Kävelystä ei tahtonut tulla mitään – Tekonivel vei raastavan polvikivun

Jaa kaverilleTilaa Seura
© vessi hämäläinen/otavamedia
Polvien kuluma teki Marja-Leena Antikaisen kävelystä tuskaa ja öistä niin kivuliaita, ettei uni tahtonut tulla.

Reilut kolme vuotta sitten helsinkiläinen Marja-Leena Antikainen, 71, sinnitteli Pariisin-lomalla kipulääkkeiden voimin. Polvien nivelrikko aiheutti niin suuria kipuja, ettei kävelystä tahtonut tulla mitään. Lääkäriin hän päätti kuitenkin lähteä vasta vuotta myöhemmin.

Tähän havahduin

Polveni alkoivat kipuilla muutama vuosi sitten. Olen aina rakastanut kaupunkilomia, ja vähitellen huomasin, etten pystynyt enää reissuilla kävelemään samalla tavalla kuin aikaisemmin.

Kolme vuotta sitten tekemälläni Pariisin-matkalla tilanne paheni. Kävin jo etukäteen hakemassa terveyskeskuksesta kortisonipiikin polviini, mutta siitä huolimatta jouduin käyttämään vahvoja kipulääkkeitä koko matkan ajan. Matkustamisen ilo katosi kokonaan.

Myös kotona arjen askareet tuntuivat entistä hankalammilta, ja ryhtini oli koko ajan vinossa kivun takia. Polvillaan oleminen esimerkiksi puutarhassa tuntui erityisen pahalta. Täysin yllätyksenä kivut eivät kuitenkaan tulleet, sillä suvussamme on ollut nivelrikkoa.

Vastaanotolle

Pari vuotta sitten syksyllä menin ensimmäisen kerran lääkäriin. Halusin tietää, missä kunnossa polveni oikein ovat. Ortopedi päätti silloin röntgenkuvien perusteella, ettei tehdä vielä mitään.

Päätin laihduttaa kymmenen kiloa, jotta niveliin kohdistuisi vähemmän painoa. Kivut jatkuivat kuitenkin koko ajan vain ankarampina. Jos esimerkiksi polvet koskettivat yön aikana toisiaan, siitä tuli niin hirveä kipu, etten saanut nukuttua. Koko elämäni pyöri polvikivun ympärillä.

Kun viime joulukuussa menin uudelleen lääkäriin, sain heti lähetteen polvien tekonivelleikkaukseen. Suureksi onnekseni Peijaksen sairaalasta Vantaalta tuli kutsu jo parin viikon päästä.

Näin hoidettiin

Kipu oikeassa polvessani oli paljon raastavampi kuin vasemmassa, mutta kirurgi halusi aloittaa vasemmasta, koska röntgenkuvissa se näytti pahemmalta.

Itse leikkaus sujui nopeasti. Halusin ehdottomasti olla sen aikana nukutuksessa, minkä takia en muista tapahtumasta mitään. Muistan vain, että olo oli pöllähtänyt, kun heräsin. Huomasin samalla, että vasemman polven kipu oli kokonaan poissa. Se tuntui aivan taivaalliselta.

Jo samana päivänä fysioterapeutti tuli käymään ja sanoi, että lähdetäänpä kävelemään rappusia ylös ja alas. Opettelin samalla kävelemään kyynärsauvojen avulla.

Kahden sairaalayön jälkeen pääsin kotiin. Otin minulle määrättyjä vahvoja kipulääkkeitä, enkä tuntenut minkäänlaista kipua leikatussa polvessani missään vaiheessa, leikkaamaton tietysti vihoitteli edelleen. Lisäksi liikuin niin paljon kuin mahdollista ja yritin pitää itseni mahdollisimman aktiivisena.

Oikea polveni leikattiin aivan samalla tavalla puoli vuotta myöhemmin heinäkuussa. Silloin kaikki kivut loppuivat kokonaan, ja minusta tuntui, että sain elämäni jälleen takaisin.

Tässä ja nyt

Oikean polven kuntoutus sujui paljon nopeammin kuin vasemman, koska kaikki kivut olivat poissa. Tunsin oloni pirteäksi, ja pystyin pitkästä aikaa puuhaamaan normaaleja asioita, kuten maalaamaan pihakalusteita tai käymään sienimetsässä.

Totta kai tekonivelet hidastavat menoa, mutta se on pieni hinta kivuttomuudesta. Jos minun täytyy esimerkiksi mennä polvilleni, tuntuu kuin polvistuisin tyhjän päälle. Siitä tulee outo olo.

Muuten elämäni tuntuu paljon paremmalta. Ahkeralla harjoittelulla olen saanut ryhdin oikenemaan ja voin taas kävellä suorassa. Voin myös suunnitella elämääni eteenpäin. Haaveissani on päästä vielä tanssimaan tangoa ja matkustaa Bratislavaan. Matkalipun hankin heti, kun saan jonkun kaverin suostuteltua mukaan.

Lue myös:

Hyvä syy käydä hammaslääkärillä ennen tekonivelleikkausta – Suun tulehduspesäkkeen bakteerit voivat levitä leikkausalueelle

Lopettaako nivelrikko liikunnan?

X