Sofia Jokisen leukaluu murtui pyöräonnettomuudessa: ”Jos minulla olisi ollut kypärä, olisin ehkä säästynyt monilta vammoilta”

Jaa artikkeliTilaa Seura
Sofia Jokinen on onnellinen, että uusien hampaiden ansiosta syöminen onnistuu jälleen normaalisti. Hammasremontin aikana hän joutui elämään monta kuukautta pirtelöillä ja keitoilla.
Sofia Jokinen on onnellinen, että uusien hampaiden ansiosta syöminen onnistuu jälleen normaalisti. Hammasremontin aikana hän joutui elämään monta kuukautta pirtelöillä ja keitoilla. © Tommi Tuomi
Kun Sofia Jokisen leukaluu ja etuhampaat menivät poikki pyöräonnettomuudessa, alkoi monen kuukauden toipumisprosessi.

Sofia Jokinen, 32, nautti heinäkuun lämmöstä pyöräillessään kotiin Helsingissä. Yhtäkkiä hän menetti pyöränsä hallinnan. Seuraavaksi hänellä on muistikuvia vasta sairaalasta leukaluu murtuneena.

Leukaluu murtui, etuhampaita katkesi

Neljä vuotta sitten pyöräilin kohti kotiani pyörätiellä. Eteeni tuli rakennustyömaa, minkä takia jouduin siirtymään autotielle.

Kun yritin siirtyä takaisin pyörätielle, pyörän eturengas jäi kiinni kynnykseen niin, että lensin leuka edellä suoraan asvalttiin.

Seuraavat muistikuvat mi­nulla on sairaalan päivystyksestä.

Kaikkialla vaatteissani oli verta, ja ymmärsin, että oli käynyt huonosti. Tunsin kovaa kipua, ja olin täysin shokissa.

Myöhemmin sain tietää, että yläleukaluuni ja monta etuhammasta oli mennyt poikki. Yksi hammas oli myös työntynyt ikenen ja yksi huulen läpi.

Olin karmean näköinen.”

Hengenlähtö tai halvaantuminen oli ollut lähellä

”Sairaalassa minulle laitettiin rautaiset kiskot suuhun pitämään leukaluuta ja jäljellä olevia hampaita kasassa. Sain myös vahvaa kipulääkettä, mikä helpotti oloani.

Mielessäni pyöri paljon ajatuksia. Mietin, miten pahasti leuka ja hampaat olivat vaurioituneet ja saataisiinko niitä korjattua entiselleen. Lääkäri kävi kuitenkin kertomassa, että onnettomuudessa olisi voinut käydä paljon huonomminkin. Hengenlähtö tai halvaantuminen oli ollut hyvin lähellä. Siksi tunsin myös suurta helpotusta, että olin yhä elossa.

Sairaalasta menin muutamaksi päiväksi vanhempieni luo, jossa nukuin putkeen kolme päivää. Äiti teki minulle pirtelöitä, sillä mitään muuta en pystynyt syömään.”

Odottelua poikkinaisen leukaluun vuoksi

”Suuni oli niin huonossa kunnossa, että päätin turvautua yksityiseen hammaslääkäriin. Varasin ajan vanhempieni suosittelemalle hammaslääkärille, ja noin kuukausi onnettomuuden jälkeen menin ensimmäisen kerran hänen vastaanotolleen.

Siellä kävi ilmi, että leukaluuni oli niin pahasti poikki, ettei sille pystytty tekemään vielä mitään. Niinpä hammaslääkäri teki suuhuni väliaikaisen hampaiden näköisen ratkaisun, jota voisin pitää siihen asti, että leukaluu olisi luutunut.

Odottaminen tuntui turhauttavalta. Minun piti jatkaa pirtelöiden ja keittojen syömistä, sillä pureskeleminen väliaikaisilla hampailla oli hyvin hankalaa. Vietin myös paljon aikaa kotona, sillä en halunnut näyttäytyä julkisilla paikoilla ruman suuni kanssa.

Kesti puoli vuotta ennen kuin leuka oli siinä kunnossa, että uusien hampaiden tekeminen voitiin vihdoin aloittaa.”

Lue myös: Potilasvahinko rutiinileikkauksessa muutti Anneli Kurkelan elämän: ”Tuntuu todella epäoikeudenmukaiselta, että joutuu itse taistelemaan omista oikeuksistaan”

Hammasoperaatio toi kauniin hymyn

”Uudet hampaat tehtiin kahdella eri käynnillä. Ensimmäisellä kerralla minulla oli epäonnea matkassa, sillä puudutusaine ei toiminut kunnolla, ja hampaiden juurissa tuntui valtavaa kipua.

Näin myös, miten katkenneet hampaat poistettiin suusta ja niiden tilalle hakattiin pienellä vasaralla pultit posliinihampaiden kiinnitystä varten. Koko loppupäivän olin itku kurkussa.

Onneksi lopputulos oli erinomainen. Toisella kerralla hammasluuhun kiinnitettiin uudet posliinihampaat, ja jäljellä oleviin hampaisiin laitettiin kuoret päälle, jotta niistä tuli samanvärisiä muiden hampaiden kanssa.

Kun lähdin hammaslääkäristä, olin äärettömän onnellinen. Uusien hampaideni kunniaksi menin kahvilaan ja ostin omenan, kakkupalan ja kuohuviiniä. Tuntui ihanalta pystyä taas pureskelemaan kunnolla.”

Pyöräonnettomuus sai arvostamaan terveyttä yhä enemmän

”Uudet hampaani ovat jopa kauniimmat kuin vanhat. Ne nostivat itsetuntoani huomattavasti, ja tapaan taas mielelläni muita ihmisiä. Etuhampaistani puuttuu kuitenkin tunto, ja syöminen tuntuu vähän erilaiselta kuin aikaisemmin.

Pyöräilytapaturma muistutti minua myös pyöräilykypärän käyttämisen tärkeydestä. Jos minulla olisi ollut kypärä, olisin ehkä säästynyt monilta vammoilta.

Olen kuitenkin paljon kiitollisempi elämäni pienistä asioista kuin aikaisemmin. Arvostan terveyttäni entistä enemmän, enkä murehdi enää menetettyjä hampaita.

Lue myös: Konginkankaan turmassa loukkaantunut Saana Kiviranta joutui vuosien taisteluun lääkäreiden, vakuutusyhtiön ja masennuksen kanssa

X