Atooppinen ihottuma riehaantui Birgitin kuormittavasta elämänvaiheesta: ”Vesi on henkireikäni – se voitelee sekä ihoa että mieltä”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Birgit Enlund
Birgit Enlund kokkaa mielellään. Kotona tehdyt ruoat ovat tapa koota perhe yhteen ruokailemaan, mutta samalla myös tietoinen valinta välttää säilöntäaineita. © Sara Pihlaja / Otavamedia
Talvi on atooppisesta ihottumasta kärsivälle Birgit Enlundille hankalin vuodenaika. Avanto toi pitkään avun, mutta tänä keväänä Birgit toivoo helpotusta maaliskuun aurinkolomasta.

Ihon vaikea oireilu oli osaltaan syy siihen, että Birgit Enlund uupui yli kymmenen vuotta sitten. Vesi ja voiteet eivät enää auttaanet atooppiselle iholle, ja oireet äityivät hankaliksi.

Birgit on oppinut, että ihottuma pitää osata huomioida arjessa päivittäin. Muuten se ei pysy aisoissa.

Kutiseva taiveihottuma

”Kainaloissani ja polvitaipeissani oli usein jo lapsena kutisevaa taiveihottumaa. Sain lääkkeeksi Pohjanmaalla keitettyä pihkavoidetta. Vaivaani ei tuolloin diagnosoitu, eikä sen takia käyty lääkärissä.

Todennäköisesti atooppinen ihoni on osittain perinnöllinen, sillä muistan, miten äitini ranteen iho äityi helakan punaiseksi rannekellosta.”

Ihotautilääkäri diagnosoi atooppisen ihottuman

”Nuorena en juuri kärsinyt iho-oireista, mutta 1980-luvulla hakeuduin työterveyden kautta ihotautilääkärille. Käsivarsieni taipeet olivat usein punaiset ja kutisevat, ja niiden perusteella minulle diagnosoitiin atooppinen ihottuma.

Oireet pysyivät pitkään hallinnassa perusvoiteilla. Ensimmäinen raskauteni vuonna 1987 sujui ongelmitta.”

Vaikea raskausaika

”Tulin toisen kerran äidiksi nelikymppisenä 1990-luvun puolivälissä. Elämäni oli monella tavalla kuormittavaa: äitini oli kuollut vuotta aikaisemmin, työelämä oli vaativaa ja arki hektistä.

Myös ihottumani paheni: se levisi koko kehoon kasvoja myöden. Oloni oli tukala, sillä iho oli arka ja kipeä. Päänahkani hilseili ja kutisi.

Pääsin Taysin ihopoliklinikalle valohoitoon, mikä helpotti oloani jonkin verran. Aika pitkään sinnittelin töissä, mutta lopulta annoin periksi ja jäin muutamaa viikkoa normaalia aikaisemmin äitiysvapaalle. Raskauden jälkeen ihoni tasaantui hiljalleen.

Ehkä siihen auttoivat vaunulenkit vauvan kanssa loppukesän kosteassa ilmassa.

Äitiysloman jälkeen palasin takaisin työelämään. Ihoni oireili etenkin talvisin kuivan ilman vuoksi, mutta pysyi hallinnassa perus- ja tarvittaessa kuurimaisesti kortisonivoiteilla.”

Stressi näkyi iho-oireissa

”Stressi pahentaa iho-oireitani. Sain tuta sen toisen kerran viisikymppisenä.

Olin töissä kovilla: työpaikallani edellytettiin jatkuvaa tehokkuutta ja uusien tietokoneohjelmien nopeaa omaksumista. Ilmapiiri ei ollut paras mahdollinen. Oirehdin tilannetta esimerkiksi kaulallani, joka oli usein punainen ja kuiva kuin korppu.

Käsivarsieni iho paksuuntui eli jäkälöityi. Kasvojeni iho helotti. Olin loputtoman väsynyt, minkä osasyyksi paljastui kilpirauhasen vajaatoiminta.

Lopulta uuvuin työssäni. Samaan aikaan työtehtäväni siirrettiin Tampereen toimipisteestä Helsinkiin. Jäin tyhjän päälle. Tilanne ahdisti. Mietin, mistä 51-vuotias löytäisi enää töitä. Olisinko yhteiskunnalle enää tarpeellinen?

Vertaistuella oli iso merkitys sille, että pääsin takaisin jaloilleni. Paikallisyhdistyksessä sain tuntea, etten ole ainoa, joka taistelee iho-oireiden kanssa. Toiset atoopikot ymmärsivät jo puolesta sanasta, miltä kuivasta ihosta johtuva tukala olo tuntuu. Pääsin mukaan myös Iholiiton järjestämille sopeutumisvalmennusviikoille Kanarian aurinkoon.

Kansalaisopiston tilkkutyökurssilta löysin toisen tärkeän ryhmän, johon saatoin tuntea kuuluvani. Uinnista tuli päivittäinen osa arkeani, koska siihen oli nyt aikaa. Sen merkitys on vuosien kuluessa vain kasvanut.

Kävin vuosia talvisin avannossa, mutta viime talvena kuuman ja kylmän nopea vaihtelu lehahdutti minulle nokkosihottuman.”

Hyvän olon askeleet

Vesijuoksu

Uintivyö on minulle elinehto. Pääsiäisestä lähtien käyn miltei joka päivä uimassa kodin lähellä olevassa järvessä, ja pakkaan uintivyön vesijuoksua varten myös lomamatkoille. Uimisen jälkeen uni maittaa paremmin ja iho kutiaa vähemmän.

Tilkkutyöt

Käsityöt tuovat valoa elämääni. Olen kutonut, nyplännyt ja tehnyt puutöitä, mutta rakkaimpia minulle ovat tilkkutyöt. Olen tehnyt itselleni esimerkiksi monia jakkuja, joihin yhdistän kirjontaa ja tilkkutöitä. Värikkäät tilkut tuovat iloa myös väreillään.

Taide

Naivistiset työt antavat positiivista energiaa. Olen menossa vuosittaiseen Tampereen Pispalassa esillä olevaan naivistinäyttelyyn ja viimeistään eläkkeellä haluan päästä Iittalan Naivistinäyttelyyn.

Matkustelu

Käymme mieheni kanssa lomamatkalla ulkomailla 2−3 kertaa vuodessa. Reissut ovat minulle arjen irtiottoja ja etenkin talvella lämpö helpottaa ihoni oireilua.
Tuon matkalta usein muistoksi mausteita.

Oranssi on Birgitin voimaväri.

Oranssi on Birgitin voimaväri. Kodin koriste-esineistä oranssia on esimerkiksi dubain matkalta tuodussa kamelissa. Sara Pihlaja / Otavamedia

Takaisin työelämään

”Puolentoista vuoden kotona olemisen jälkeen kuulin tuttavien kautta auki olevasta työpaikasta. Aloitin 53-vuotiaana uuden uran sosiaalisen isännöinnin tiimissä perinnän kehittäjänä. Työni tarjoaa sopivasti haasteita, motivoi ja innostaa.

Iän myötä minulla on puhjennut allergioita ja kärsin monen muun atoopikon tavoin erilaisista silmä- ja nenäoireista. Tämän takia olen vaihtanut esimerkiksi shampoot ja hoitoaineet hajusteettomiksi.

Viime syksystä asti olen käyttänyt nenäsumutetta, sillä nenäni meni aivan tukkoon, ja olin usein väsynyt. Yksi syy tähän saattoi olla työpaikkani sisäilmassa.

Iho-oireisiini olen saanut tänä talvena apua kortisonittomasta pimekrolimuusi-lääkevoiteesta. Se on helpottanut etenkin kasvojeni oireita.

Elämä on opettanut minut pitämään puoleni. Liian moni atoopikko jää oireidensa kanssa kuitenkin yksin tai joutuu luopumaan jopa työstään. Osittain siksi toimin Tampereen seudun atopiayhdistyksen vertaistukijana.”

”Ihoni ei pidä talvesta – odotan jo kesän valoa ja lämpöä”

”Olen oppinut ennakoimaan ja huomioin ihoni hyvinvoinnin arjen valinnoissa. En esimerkiksi käytä villasta tai keinokuiduista valmistettuja vaatteita, vaan suosin puuvillaa ja pellavaa. Käsirasva kulkee aina laukussani. Töissä saatan rasvata käteni kesken päivän.

Perhe on suuri tukeni ja elämäniloni lähde. Perheemme kokoontuu usein viikonloppuisin ruokapöydän ympärille. ja nautin, jos voin tarjota jotakin uutta ruokaa. Kokkaus on minulle myös tapa välttää säilöntäaineita ja eineksiä. Uskon, että sillä mitä syö, on iso merkitys terveyteen.

Mieheni kanssa olemme ottaneet tavaksi käydä joka kevät aurinkolomalla. Se katkaisee talven selän ja helpottaa iho-oireitani.

Ihoni ei pidä talvesta. Odotan siksi jo kesän valoa ja lämpöä. Kesällä laitamme pari kertaa viikossa kotona saunan päälle, suuntamme järvelle uimaan tai vesijuoksemaan ja otamme kotona löylyt sen päälle. Vesi on henkireikäni – se voitelee sekä ihoa että mieltä.”

Atooppinen ihottuma

Atooppinen ekseema on tulehduksellinen ihotauti. Se ilmaantuu usein jo vauvaiässä, helpottaa nuorena mutta voi oireilla vaihtelevasti läpi elämän. Atooppisen ihon tyypillisiä piirteitä ovat ihon kutina ja kuivuus. Iholle voi ilmaantua punoittavia ekseemaläiskiä. Ekseemaläiskissä saattaa olla pieniä vesirakkuloita ja ne voivat hilseillä ja rikkoutua kutinan ja ihon raapimisen myötä.

Atoopikko kärsii usein myös allergisista nenä- ja silmäoireista tai astmasta ja hänellä voi olla eläin- tai siitepöly-yliherkkyyksiä.
Atooppisen ihon hoitamisen kulmakivi on säännöllinen pesu ja rasvaus perusvoiteilla. Ihottumaläiskiä hoidetaan kortisonivoiteilla tai kalsineuriinin estäjävoiteilla (pimekrolimuusi ja takrolimuusi). Lääkäri voi määrätä hoidoksi myös valohoitoa, sillä ultraviolettisäteily hillitsee atooppisen ihon oireita. Valohoitoon voidaan päätyä, jos ihottumaa on laajalla alueella kehossa.

Hankalissa tilanteissa ihotautilääkäri voi määrätä hoidoksi myös sisäisesti käytettäviä lääkkeitä.

Asiantuntijana ihotautien erikoislääkäri Maarit Vaalamo Mehiläisestä.

Artikkeli on julkaistu ensi kerran Kotilääkärissä 2/19.

Kiinnostuitko? Tilaa Kotilääkäri-lehti

X