Saimi Hoyer: ”Ulosteensiirto pelasti henkeni”

Jaa artikkeli
Saimi-metsä-1
Saimi sanoo olevansa ylihuolehtiva, mutta lämmin ja hellä äiti. ”Halailemme ja suukottelemme paljon. Välillä poikaani hävettää, kun mamma tulee koulun pihaan ja suukottelee.”

Suolistoinfektioon sairastunut Saimi Hoyer menetti sairaalakierteen vuoksi kaksi vuotta elämästään. Nyt hän on kiitollinen kiireestä ja 12 palaverin työpäivistä.

Saimi-metsä-1

Saimi sanoo olevansa ylihuolehtiva, mutta lämmin ja hellä äiti. ”Halailemme ja suukottelemme paljon. Välillä poikaani hävettää, kun mamma tulee koulun pihaan ja suukottelee.”

Punkaharjun Luston juna-aseman pihaan kaartaa pölyinen maasturi. Ratin takaa pilkottaa punainen kihara tukka. Saimi Hoyer pahoittelee ”sienestysautonsa” sotkuisuutta: lattialla lojuvia tyhjiä juomapulloja ja sipsipurkkia. Siivoaminen on jäänyt, sillä Saimi on tehnyt koko kevään töitä hänen, miehensä Tomas Hoyerin sekä Janne Leinosen omistaman,Punkaharjun Valtionhotellin kunnostamiseksi. Se avataan juhannuksena.

Kun Saimi hukkaa puhelimensa tunniksi maasturin penkin alle, sinne ehtii tulla yhdeksän kiireellistä puhelua. Stressi on huipussaan.

Mutta Saimi ei valita. Hän nauttii, koska tuntee elävänsä. Se on tunne, joka oli kadoksissa kahden vuoden ajan. Silloin Saimi taisteli hengestään.

Epätietoisuus oli pahinta

Kaikki ei ollut hyvin. Oli kevät 2011, ja Saimi oli Milanossa kuvaamassa Saimin enkelit -televisio-ohjelmaa. Saimi oli sairastunut keuhkoputken- ja poskiontelontulehdukseen sekä vatsatautiin. Hän sai lääkäriltä vaivoihinsa kaksi vahvaa antibioottikuuria.

Mutta mikään ei meinannut pysyä Saimin sisällä. Raju ripuli vei kaikki voimat. Saimi sinnitteli parin kuukauden kuvausjakson. Mukana Italiassa olivat myös Tomas ja pariskunnan tuolloin 4- ja 2-vuotiaat pojat Kaspar ja Hektor. Ihana kevät Italiassa oli muuttunut painajaiseksi.

Kotiinpaluun jälkeen tilanne paheni. Saimi oli isänsä kanssa kaupassa ja romahti – jalat menivät alta. Isä vei Saimin sairaalaan.

Saimi joutui Auroran sairaalan infektio-osastolle, missä häntä tutkittiin viikkojen ajan. Epäiltiin kaikkea mahdollista: aivokasvanta, ruokamyrkytystä, selkärankareumaa, MS-tautia.

”Epätietoisuus oli kaikkein pahinta, tuhat kertaa kamalampaa kuin itse oireet. ”

Elämää eristyshuoneessa

Saimi joutui elämään eristyshuoneessa, jonne lapsilla ei ollut mitään asiaa. Valkoiseen kaapuun puettu Tomas kävi katsomassa vaimonsa kanssa iltaisin kympin uutisia.

”Oli todella raskasta, etten voinut olla poikien kanssa. Mietin, että miten he pärjäävät, jos kuolen nyt.”

Ajatus siitä, ettei Saimi olisi voinut olla läsnä lapsilleen kouraisee yhä.

”Pelkäsin, että en saa jakaa heidän kanssaan tulevaisuutta enkä näe heitä aikuisina. Tai en ehkä edes näe heidän menevän kouluun.”

Sairaalassa Saimi katsoi joka päivä televisiosta Pieni talo preerialla -sarjaa. Ohjelman jälkeen hän vajosi takaisin tokkuraiseen uneen.

”Olin todella yksinäinen. Katselin välillä valokuvia ja kaipasin mökkimaisemiin Punkaharjulle.”

Saimi ei jaksanut nousta sängystä.

”Olin niin ahdistunut, etten pystynyt puhumaan edes puhelimessa. Jos joku soitti ja satuin vastaamaan, saatoin itkeä puhelimeen suoraa huutoa kaksi tuntia.”

Paino tippui 46 kiloon

Lopulta selitys löytyi: Saimilla oli Clostridium Difficile eli antibioottikuurin seurauksena tullut bakteeri, joka aiheuttaa suolisto-infektion.

Saimi sai bakteeria vastaan lääkettä ja kotiutui sairaalasta juhannukseksi.

Perhe lähti mökille Punkaharjulle. Mutta siellä Saimin oireet pahenivat. Saimi vietiin Suomen halki ambulanssilla takaisin Auroran infektio-osastolle. Hän oli sairastunut salmonellaan, jota lääkittiin suonensisäisellä antibiootilla. Se puolestaan laukaisi taas Clostridium Difficilen. Saimi jäi taas infektio-osastolle viikoiksi.

Saimin sairastama Clostrium difficile uusiutui seuraavan kahden vuoden aikana vielä useaan kertaan, samoin salmonella. Saimi sairasti myös Adeno-viruksen.

”Olin kaksi vuotta koko ajan on-off sairaalassa. En päässyt elämään kiinni ja putosin pois kaikesta.”

174-senttinen nainen painoi lopulta 46 kiloa. Saimin hauras olemus kirvoitti huhut anoreksiasta: Se loukkasi, sillä Saimi olisi tehnyt mitä tahansa saadakseen painonsa nousemaan. Hän ei halunnut puhua tilastaan julkisuudessa.

Saimi teki valmistelut kuolemaansa varten. Parhaan ystävänsä kanssa he miettivät hautajaisvieraat ja siellä soitettavat kappaleetkin.

”Luulin, että joudun lähtemään täältä.”

Ulosteensiirto pelasti

Saimi-metsä-lähis-2

Saimi on oppinut arvostamaan suomalaista terveydenhoitoa. ”Iso kiitos Auroran sairaalan infektio-osastolle. he pelastivat minut.”

Sairaalakierrettä kesti kaksi vuotta, kunnes keväällä 2013 yövuorossa ollut infektiolääkäri ehdotti Saimille ulosteensiirtoa eli suoliston bakteerikannan vaihtoa. Clostrium difficile ei nujertunut enää lääkkeillä.

Operaatio tehtiin. Se oli Saimin mielestä mahtava.

”Olin jo kuvitellut jo, että en selviä tästä. Ulosteensiirto pelasti henkeni.”

Sen jälkeen alkoi uusi elämä.

”Jo seuraavana päivänä tunsin, että olen hengissä. Painoni alkoi nousta, ja voimani palasivat.”

Saimi sai myös tietää, että hänellä on hypogammaglobulinemia eli IgG-vasta-ainepuutos. Häneltä puuttuu vasta-aineita, jotka suojaavat tervettä ihmistä viruksilta ja bakteereilta.

Siihen ei ole parantavaa lääkettä, mutta vahvan infektion iskiessä Saimi aloittaa tarvittavan lääkityksen.

IgG on harvinaissairaus. Diagnoosin jälkeen Saimi ryhtyi Harso ry:n eli Harvinaissairaiden yhdistyksen kasvoksi.

Saimi toivoo, että tietoisuus harvinaissairauksista lisääntyisi, koska ihmiset painivat niiden kanssa usein yksin.

”Monen perheen totaalinen tuska ja ahdistus voitaisiin välttää, jos harvinaissairauksiin perehdyttäisiin tarkemmin. Ei tulisi turhia diagnooseja eikä lääkekuureja.

Pelko aisoihin

IgGn ja suolistoinfektioiden myötä Saimi on kiinnittänyt huomiota yhä enemmän ruokavalioonsa. Hän syö paljon lähiruokaa: oman kasvimaan tai ystävän tilan vihanneksia, itse poimittuja marjoja ja sieniä, paikallisen kalastajan pyytämää kalaa.

Vehnä ja sokeri ovat lähes jääneet.

”Annan kuitenkin itselleni välillä luvan ottaa välillä rennosti. Koko ajan ei voi pelätä.”

Kahvi ei tee hyvää Saimin vatsalle, joten hän juo runsaasti vihreää teetä. Stressi ärsyttää helposti hänen suolistoaan, joten rauhoittuminen ja oman ajan ottaminen on myös tärkeää. Jos vatsakivut äityvät koviksi, hänellä on kipuihin lääkitys. Myös runsas veden juominen auttaa.

Lisäksi Saimi syö päivittäin vitamiineja ja vahvaa maitohappobakteeria.

Punkaharju eheytti

Saimin sairastelujen aikaan Punkaharjun kesämökki rupesi tuntumaan yhä enemmän perheen kodilta. Viisi vuotta sitten Hoyerit muuttivat sinne pysyvästi.

Punkaharjulla Saimi toipui. Hän käveli metsässä, nautti luonnosta ja hiljaisuudesta.

”Olin ollut sairaalailmapiirissä ja lääkkeillä kyllästettynä niin kauan, että en haistanut tai maistanut mitään – kaikki oli harmaata mössöä. Punkaharjulla rupesin taas aistimaan tuoksut ja puhtaan ilman.”

Toipumisen alussa vaikeinta Saimille oli hallita omia pelkoja.

”Alkuun pelkäsin ja varoin ihan kaikkea: syömisiäni, ihmisiä, paikkoja. Oli pöpö siellä, pöpö täällä.”

Pian Saimi oivalsi, että tavallinen elämä miehen ja kahden pienen pojan kanssa oli arvokkaampaa kuin jatkuva kyttääminen.

”Jankkasin itselleni erään lääkärin lau-setta: Jos jotain tulee, se hoidetaan.”

Saimin sairastuminen kosketti myös hänen lähipiiriään.

”Koin huonoa omaatuntoa, kun olin aiheuttanut niin hirvittävän surun suurelle porukalle.”

Suhde vahvistui

Saimin lapsista vain vanhempi muistaa ajan, jolloin ”mamma” oli koko ajan sairaalassa.

”Kaspar muistaa sen tuskan, että missä mamma on ja tuleeko mamma takaisin. Hän on käynyt nämä kysymykset monta kertaa elämässään läpi.”

Kun Saimin sairaalakierre päättyi, pojat olivat pitkään herkkinä . Jos mamman kynsi katkesi, pojat olivat viemässä häntä Auroraan.

”Sairaalasta tuli lapsille paikka, jossa mamma pelastettiin.”

Saimi on kiitollinen Tomakselle siitä, että tämä piti paletin kasassa vaikeina aikoina. Pari viettää kesällä 10-vuotishääpäiväänsä.

”Tomas oli valtavan suurena tukena minulle. Se vahvisti meidän juttuamme.

Täyttä elämää

Saimin pelasti hänen oma sisunsa.

”Ihan mahtavaa, että en antanut periksi. Olisin voinut tehdä niin, mutta onneksi en luovuttanut.”

Vaikka Saimin kokemukset olivat raskaita, ne myös kasvattivat häntä.

”Tajusin, miten mahtava juttu elämä on. Olisi ollut sääli, jos se olisi jäänyt tähän.”

Yksi lääkäri olisi ollut valmis kirjoittamaan Saimille sairauseläkepaperit, mutta hän ei ottanut niitä vastaan.

”Päätin, että elän mieluummin täysillä kuin tuudittaudun siihen, että voin huonosti.”

Täysillä. Niin Saimi todella elää. Tiukimpina päivinä hänellä on 12 palaveria putkeen.

”Juuri nyt on ihanaa elää tämmöistä hetkeä ja tehdä asioita, joita en enää koskaan uskonut voivani tehdä.”

Saimi ei suostu pelkäämään sairauden uusimista.

”Olisin hölmö jos rupeaisin miettimään sitä – koko elämäni menisi siihen. ”

Saimin haaveet tulevaisuudelta liittyvät pitkälti kahteen pieneen pojanviikariin.

”Toivon, että pienet poikamme saavat elää terveinä ja toteuttaa omia unelmiaan. Ja että pystymme olemaan läsnä ja säilymme heidän rinnallaan. On ihanaa, että saan olla vielä tässä heidän vierellään.”

Kotilääkäri 6/2016

Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti

X