Aivovamma nosti Hellevin, 54, itsetuntoa: ”Aivovammaisena elän paljon parempaa elämää kuin ennen”
Hetki, jolloin Hellevi Karppinen löi päänsä tapaturmaisesti, mullisti äidinkielen opettajan elämän. Aivovamma sytytti kipinän tehdä unelmista totta.
12-vuotias Ilo-koira on emännälleen nimensä veroinen. ”Kun Ilosta aika jättää, niin on seuraavan ikääntyneen karvaturrin aika muuttaa koirien vanhainkotiini. Nautimme elämästä yhdessä hitaammin”, Hellevi Karppinen nauraa. Hellevi kokee, että aivovammaisena hän elää jopa parempaa elämää.
Neljä vuotta sitten rovaniemeläinen Hellevi Karppinen, 54, asui vielä Ivalossa.
Aktiivisen sinkkunaisen intohimona oli pyöräily, erityisesti pitkät retket Lapin luonnossa. Juuri tällaisella reissulla, legendaarisen Kaamasentien varrella, hän sai äkillisen sairauskohtauksen ja kaatui pyörällä kovassa vauhdissa.
Alkoi selviytymistarina, jolla on onnellinen loppu – myös romanttisessa mielessä.
Olo heikkeni ja päänsärky yltyi
”Onneksi ohi ajaneesta autosta huomattiin minun makaavan tajuttomana tienpientareella. Kuljettaja päätti viedä itse autollaan minut 70 kilometrin päähän Ivalon terveyskeskukseen.
Tämä tuskin olisi ollut viisasta, mutta se oli sen hetken hätäratkaisu. Samana iltana minua käytettiin vielä rutiinitarkastuksessa yli neljän tunnin ajomatkan päässä Lapin Keskussairaalassa Rovaniemellä.
Jo parin päivän päästä olin yksin kotona. Oloni heikkeni heikkenemistään. Pahoinvointi, uneliaisuus, sekavuus ja päänsärky yltyivät sietämättömiksi.
Yritin peloissani saada apua, mutta minua ei otettu vakavissaan. Oli järkytys huomata, ettei kukaan uskonut oireiden pahenemista ja lääkärit lähes suuttuivat, kun niistä puhuin.”
Diagnoosi: aivovamma
”Vasta kaksi viikkoa onnettomuuden jälkeen pääsin tutkimuksiin. Diagnoosi oli musertava: aivovamma. Oireiston vuoksi en tulisi enää koskaan palaamaan opettajan töihin.
Aivan alussa eniten piinasivat kova päänsärky ja hälinäherkkyys. Olin niin väsynyt, etten kyennyt kävelemään edes lähikauppaan. Arjen haasteita lisäsi sekin, että lähinnä opettajakollegoista muodostunut lähipiirini hävisi onnettomuuden jälkeen elämästäni.”
Neuropsykologistakuntoutusta, toimintaterapiaa ja vertaistukea
”Neuropsykologinen kuntoutus ja laadukas toimintaterapia aloitettiin viivyttelemättä. On hienoa, kun voin aidosti kiittää lappilaisen hoidon laatua. Se on sairaalan aivovammoista väitelleen neurologin ja koko hoitotiimin ansiota.
Vammasta jääneitä ongelmiani ovat väsyvyys, lisääntynyt unentarve, aloitekyvyttömyys, muistiongelmat ja keskittymispulmat. Niihin sopeutumisessa minua on auttanut myös vertaistukiryhmä, jonka tapaamisissa käyn edelleen säännöllisesti.”
Uudet oivallukset aivovamman myötä
”Aivovamma ei ole älyvamma. Tämä on ollut koko loppuelämäni kannalta keskeisin oivallus. Työssä opitut taidot ja kyvyt eivät katoa, vaikka haasteita on roppakaupalla. Vastoinkäymisistä voi alkaa uusi elämä.
Koska jaksan työskennellä yhtäjaksoisesti päivästä riippuen vain noin 2–4 tuntia päivässä, ei vakituinen työsuhde ole enää mahdollinen. Saan silti tehdä unelmieni työtä omassa tahdissani tekstityöläisenä ja tarinoiden rakentajana, editoijana ja kielenhuollon osaajana.
Työmaatani ovat kaikenlaiset tekstit: blogit, opinnäytetyöt, väitöskirjat, romaanikäsikirjoitukset, tietokirjat ja historiikit.
Tämän mahdollistaa kevytyrittäjyys, johon haluan kannustaa kohtalotovereitani tai muusta syystä työkyvyttömyyseläkeläisiä. Perustin marraskuussa 2018 Kielikeino-yrityksen, joka toteuttaa elämänmittaisen haaveeni tehdä rakastamallani suomen kielellä muutakin kuin opettaa. Olisinko terveenä ja ilman eläkkeen tuomaa turvaa ikinä uskaltanut hypätä uusille urille?”
Parempi itsetunto: ”Aivovammaisena elän paljon parempaa elämää”
”Ajattelen, että elämä on sattumusten summa, tapahtumien ketju. Elämänmuutos ei ole muuttanut minua kokonaan, mutta aivovammaisena elän paljon parempaa elämää kuin ennen. Olen saanut uuden persoonallisuuden, paremman itsetunnon.
Koen, että tämä todellakin on toinen elämäni. Yrittäjyyden lisäksi minusta on tullut koiranomistaja, intohimoinen geokätköilijä ja tuleva kirjailija. Romaani mummoni elämästä Petsamossa syntyy omassa tahdissaan, jaksamiseni mukaan.
Olen myös rakastunut ja muuttanut saman katon alle avomieheni kanssa. On tärkeää, että tukena ja arjen apuna on ymmärtävä ihminen, jonka kanssa voi silti elää tasavertaisessa suhteessa.
Olemme saaneet myös karvaisen perheenjäsenen, Ilo-koiran, joka jaksaa 12-vuotiaana aivan yhtä vähän säntäillä kuin emäntänsäkin. Olemme hyvä tiimi.”
Lue myös: Elämää aivovammaisena – Timon aivovammaa lääkittiin psyykenlääkkeillä
Heti onnettomuuden jälkeen Tommi Kovanen uskoi vielä palaavansa pelaamaan. Aivovamma esti haaveen toteutmisen. © Jenny Rostain
Aivovamma ei aina näy päälle
1. Osaa aivovammaoireista ei pysty havaitsemaan ulkopuolisen silmin. Haittaavimpia ovat väsyvyys, lyhytjänteisyys ja aloittamisvaikeudet. Näitä on vaikea erottaa muista haasteista, kuten psyykkisestä huonovointisuudesta ja uniongelmista.
2. Aivotärähdyksestä ja lievästä aivovammasta yleensä toivutaan ennalleen, jos unihäiriötä, kiputilaa tai ahdistusta ei pääse kehittymään. Arkiaktiivisuus ja kevyt liikunta edistävät toipumista.
3. ”Vakavammasta aivovammasta harvoin palaudutaan kokonaan ja elämäntilanteen tasaantuminen voi viedä vuosia. Pärjäämisen avain on oman oireiston hyvä tuntemus ja sopivan
elämäntavan opettelu. Varhain aloitettu kuntoutus auttaa”, neuropsykologian erikoispsykologi Aino Yliranta Lapin sairaanhoitopiirin Neurologian klinikalta kertoo.
Aivovammaviikkoa vietetään 11.-17.11.2019