Burleski auttaa Petraa unohtamaan kroonisen kivun: ”Silloin olen joku muu kuin Petra”

Petra Padinki kärsii kroonisesta kivusta. Kipua pidetään kurissa lääkityksellä, levolla ja kivoilla harrastuksilla, kuten burleskitanssilla.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

”Kylmä on paras kipulääke, sitten kuuma ja kolmantena ajatusten siirtäminen pois kivusta”, Petra Padinki kertoo.

Petra Padinki kärsii kroonisesta kivusta. Kipua pidetään kurissa lääkityksellä, levolla ja kivoilla harrastuksilla, kuten burleskitanssilla.
Teksti: Reija Ypyä

Kun Petra Padinki, 49, aloittaa burleskitunnin kotonaan, hän ajaa ensimmäiseksi muun perheen pois olohuoneesta. Silloin Diva Morana valtaa tilan.

Petra asettelee peruukin päähänsä, kietaisee puuhkan kaulaansa ja pujottaa jalkaansa strassein koristellut korkokengät. Hän nostaa jalkansa tuolille ja napauttaa musiikin soimaan: Marlene Dietrich laulaa The laziest gal in town.

Diva Morana on syntynyt, ja hausjärveläinen röntgenhoitaja Petra on poistunut.

”Diva Moranan hahmossa unohdan hetkeksi kivun, koska silloin olen joku muu kuin Petra. Osaan hakea sellaiset liikkeet, etteivät ne ärsytä kipeää kättäni. Saan myös leikitellä asuilla, tykkään kovasti kauniista blingblingistä. Olen laiska liikkuja, ja burleski on minulle sopivaa jumppaa.”

Diva Moranan menoa ei haittaa edes se, että burleskitunnin ohjeistus tulee Jyväskylästä reaaliajassa tai tallenteena.

Kivut alkoivat teini-iässä

Petra kaatui viisivuotiaana pyörällä ja satutti kätensä. Hänet vietiin lääkärille, käsi röntgenkuvattiin ja vanhemmille todettiin, että mitään murtumaa ei ole.

Oikeasti sellainen oli, mutta lapsen pehmeä luu ei oireillut, vaan olkaluun kyynärluun puoleinen pää luutui väärään asentoon. Kivut alkoivat vasta teini-iässä, mutta ne kuitattiin tenniskyynärpääksi.

”Hain kipuun apua parikymppisenä, mutta ei uskottu nuoren voivan olla niin kipeä. Minusta tuli arka puhumaan kivusta. Asiaa tutkittiin kunnolla vasta ollessani 27-vuotias.”

”Pyysin työterveystarkastuksessa lääkäriä uusimaan kipulääkereseptini, ja hän kummasteli, mihin kipuun käytän vanhaa reumalääkettä. Hän alkoi tutkia asiaa, ja käteni röntgenkuvattiin.”

Röntgenkuvista selvisi, että Petran kyynärpää on joskus murtunut, ja olkaluun pää on luutunut väärään asentoon. Siksi se on tuhonnut kyynärpään ja aiheuttanut vaikean nivelrikon ja jatkuvan kroonisen kivun.

Petra ei muistanut pyörällä kaatumista, mutta isä varmisti onnettomuuden. Petra etsi käsiinsä vuoden 1978 röntgenkuvat, joista hän röntgenhoitajana näki heti murtuman olkaluussa.

”Tuolloin otettiin aina vertailukuva terveestä kädestä, ja lääkäri on varmaan tehnyt diagnoosinsa katsoen vahingossa sitä. Tämä on inhimillinen virhe, josta en ole katkera. Mutta käsi olisi pitänyt leikata tuolloin ja laittaa luu oikeaan paikkaan.”

Elämää jatkuvan kivun kanssa

Nyt Petra kärsii jatkuvista kivuista. Hänellä on sekä hyviä että huonoja päiviä. Aluksi kipua oli vain käden liikkuessa, mutta nivelrikon edetessä kipu muuttui jatkuvaksi. Lisäksi tuli lepokipu.

Kyynärpää on leikattu kolme kertaa. Leikkauksessa otettiin pois irtokappaleita, joita muodostuu, kun luu hankaa luuta vasten.

”Olen usein kipujen takia kotona väsynyt ja kärttyinen. Meillä oli kymmenen vuotta sitten vielä kasvimaa, mutta enää ei ole kukkapenkkiäkään, sillä en pysty hoitamaan niitä. Kotityöt ovat enimmäkseen miehen ja pojan kontolla. Harvoin pystyn imuroimaan. Kivun takia palautumiseni kestää pitkään.”

Petra ei mielellään nostele raskaita kattiloita, sillä hän pelkää lukko-oiretta. Siinä käsi jää koukkuasentoon, josta sen suoristaminen on kivun vuoksi hankalaa. Se on todella epämiellyttävä tunne. Lukko pitää saada äkkiä auki, ja Petra pelkää astian putoavan.

Petra kuvailee kipua jäytäväksi. Lepokipu on pahempaa kuin toiminnallinen kipu, sillä se häiritsee elämää enemmän.

Kivun intensiivisyys vaihtelee. Välillä se on siedettävänä taustalla kuin taustamelu. Hermokipu taas käy todella hermoille, sillä se on aina läsnä. Tulehduskipu on terävää.

”Käyn kahden kuukauden välein Kanta-Hämeen keskussairaalan kipupoliklinikalla. Siellä ihollani pidetään tunnin ajan tulisen polttavaa kapsaisiinilaastaria, joka auttaa levinneeseen hermokipuun. Lisäksi selässäni on koko ajan tavallinen kipulaastari, joka pitää lääkeannoksen tasaisempana kuin suun kautta ottaen. Vaihdan sen viiden päivän välein.”

Käytössä on myös iso patteristo lääkkeitä. On ollut vuosien työ hakea sopiva lääkitys. Petran pitäisi nukkua hyvin ja herätä virkeänä, ei tokkuraisena, aamulla töihin. Lääkkeettömistä keinoista parhaimpia ovat kylmä, kuuma ja ajatusten poisvieminen kivusta.

”Usein nukun jääpussi kyynärpään alla. Joskus minulla on toisella puolella lämpöpussi ja toisella jääpussi. Myös painehiha ja rannetuki tuntuvat hyvältä. Laitan nimittäin rannetta virheasentoon kompensoidakseni kipua.”

Työkuviot uusiksi

Petra työskenteli 15 vuotta röntgenhoitajana Hyvinkään sairaalassa. Mukavasta työstä oli luovuttava, kun hän ei käsivamman takia enää pystynyt nostelemaan painavia kuvausdetektoreita.

”Lähdin opiskelemaan ergonomiaa ja valmistuin terveystieteiden maisteriksi vuonna 2019. Palasin vanhalle työpaikalleni, mutta uuteen tehtävään tutkimus- ja kehittämispuolelle. Toukokuussa aloitin uuden työn Vantaan sairaalassa hallintopuolen koordinaattorina.”

Petra tekee kaksi päivää viikossa etätöitä, mikä auttaa jaksamisessa. Mielekäs uusi työ vie ajatuksia pois kivusta. Jaksamisen kannalta jousto on tärkeää.

”Kun aivoni saavat haasteita ja pääsen työn imuun, en keskity kipuun. Haasteita pitää olla sopivasti. Alikuormitus on usein jopa stressaavampaa kuin ylikuormitus.”

Petra kertoo kaipaavansa hoitajan työtä, ihmisten kohtaamista. Sitä hän saa toimimalla Facebookissa Kipuelämää yhdessä -vertaistukiryhmässä.

”Perustin sen yhdessä muutaman muun kipupotilaan kanssa. Työskentelen välillä myös koulutettuna kokemusasiantuntijana. Niissä tehtävissä saan toteuttaa hoitajan ammattiani.”

Juttu julkaistu ensi kerran Vivan 9/2022.

Lue myös: Lonkkakipu olikin aggressiivinen ja laajalle levinnyt rintasyöpä – Ystävät ovat Sirkan, 51, voimavara: ”Psyyke on pidettävä kunnossa”

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti

X