”Sairastuin aikuisena tyypin 1 diabetekseen”

Jaa artikkeliTilaa Seura
Reija Helkkulan koirat Pihka (vas.) ja Katla lähtevät innokkaasti mukaan metsäretkille. © juha sinisalo
Tyypin 1 diabetes ei ole vain lasten sairaus. Reija Helkkula sairastui siihen kolmekymppisenä.

Verensokerimittaukset, insuliinin annostelut ja aterioiden hiilihydraattimäärien arvioinnit rytmittävät Reija Helkkulan, 32, päiviä. Ne eivät estä aktiivista elämää ja luonnossa liikkumista.

Tähän havahduin

Jatkuva jano ja vessassa ramppaaminen ovat tyypillisiä diabeteksen oireita. Minulla ne alkoivat neljä vuotta sitten, mutta jäivät arjen kiireen jalkoihin. Laihduin useamman kilon, mitä pidin vain positiivisena asiana: olin menossa naimisiin, ja jokainen morsian saa olla hieman turhamainen. Häiden jälkeen laihtuminen kiihtyi.

Sairastuin pian pahaan vatsatautiin, joka vei kevyestä kehostani kaikki voimat. Kun työterveyslääkäri näki minut, hän lähetti minut siltä istumalta sairaalan päivystykseen, jossa verensokerini mitattiin. Siirryin saman tien osastolle potilaaksi: olin 28-vuotias ja sairastunut tyypin 1 diabetekseen.

Sairaalassa

Olin ollut siihen asti hyvin terve, eikä minun ollut tarvinnut ajatella erityisemmin terveyttäni. Nyt diabetes pakotti minut omaksumaan nopeasti uutta tietoa.

Hoitaja ehti pistää minuun vain kerran insuliinia, kun jo päätin vastata pistoksista itse. Niitä riittäisi: ykköstyypin diabeteksessa haima ei eritä lainkaan insuliinia, vaan se on tuotava kehoon ulkopuolelta – elämän loppuun saakka. Insuliini laskee veren sokeripitoisuutta, jota saisin seurata viidestä kymmeneen kertaan päivässä.

Sairaalajakson yhtenä tarkoituksena oli ohjata minua hoitamaan sairauttani itse ja huomioimaan asioita, jotka vaikuttavat verensokeriin ja sitä kautta insuliinimääriin. Verensokeriin vaikuttavia tekijöitä on useita syömisistä ja ruoan hiilihydraattimääristä liikuntaan ja hormonitoimintaan.

Tästä eteenpäin syömisistäni ja elämästäni tuli entistä suunnitellumpaa, sillä diabeteksesta ei vapaapäiviä tai -hetkiä ole. Se on otettava huomioon lähes kaikessa.

Paras asiantuntija

Viisi vuotta sitten en tiennyt diabeteksesta mitään, nyt olen itse sairauteni paras asiantuntija. Se ei silti tarkoita sitä, että hoitoni olisi virheetöntä.

Kaikkien verensokeriin vaikuttavien tekijöiden yhtäaikainen huomioiminen on mahdotonta – ja vahinkoja sattuu. Olen saanut kolme vakavaa hypoglykemiaa eli verensokerini on laskenut vaarallisen matalaksi. Matala verensokeri saa aikaan heikkouden tunnetta, sekavuutta ja huimausta sekä pahimmillaan tajunnan menetyksen eli insuliinisokin.

Tajunnan menetys on pelottavaa, ja teen kaikkeni sen estämiseksi. Vuosi sitten minulla aloitettu insuliinipumppuhoito on auttanut pistoshoitoa tehokkaammin välttämään hypoglykemiaa.

Tässä ja nyt

Minulla on nykyään insuliinipumppu koko ajan mukanani. Se on klipsillä kiinni vaatteissani. Pumpusta lähtee ohut letku, joka on kanyylillä kiinni ihossani. Insuliinipumpusta on hyötyä varsinkin liikuntaharrastuksissa. Minulla on kaksi metsästysrotuista koiraa, joiden kanssa liikun luonnossa ja harrastan ajometsästystä.

Kun kerron sairaudestani vieraille, moni ihmettelee, kuinka olen saanut diabeteksen näin nuorena. Useimmat erehtyvät pitämään sairauttani tyypin 2 diabeteksena, joka puhkeaa tyypillisesti vähän vanhemmille ihmisille.

Kerron kysyjille mielelläni eri diabetestyypeistä, enhän itsekään tiennyt niistä viisi vuotta sitten juuri mitään.

Reija bloggaa osoitteessa www.deeblogi.fi

X