Borrelioosi sotki Miran elämän: ”Se tuntui kuin painajaiselta”

Vaaratonta punkin puremaa ei ole. Tätä mieltä on Miira Laulajainen, jonka elämän borrelioosi sotki kuukausiksi.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

”On upea tunne pystyä juoksemaan monen kuukauden toipumisen jälkeen”, Miira Laulajainen sanoo nyt, kun borrelioosi on vihdoin voitettu.

Vaaratonta punkin puremaa ei ole. Tätä mieltä on Miira Laulajainen, jonka elämän borrelioosi sotki kuukausiksi.
Teksti: Tiina Laaninen

Miira Laulajaista, 44, puri viime heinäkuussa punkki. Siitä seurasi borrelioosi. Aluksi oireita ei ollut, mutta vähitellen niitä ilmaantui vyöryn lailla. Lopulta oireet olivat niin voimakkaat, että Miiran oli jäätävä sairauslomalle.

Tähän havahduin

Aurinko paistoi täydeltä terältään ja kesä oli parhaimmillaan. Vietin viikonlopun ystävieni kanssa veneilemällä saaristossa, kävimme myös Suomenlinnassa.

Sunnuntaina illalla huomasin suihkussa vasemmassa käsivarressani ötökän. Se muistutti tummaa muovista palasta, jonka huitaisin puolihuolimattomasti pois.

Viikon päästä huomasin kädessäni halkaisijaltaan 6−7 senttimetrin kokoisen rinkulan, jonka keskellä oli puremajälki. Käsivarsi ei kutissut tai särkenyt, mutta pelästyin.

Laitoin Facebook-sivulleni kädestäni kuvan ja kysyin ystäviltäni, voisiko kyse olla punkin puremasta. Sain nopeasti useamman vastauksen, jossa jäljen arveltiin olevan juuri punkin aiheuttama ja minua kehotettiin menemään lääkäriin.

Vastaanotolla

En päässyt päivystyksessä sairaanhoitajan vastaanottoa pidemmälle. Hoitaja konsultoin lääkäriä, mutta borrelioosin mahdollisuutta vähäteltiin ja sen todennäköisyys arvioitiin pieneksi.

Sain ohjeen hakeutua uuden kerran vastaanotolle, jos minulle nousee kuume tai ihottumaa tulee enemmän. Palasin kotiin hämmentyneenä.

Seuraavien viikkojen aikana ihottuma vaelsi edestakaisin. Syyskuun alussa tilanne kuitenkin äkisti paheni. Kehoani alkoi kihelmöidä kuin olisin saanut sähköiskuja. Juoksulenkillä polveni saattoi yhtäkkiä pettää.

Hakeuduin työterveyteen, jossa oireideni syyksi selvisi borrelioosi. Minulle määrättiin antibioottikuuri.

Näin minua hoidettiin

Oloni paheni ja työterveyslääkäri määräsi minut sairauslomalle. Sain päänsärkyyn kortisonia ja makasin kotona sohvalla. Pahoinvoinnin takia pidin vierelläni ämpäriä.

Muutamaa viikkoa aikaisemmin olin juossut 17 kilometriä, nyt en päässyt kerrostalon rappusia ylös. Käteni puutuivat helposti ja olin kuin sumussa.

Otin uudelleen yhteyttä työterveyteen. Minulle sanottiin, että borrelioosiin saamani lääkkeet saattavat aluksi aiheuttaa oireideni kaltaisen reaktion. Aivopaineen varalta lääkäri kehotti seuraamaa tilannetta ja hakeutumaan seuraavana päivänä päivystykseen, jos tilanne ei parane.

Olin vanhemmillani ja jalkani alkoivat äkkiä sätkiä. Äitini ja isäni veivät minut sairaalan päivystykseen, jossa oikeaa hoitoa mietittiin pitkään.

Suonensisäistä lääkitystä ei kuitenkaan lopulta aloitettu ennen kuin seuraavana päivänä työterveyden lääkärikeskuksessa.

Asun yksin, ja ystäväni yöpyi varmuuden vuoksi luonani pistoshoitojen ajan.

Tässä ja nyt

Vointini on kohentunut hitaasti. Minulle jäi moneksi kuukaudeksi jalkasärky ja tunne, etteivät jalat ole omani.

Tammikuuhun saakka käteni ja jalkani puutuivat helposti ja heräsin lähes joka yö levottomien jalkojen ja hermosärkytyyppisen kivun takia. Nyt saan nukuttua jo paremmin.

Olen saanut vertaistukea ja vinkkejä ystävältäni, joka on sairastanut borrelioosin.

Olen myös syönyt koko kevään ajan eri vitamiinejä ja saanut niistä paljon apua vointiini. Pikkuhiljaa myös särkylääkkeistä ärtynyt mahani on rauhoittunut.

Iloitsen, että pystyn taas lenkkeilemään.

Liikun edelleen luonnossa, mutta tarkastan ihoni sen jälkeen aina tarkasti.

En halua ryhtyä pelkäämään punkkeja, mutta puen nykyään pitkät housut aina, jos tiedän kulkevani punkkialueella.

Lue lisää: Punkin purema vei Marjatan, 72, pyörätuolipotilaaksi – sairasti tietämättään borrelioosia vuosikymmeniä

Lue lisää: Keskushermostoon levinnyt borrelioosi on mainettaan kavalampi – Pikatesti tuo toivoa sairastuneille

X