Suomalainen Nobel-palkittu mullisti lääketiedettä
Ragnar Granit sai Nobelin, kun todisti oikeaksi 1800-luvun teorian, että silmässä on eri tehtäviin erikoistuneita hermosoluja.
Suomalainen lääkäri Ragnar Granit sai fysiologian ja lääketieteen Nobel-palkinnon vuonna 1967.
Mikä saavutus?
Modernin värinäkötutkimuksen taustalla on 1870-luvulla syntynyt Young-Helmholtzin teoria, jonka mukaan silmän hermosoluista osa on erikoistunut värien erotteluun. Tutkijat eivät kuitenkaan osanneet selittää, millä tavalla väriaistimus siirtyy silmästä aivoihin.
Suomalainen lääkäri Ragnar Granit (1900–1991) tutki 1930-luvulla Helsingin yliopistossa silmän verkkosoluja kehittämällään mikroelektrodilla, jolla oli mahdollista mitata yksittäisten hermosolujen reagointia ärsykkeisiin.
Granit oli ensimmäinen tutkija, joka onnistui osoittamaan Young-Helmholtzin teorian todeksi kliinisillä tutkimuksillaan.
Mitä selvitti?
Granit todisti, että ihmisen silmän verkkokalvolla on eri tehtäviin erikoistuneita hermosoluja. Dominaattorisolut aistivat valon voimakkuutta ja liikettä, modulaattorisolut taas värejä.
Aivoihin välittyvä näköaistimus on Granitin mukaan aivojen muodostama kokonaiskuva erityyppisten hermosolujen välittämistä vasteista. Granitin löydöksiin kuuluu myös se, että vastaanottamisen lisäksi verkkokalvo myös käsittelee tietoa ja lähettää sen aivoihin jossain määrin prosessoituna.
Mitä seurasi?
Ragnar Granit sai fysiologian ja lääketieteen Nobel-palkinnon vuonna 1967, jolloin hän asui Ruotsissa ja oli saanut maan kansalaisuuden. Hänen Nobeliaan voidaan pitää suomalaisena, koska se myönnettiin Granitin Helsingin yliopistossa vuosina 1934–39 tekemistä tutkimuksista.