Suruun voi tosiaan kuolla – Läheisen menetys nostaa sydänkohtausriskin 21-kertaiseksi

Läheisen ihmisen menettäminen on usein uuvuttavaa, toisinaan myös musertavaa. Kyse ei ole vain kielikuvasta, sillä läheisen kuolema voi vaikuttaa fyysiseen ja psyykkiseen terveyteen syvällisellä tavalla.

”Osa läheistensä menettäneistä surevista ei toivu luonnollisesti, vaan tarvitsee ammattiapua”, kertoo traumapsykologian ja traumapsykoterapian keskus Synolonin toimitusjohtaja, psykologi Soili Poijula.

Jo 1960-luvulta lähtien on käyty keskustelua, voiko surusta sairastua. Poijulan mukaan tänä päivänä on olemassa jo huomattava määrä tutkimustietoa surun kielteisistä vaikutuksista fyysiseen ja psyykkisen toimintakykyyn.

Surusta voi olla seurauksena myös kokonaan oma sairautensa, niin kutsuttu pitkittyneen surun häiriö. Sen diagnoosin kuvaus on ilmestynyt Yhdysvalloissa käytössä olevaan DSM-5 -tautiluokitukseen vuonna 2013, mutta diagnoosi ei vielä ole käytössä Suomen ICD-10 -tautiluokituksessa, eikä sen perusteella vielä voida myöntää sairauslomaa.

DSM-5 on viides versio Yhdysvalloissa käytettävästä ohjekirjasta, joka antaa ohjeet mielenterveyden ja käyttäytymishäiriöiden diagnosointiin. ICD-10 on puolestaan kymmenes versio kansainvälisen terveysjärjestön WHO:n ohjekirjasta, joka käsittää laajan kirjon kaikentyyppisiä sairauksia.

Kaikista surevista pitkittyneen surun häiriöön sairastuu noin kymmenen prosenttia.

”Pitkittyneessä surussa surun voimakas tuska jatkuu eikä menetykseen sopeutuminen etene. Häiriö voidaan todeta, kun menetyksestä on kulunut aikuisella vuosi, lapsilla kuusi kuukautta.”

Poijula kertoo, että surevien hoidossa paljon käytetyt masennuslääkkeet eivät tutkimusten mukaan ole avuksi itse surun hoitoon.

”Ne auttavat, jos sureva kärsii myös masennuksesta. Suruhäiriön hoitoon on olemassa oma kognitiivisen psykoterapian hoitomallinsa, jota ovat kehittäneet psykiatri Katherine Shear Yhdysvalloissa ja psykologi Rita Rosner Euroopassa.”

Kuolettava kohtuuttomuus

Tutkimusten perusteella läheisen kuolemasta aiheutuva suru kohottaa kuolleisuusriskiä selvästi muuta väestöä korkeammalle. Tyypillinen esimerkki on tilanne, jossa senioripariskunnasta toinen kuolee ja hieman sen jälkeen myös sureva partneri kuolee, vaikka olisikin ollut suhteellisen terve.

JAMA Internal Medicine -lehdessä vuonna 2014 julkaistun tutkimuksen mukaan vanhempien pariskuntien osapuolilla on 25 prosenttia keskimääräistä korkeampi riski kuolla ensimmäisen vuoden aikana elämänkumppanin poismenosta. Korkeimmillaan riski on kolmen ensimmäisen kuukauden aikana.

Varhaisen kuoleman riski on tutkimusten perusteella huomattavasti korkeampi leskimiehellä verrattuna leskinaiseen.

Yleensä kuoleman aiheuttamat tunteet kylvävät karuinta satoaan, kun oma lapsi menehtyy. Tämä korostuu varsinkin tilanteissa, joissa suruun ei ole voinut valmistautua.

”Lapsensa äkillisesti menettäneistä vanhemmista puolet kärsii niin voimakkaasti, että tarvitsisi suru- tai traumaterapeuttista apua kuolemantapauksen jälkeen”, Poijula kertoo.

Lapsensa menettäneillä äideillä ja isillä on myös muita korkeampi kuolleisuus. Brittiläisen Yorkin yliopiston tutkimuksen mukaan niillä vanhemmilla, joiden lapsi syntyi kuolleena tai menehtyi ensimmäisten 12 kuukauden aikana syntymästä, oli neljä kertaa suurempi kuolleisuusriski normaalitasoon verrattuna.

Lapsen menettäminen aiheuttaa tyypillisesti äärimmäistä stressiä, joka voi kestää hyvin pitkään. Seurauksena on usein myös vihaa, syyllisyyttä, masentuneisuutta sekä tunnetta elämän merkityksen ja tarkoituksen häviämisestä.

Suru saattaa pahentua, kun vanhemmat seuraavat muiden perheiden lasten elämänkulkua ja erilaisten merkkipaalujen täyttymistä. Lapsen menetyksestä seuraava kohtuuttomuuden tunne voi herättää myös raivoa.

Surun kuolemaa kiihdyttävä asetelma toimii niin ikään toisinpäin. PLOS Medicine -lehdessä julkaistu pohjoismainen tutkimus osoitti, että vanhemman kuolema on yhteydessä alaikäisen lapsen 50 prosenttia suurentuneeseen kuolleisuusriskiin.

Kohonnut kuolleisuusriski voi tutkijoiden mukaan selittyä muun muassa perintötekijöillä kuin myös vanhemman kuoleman pitkäaikaisilla vaikutuksilla lapsen terveyteen ja hyvinvointiin.

”Kuin pidättelisi sydäntä”

Surun anatomiassa erittäin merkittävä kimpale on sydän. Tämä on iskostunut myös puhekieleen: esimerkiksi vanha englannin kielen surua kuvaava sana, heartsarnes, tarkoittaa kirjaimellisesti sydämen arkuutta tai sydänsurua.

Vuonna 2012 Circulation-lehdessä julkaistussa tutkimuksessa havaittiin, että rakkaansa menettäneillä sydänkohtauksen riski oli normaaliin verrattuna 21-kertainen menetystä seuranneen ensimmäisen päivän aikana. Seuraavan viikon ajalla sama riski oli kuusinkertainen.

Elämänkumppanin menettämisen jälkeen sydänkohtauksen tai aivohalvauksen riski säilyy kohonneena kuukauden, kertoo JAMA Internal Medicine -lehdessä vuonna 2014 julkaistu tutkimus.

Kansainvälisesti tunnettu psykologi, Birminghamin yliopiston professori Anna Phillips selvittää, että niin kutsuttu ”särkyneen sydämen syndrooma” on todellinen tila. Virallisemmin ilmaistuna kyseessä on stressi-kardiomyopatia. Se tarkoittaa, että äärimmäinen emotionaalinen stressi aiheuttaa sydämen vasemmassa kammiossa pullistumista, josta seuraa sydänkohtauksen kaltaisia oireita.

”Se on kuin jokin istuisi rintakehäsi päällä”, kertoo oireyhtymästä kärsivä Shira Schiller BBC:lle.

47-vuotiaan Schillerin 10-vuotias poika menehtyi yllättäviin sydänoireisiin, joten Shriralla ei ollut mahdollista valmistautua suruun.

”Se on kuin jokin pidättelisi sydäntäsi. Jos minulla on huono päivä, se on kuin kyvyttömyyttä hengittää.”

Naiset ovat miehiä alttiimpia kokemaan äkillisen rintakivun, joka on seurausta stressihormonien aallosta. Amerikan Sydänliiton tietojen mukaan särkyneen sydämen syndrooma on kuitenkin hyvin harvoin kuolemaan johtava – yleensä tämä tila palautuu normaaliksi muutaman päivän kuluessa.

Stressin aiheuttamaan kardiomyopatiaan on käytetty usein verenpainelääkkeitä, kuten beetasalpaajia, ace:n estäjiä ja diureetteja eli nesteenpoistojuomia.

Kortisoliryöppy

Kun niin kutsuttu surustressi jatkuu useita kuukausia, elimistön sykli ei toimi niin kuin sen pitäisi. Tuloksena on poikkeuksellisen korkea kortisolitaso verenkierrossa – joskus jopa 10–20 -kertainen normaalitasoon verrattuna.

Korkea kortisolitaso on yksi niistä tekijöistä, joka saa immuunijärjestelmän horjumaan. Kun immuunijärjestelmä ei toimi oikein, myös tauteja aiheuttavat bakteerit ja virukset saavat elimistössä helpommin vallan.

Yhdysvaltalaisen PsychCentralin tietojen perusteella surusta seuraavaan stressiin ovat sydänsairauksien ohella yhteydessä muun muassa paksusuolen tulehdus, nivelreuma, astma ja syöpä.

Surun tiedetään myös lisäävän fyysistä kipua, verenpainetta ja veren hyytymistä sekä aiheuttavan ruokahaluttomuutta. Asiantuntijat arvioivat tämän johtuvan ennen kaikkea siitä, että ihmiset saavat surunsa aikana vähemmän mielihyvää ruoasta.

Niin ikään suru tekee alttiimmaksi esimerkiksi vilustumiselle, kurkkukivulle ja muille infektioille. Anna Phillipsin johtamissa tutkimuksissa ilmeni, että flunssalääkkeet ovat vähemmän tehokkaita niillä iäkkäillä ihmisillä, jotka olivat kuluneen vuoden aikana menettäneet rakkaansa verrattuna niihin, joilla tällaista menetystä ei samana ajanjaksona ollut.

Hormonihoito auttaa

Phillips kollegoineen tutki kahta pientä surevien ryhmää, joista toisessa keski-ikä oli 32 ja toisessa 72. Samalla tarkasteltiin kahta keski-iältään vastaavaa kontrolliryhmää, jotka eivät olleet hiljattain kokeneet läheisen menetystä.

Vanhemmassa surevien ryhmässä havaittiin alentunut neutrofiili-valkosolujen määrä verrattuna saman ikäryhmän kontrolliryhmään. Neutrofiilit kunnostautuvat erityisesti taistelussa infektioita vastaan.

”Vaikka nuoremmassa surevien ryhmässä havaittiin samanlainen psykologinen vaikutus, me emme nähneet nuorilla fyysisiä muutoksia, joita oli havaittavissa vanhemmalla ryhmällä”, Phillips kertoo The Atlantic-lehdelle.

Tutkijat selittävät eroa hormonivaihteluilla. Immuunijärjestelmää haavoittavaa kortisolia tasapainottaa hormoni nimeltään DHEA. Sen taso alkaa tippua noin 30 ikävuoden tuntumassa. Näin ollen ihmisen immuunijärjestelmä on ikääntymisen myötä alttiimpi kortisolin aiheuttamille vahingoille stressin aikana.

Pitkään jatkunut suru läheisen kuolemasta ja siitä seurannut stressi voivat tehdä ikääntyneemmistä alttiimpia infektioille, mutta tämä kehitys on Phillipsin mukaan mahdollista pysäyttää hormoniterapian avulla.

”Hormonaalisilla lisäravinteilla tai muilla vastaavilla tuotteilla voidaan auttaa ihmisiä, joilla on kasvanut riski stressille.”