D-vitamiinin saannista syömällä esimerkiksi kalaa. Etenkin yli 60-vuotiaiden kannattaa syödä ympäri vuoden D-vitamiinilisää. Hyviä ovat myös lisät, joissa on samassa tabletissa sekä kalsium että D-vitamiini.
  • Selvitä tarvittaessa verikokeella, että D-vitamiini imeytyy elimistöön.
  • Vältä tupakointia ja runsasta alkoholia.
  • Liikunta lisää luiden lujuutta. Mikä tahansa liikkuminen auttaa, mutta erityisen hyviä ovat lajit, joissa elimistöön syntyy pientä tärähtelyä, kuten sauvakävely.
  • Vältä liiallista laihduttamista ja reilua ylipainoa.
  • Vältä runsasta ruokasuolaa.
  • Varo kaatumista. Esimerkiksi talvella jalkineissa kannattaa käyttää liukuesteitä.

8. Onko osteoporoosi perinnöllinen sairaus?

On osittain. Sitä, kuinka suuri perinnöllinen taipumus sairauteen on, tutkitaan parhaillaan. Oma sairastumisriski kannattaa kuitenkin tiedostaa, mikäli suvussa on esimerkiksi nikamamurtumia tai iäkkäänä sattuneita reisiluun murtumia. Jos sukurasitus on ilmeinen, lääkäri voi harkita ennaltaehkäisevän lääkityksen aloittamista.

Lääkehoidolla voidaan ennaltaehkäistä noin 50 prosenttia lonkkamurtumista ja 70 prosenttia selkänikamamurtumista. Toisin kuin aikaisemmin ajateltiin, lääkitys ei yleensä ole elinikäinen, vaan nykyään suositellaan noin viiden vuoden mittaista kuurimaista lääkehoitoa.

9. Voiko luuston tiheys lisääntyä?

Voi. Kuntosaliharjoittelu, ravinto ja tarvittaessa liikunta voivat parantaa luuston tiheyttä aikuisenakin. Myös osteoporoosilääkkeet lisäävät luuntiheyttä.

10. Millaisin kotikonstein kaatumisriskiä voi pienentää?

Kaatumisriskin pienentäminen on oleellista. Suuri osa ikäihmisten kaatumisista tapahtuu öisin. Reitti sängystä vessaan on hyvä miettiä esteettömäksi. Jos reitillä on mattoja, joihin voi kompastua, ne kannattaa kerätä pois.

Fysioterapeutti voi suunnitella liikuntaohjelman, joka tukee kaatumattomuutta. Siihen voi kuulua esimerkiksi tasapainoharjoituksia. Fysioterapeutin kanssa voi käydä läpi myös oikeaa kaatumistekniikkaa. Liukkaalla kelillä kengissä kannattaa käyttää liukuesteitä.

11. Mitkä ovat lonkkahousut?

Lonkkahousut muistuttavat shortsimallisia alushousuja, joissa lonkkien kohdalle on ommeltu suojat. Lonkkahousut estävät murtumista noin puolet, jos niitä käyttää myös yöllä.

12. Voivatko toiset sairaudet altistaa osteoporoosille?

Kyllä. Esimerkiksi monet syöpälääkkeet heikentävät luuston tiheyttä. Tällöin lääkäri voi määrätä potilaalle luustonsuojalääkettä. Myös luuston omat sairaudet voivat lisätä sairastumisriskiä.

Erityinen riski sairastua osteoporoosiin on esimerkiksi kroonista maksasairautta, nivelreumaa, keliakiaa, kilpirauhasen liikatoimintaa ja epilepsiaa sairastavilla. Laktoosi-intoleranssi ei lisää osteoporoosiriskiä, jos potilas on muistanut huolehtia riittävästä kalsiumin saannista.

Asiantuntijana geriatrian erikoislääkäri ja dosentti Minna Raivio Suomen Terveystalosta. Lähteinä myös terveyskirjasto.fi, kaypahoito.fi ja reumaliitto.fi.

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 11/18.

X