Ei toivu enää työelämään – 500-kiloinen sonni ruhjoi Raunon

500-kiloinen sonni ruhjoi karja-autonkuljettaja Rauno Schulzin, 44. Hetki muutti Raunon elämän silmänräpäyksessä.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

”Sonni toimi vaistojensa varassa ja satuin osumaan tulilinjalle", sanoo eläimen ruhjoma Rauno Schulz nyt.

500-kiloinen sonni ruhjoi karja-autonkuljettaja Rauno Schulzin, 44. Hetki muutti Raunon elämän silmänräpäyksessä.
Teksti: Tiina Laaninen

Oli tavallinen lokakuun maanantai. Rauno Schulz kaarsi työkaverinsa kanssa karja-autolla Pirkanmaalla sijaitsevan maatilan pihaan ja ryhtyi lastaamaan sonneja autoon. Sonni toisensa jälkeen kiipesi sisään ja aluksi kaikki sujui hyvin.

Onnettomuus

”Lastasin kurulaisen maatilan pihalla sonneja autoon. Yllät­täen yksi eläimistä pelästyi jotakin ja hyökkäsi lavalla kimppuuni. Lyyhistyin maahan verta valuen ja menetin tajuntani.

Ensimmäinen auttajani oli työkaverini. Hän sai hätyytettyä 500-kiloisen sonnin pois kimpustani ja hälytti apua.

Ambulanssi tuli paikalle nopeasti, ja jo 19 minuutin päästä paikalla oli FinnHEMsin kopteri. Kun lääkäri sai elintoimintoni vakiintumaan, minut vietiin Tampereen yliopistolliseen sairaalaan.

Pelastava leikkaus

Sonni puhkaisi selkäytimeni ja irrotti viidestä hermojuuresta kolme paikoiltaan. Oikea käteni oli osittain ruhjoutunut ja äänihuuleni halvaantuneet toispuoleisesti. Olin menettänyt paljon verta.

Leikkauksesta tuli pitkä ja vaativa, ja se alkoi rintalastani avaamisella. Lääkärien mukaan pelastumiseni kannalta ratkaisevaa oli nopea hoitoon pääsy.

Heräsin teho-osastolla kaksi päivää onnettomuuden jälkeen. Valkotakkinen komitea sänkyni ympärillä kyseli, tiedänkö, missä olen, mitä on tapahtunut ja mikä päivä on. En tiennyt. Olo tuntui sumuiselta.

Kuntoutumista

Sairaalasta siirryin ensin Ylöjärven terveyskeskukseen ja sen jälkeen kuntoutukseen. Ensimmäinen valonpilkahdus oli, kun pääsin jouluksi kotiin perheeni luo.

Oikea käteni ei juuri toiminut, ja jouduin opettelemaan syömisen ja kirjoittamisen vasemmalla kädellä. Kuntoutuksen avulla kävely helpottui. Puheterapian ja leikkausten ansiosta puheeni on nykyään lähes samanlainen kuin ennenkin.

Kun onnettomuudesta oli kulunut vuosi, oikeaan käteeni tehtiin ensimmäinen kolmesta leikkauksesta. Leikkausten tavoitteena on ollut saada oikeasta minulle apukäsi, mikä on onnistunut. Tämä on edellyttänyt lukuisia hermo- ja jännesiirtoja.

Pystyn nykyään tarttumaan oikealla kädelläni esimerkiksi kirjaan. Sormet eivät kuitenkaan tottele. Käteni on edelleen kylmänarka ja voimaton. Kipulääkkeistä huolimatta särkyä on toisinaan paljon ja se valvottaa öisin. Talvet ovat hankalia.

”Iholleni on tatuoitu sairaala­rakennus, pelastus­kopteri, sonni ja sana Tays. Haluan käsivarren tatuoinnilla kiittää minua hoitaneita. Ilman heitä en olisi tässä”, Rauno Schulz kertoo.

”Iholleni on tatuoitu sairaala­rakennus, pelastus­kopteri, sonni ja sana Tays. Haluan käsivarren tatuoinnilla kiittää minua hoitaneita. Ilman heitä en olisi tässä”, Rauno Schulz kertoo. Kuva: Eino Ansio

Ei enää työelämään

Olen yrittänyt palata työelämään, mutta joutunut myöntämään sen mahdottomaksi. En silti ole katkera onnettomuudesta: uskon, että sonni toimi vaistojensa varassa ja satuin osumaan tulilinjalle.

Minulle ei ole jäänyt kammoa eläimiä kohtaan. Ehkä se auttoi, että karja-autoa ajava ystäväni pyysi minut työkierrokselleen. Tuntui hyvältä rapsutella nautoja.

Tapaturmasta on kulunut nyt seitsemän ja puoli vuotta. Elämäni on tasaista: luen paljon, kuuntelen musiikkia ja käyn voimieni mukaan suosikkibändieni keikoilla. Asun nykyään yksin ja selviydyn arkisista askareista ilman apua. Liikkumaan pystyn automaattivaihteisella autolla. Kuntouttava liikunta on osa jokaista päivääni.

Haluaisin olla vielä jollakin tavalla yhteiskunnalle hyödyllinen. Jos vastaan tulisi sopiva vapaaehtoistyö, voisin tarttua siihen. Tiukkoihin aikatauluihin en kivun takia pysty sitoutumaan.

Tässä ja nyt

Päällimmäisenä mielessäni on kiitollisuus minua hoitaneita lääkäreitä ja koko Taysin henkilökuntaa kohtaan. Ilman heitä en olisi enää elossa.

Kun täytin 40, sain ystäviltäni lahjakortin tatuointiliikkeeseen. Halusin ikuistaa iholleni kiitollisuuteni. Keräsin netistä kuvia Taysista ja pelastuskopterista ja annoin tutulle tatuoijalle vapaat kädet. Tekstiksi tuli Usually The Reaper Wins, yleensä viikatemies voittaa. Olen onnellinen, että tällä kertaa voittaja olin minä.”

X