Asentoriippuvainen uniapnea ehti äityä vaikeaksi - Näin Laura paransi untaan erikoissängyllä: ”Diagnoosi muuttui lieväasteiseksi uniapneaksi”
Kun Laura Tuovisella todettiin vaikea uniapnea, hän ei innostunut sen hoitoon suositellusta laitteesta. Puoli vuotta myöhemmin hengityskatkokset olivat lähes loppuneet. Avun toi nukkumisergonomian korjaantuminen.
Kun Laura Tuovinen pääsi eroon yöllisistä hengityskatkoksista, tuntui kuin koko elämä olisi kirkastunut. © Harri Mäenpää
Laura Tuovinen, 38, oli aina tottunut nukahtamaan vatsalleen, mistä asennosta hän pyörähti unissaan selälleen. Kyljellään hän ei osannut nukkua lainkaan, sillä kova patja sai käden puuduksiin ja lonkan kipeäksi. Selällään nukkumisen seuraus yllätti – Lauralla ilmeni asentoriippuvainen uniapnea. Sairaudestaan hän olikin ollut autuaan tietämätön ennen kuin oireet äityivät pahoiksi.
”Kun aloin nukahdella auton rattiin, tajusin, että nyt on jotain pielessä”
”En kiinnittänyt huomiota väsymykseen ja hajamielisyyteen, sillä sellaistahan työssäkäyvän lapsiperheen äidin elämä on. Vasta, kun oireeni pahenivat niin, että aloin nukahdella auton rattiin, tajusin, että nyt on jotain pielessä.
Mieleen hiipi kaikenlaisia ajatuksia. Pelkäsin, että kyseessä voisi olla vaikka aivokasvain.
Unta en osannut epäillä, koska luulin nukkuvani hyvin. Mieheltäkään ei tullut mitään palautetta, sillä hän nukkuu niin sikeästi, että vaikka meille rymistelisi komppania asuntovarkaita, hän ei heräisi.”
”Minussa oli johtoja kuin RoboCopissa”
”Työterveyshuollon lääkäri oli sitä mieltä, että olen masentunut ja uupunut. Hän passitti minut psykologille ja kuukauden sairauslomalle. Protestoin, sillä en tuntenut itseäni lainkaan masentuneeksi.
Onneksi sain lähetteen neurologisiin tutkimuksiin. Ensitöiksi minulta otettiin pois ajokortti, koska ennen tutkimuksia ei narkolepsiaa voitu sulkea pois.
Tutkimuksiin kuului muun muassa unirekisteröinti eli yöpolygrafia. Nukuin yön kotona tutkimuslaitteeseen kytkettynä. Minussa oli johtoja kuin RoboCopissa.
Tulos oli selvä: kärsin vaikeasta uniapneasta. Hengityskatkoksia oli tullut peräti 84 minuuttia yössä. Kyseessä oli asentoriippuvainen uniapnea, sillä hengitys katkeili vain selällään nukkuessa.”
”Mieluummin kupsahdan kuin käytän laitetta”
”Minulle esiteltiin CPAP-laite. Kerrottiin, että se olisi ainut hoitomuoto, joka auttaisi vaikea-asteiseen uniapneaan. Järkytyin. Olin nuori kolmekymppinen nainen enkä voinut ajatellakaan, että olisin raahannut sellaisen härpäkkeen makuuhuoneeseen.
Minua myös ahdisti ajatus naamarin kanssa nukkumisesta. Voitte unohtaa, ei tule tapahtumaan, sanoin.
Se oli kieltämättä pinnallista, mutta ajattelin, että mieluummin kupsahdan kuin käytän laitetta.
Sen sijaan kokeilin vyötä, joka estää selinmakuulla nukkumisen. Sekään ei tuntunut hyvältä, vaan vyö oli kuin pakkopaita. En voinut vain kierähtää kyljeltä toiselle vaan minun oli noustava istumaan asentoa vaihtaessa.”
Satsaus uniergonomiaan kannatti – uniapnea enää lieväasteinen
”Halusin laittaa uniasiat kuntoon, joten satsasimme erikoissänkyyn ja kunnon tyynyihin. Aiemmin meillä oli ollut napakka futon-patja.
Jo parissa viikossa huomasin, että oloni oli pirteämpi. Parin kuukauden kuluttua kaikki oireet – päiväaikaiset nukahtelut, väsymys, sumuinen olo ja hajamielisyys – olivat poissa.
Kun minulla puolen vuoden kuluttua oli uusi unirekisteröinti, kontrollissa todettiin, että yölliset hengityskatkokset olivat lähes loppuneet. Niitä tuli vain muutamia yksittäisiä. Diagnoosi muuttui lieväasteiseksi uniapneaksi.
En ollut ylipainoinen eikä muutoksen syynä voinut olla se, että olisin pudottanut painoa. Uskon, että hyvä nukkumisergonomia korjasi tilanteen, sillä vartalon muotoon mukautuvalla patjalla oli helppo nukkua kyljellään. Itse asiassa, aiemmissa lempiasennoissani nukkuminen olisi tuntunut luonnottomalta.
Viimeiset kuusi vuotta olen nukkunut rauhallisesti kyljelläni. Oireet, kuten sumuinen olo tai päiväaikainen nukahtelu, ovat pysyneet poissa.”